Teksti ja kuvat: OSKARI JOKINEN
Vasemmistoliiton Sinä päätät -kiertue alkoi lupaavasti keskiviikkona Tampereella, kun Kulttuuritalo Laikun luentosali täyttyi puolueen eduskuntavaaliohjelmatyöstä kiinnostuneista. Paikalle oli saapunut niin puolueaktiiveja, puolueen jäseniä, kuin sitoutumattomiakin poliittisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kansalaisia.
Sinä päätät -tilaisuuksien tarkoituksena on evästää vasemmistoliiton ohjelmatyötä tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Tilaisuuksissa halutaan kerätä kaikkien kansalaisten, niin puolueen kannattajien kuin muidenkin, kokemusperäisiä ajatuksia siitä, minkä kysymysten tulisi nousta politiikassa esiin seuraavan eduskunnan aikana.
Keskustelua kehittävässä hengessä
Keskustelutilaisuuksiin on haluttu luoda sellainen ympäristö, jossa kaikkien äänet pääsevät kuuluville. Keskustelussa käytettiin siis apuna fasilitaattoreita, jotka pitivät keskustelun ohjia käsissään, kirjasivat esiin nousevia teemoja ja jakoivat puheenvuoroja. Heti tilaisuuden aluksi myös sovittiin niin kutsutusta Chatham House -säännöstä. Säännön mukaan tilaisuuden ulkopuolella voi vapaasti käsitellä esiin tulleita keskustelunaiheita, mutta niiden yhteydessä ei saa yksilöidä puhujia tai heidän taustojaan. Näin haluttiin taata ympäristö, jossa jokainen uskaltaa puhua.
Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Li Andersson. Alustuksessaan hän tähdensi, että Sinä päätät -tilaisuuksien tarkoitus ei ole olla vain eturivin poliitikkojen areena, vaan myös kaikkien niiden, jotka haluavat omalla panoksellaan vaikuttaa politiikan tekemiseen.
– Vaikka ihmisten tietoisuus poliittisista kysymyksistä on kasvanut, rajoittuu politiikkaan vaikuttaminen edelleen pitkälti äänestämiseen. Vasemmistoliitto haluaa lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa puolueen politiikkaan niin sen sisältä kuin ulkopuoleltakin, evästi Andersson keskustelijoita.
Kokemuksista politiikkaa
Keskustelu aloitettiin jakaantumalla kahteen ryhmään. Tämän jälkeen ryhmissä alettiin keskustella vapaamuotoisesti erilaisista kokemuksista, joista nousi esille tärkeää poliittista tietoa. Fasilitaattorit pyrkivät tiivistämään esiin nousseita kokemuksia ja ohjaamaan keskustelijoita tarttumaan jo aiemmin esitettyihin puheenvuoroihin ja sitomaan niitä teemoihin. Keskustelu kuitenkin paikoitellen myös rönsyili, kuten keskusteluilla on tapana.
Puhemahdollisuus pyrittiin takaamaan kaikille, mutta suuren osallistujamäärän vuoksi puheenvuoroja pyydettiin alkukankeuden jälkeen enemmän kuin niitä oli mahdollista myöntää.
Keskustelutilaisuuden lopuksi kaikkia keskustelijoita pyydettiin vielä kirjaamaan ylös yksittäinen oivallus, jonka he saivat keskustelutilaisuuden myötä. Oivallukset kirjattiin lapuille, jotka lopulta arvattavasti kulkeutuvat puolueen ohjelmatyön tekijöille. Jokainen sai myös mahdollisuuden kuvailla tärkeimmäksi kokemaansa keskustelun teemaa yhdellä sanalla.
Uuden ajan puoluetoimintaa
Vasemmistoliiton avaus politiikan tekemiseksi entistä saavutettavammaksi on tervetullut. Vaikka keskustelun aikana esitettiin epäilyksiä, voidaanko kokemuspohjaisella keskustelulla päästä käsiksi suurempiin ja abstraktimpiin teemoihin, kuten ilmastonmuutokseen ja turvallisuuspolitiikkaan, on politiikanteon avaaminen tavalla millä hyvänsä tie tulevaisuuden puoluetoimintaan ja kansalaisvaikuttamiseen. Mikäli toimintatapa ja sana siitä kiirii eteenpäin, kokevat ihmiset tulevaisuudessa toivottavasti politiikan aidosti kansalaisten toimintana itsensä ja muiden hyväksi.
Lue lisää Vasen Kaista verkkolehdestä
Vasemmistoliiton Sinä päätät -kiertue viritti ajatuksia (11.12.2018)
*
minussa se fasilitointi herätti ajatuksen, että tarkkaan vahditaan, ettei jengi pääse puhumaan sopimattomia. Piti puhua nimenomaa omasta elämästä, ei asioista, vaalityön teemoista ei ainakaan.
Ei se hassumpi tilaisuus ollut, mutta vahvana jäi päällimmäiseksi ajatus, että ainakaan minä en ole tervetullut vaikuttamaan yhtään mihinkään, minun mielipiteilläni ei ole arvoa, ellen osaa ovelasti naamioida niitä johonkin kokemukseen (sellaisen kai oppisin harjoittelemalla, mutta haluanko?). . Minulta ei kysytä, mitä pidän tärkeänä, mitä ongelmallisena. Inhottava manipuloiduksi tulemisen jälkimaku jäi, vähän niinkuin niistä työpaikan konsulttivetoisista ’sitouttamis’-tilaisuuksista.
Tyylinsä kullakin. Ei minun tyylini, eikä paikkani.