Artikkeli: Maailma

9.10.2020 klo 08:33

Amerikkaa etsimässä ‒ osa 3: demokratiana

Vesa Suomisen neliosainen artikkelisarja Amerikkaa etsimässä luo taustaa Yhdysvaltain presidentinvaaleille. Kolmas osa tarkastelee muun muassa eri tapoja estää miljoonia kansalaisia äänestämästä. (Kuvan kolikko: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Presidential_dollar_coin_reverse.png)

Politiikantutkija, professori Jukka Paastela kirjoitti Yhdysvaltojen presidentinvaaleista joulukuussa 2000:

”En pitäisi Yhdysvaltoja vaalitapansa takia minään yksiselitteisesti demokraattisena valtiona. Ehkä luonnehdinta ”arkaainen demokratia” vastaisi paremmin todellisuutta. Maa, jonka presidentiksi voidaan nostaa koko liittovaltiossa vähemmän ääniä saavuttanut ehdokas, ei ole yksiselitteisesti demokratia.”

Outo demokratia

Arkaainen Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä onkin. Demokratiaksi sitä on vaikeampi käsittää. Kummallisuudet eivät rajoitu presidentinvaaleihin. Yhdysvaltojen demokratian ydintä etsivälle voi käydä kuin hot dogin ystäville, joille tuore tutkimus kertoo, että makkaraa ei välttämättä olekaan tehty lihasta…

Maan vaalijärjestelmää tarkastellut Ankita Rao ja kolme muuta kirjoittajaa kysyivät The Guardian-lehdessä marraskuussa 2019: 

”Onko Yhdysvallat demokratia? Jos on, miksi se kieltää miljoonilta äänestämisen? Äänestäjien tukahduttaminen tiukoista henkilön tunnistautumista koskevista laeista äänestyspaikkojen sulkemiseen ja äänioikeutettujen listojen puhdistamiseen ‒ tekee demokraattisten oikeuksiensa käyttämisen vähemmistöjen yhteisöille Amerikassa tarkoituksella hankalaksi”.

John Lewis, Martin Luther King Jr. ja kansalaisoikeusliikkeen muut aktivstit marssivat henkensä kaupalla ja valkoisen järjestysvallan patukoiden piekseminä Alabaman Selmassa vuonna 1965. Selman kaupungin väestön enemmistö oli mustia, mutta äänestäjiksi kirjattuja heistä oli vain 2 prosenttia.

Kun 92-vuotias kansalaisoikeusaktivisti Christine Jordan meni äänestämään kongressin välivaaleissa Georgian osavaltion Atlantassa vuonna 2018 niin kuin oli äänestänyt vaaleissa viimeiset 50 vuotta, hänen äänioikeudestaan ei ollutkaan merkintää. Jordan on Martin Luther Kingin serkku. Viidessäkymmenessä vuodessa kansalaisoikeusliike näyttää kiertäneen täyden ympyrän ja palanneen lähtöpisteeseen.

Yhdysvalloissa oli 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun saavutuksena voimassa laki, Voting Rights Act vuodelta 1965. Se antoi liittovaltion hallitukselle luvan tarkastaa ja valvoa ennakolta sellaisia vaalijärjestelmäänsä muutoksia tekeviä osavaltioita, jotka olivat aiemmin syyllistyneet äänestysmahdollisuuksien peukalointiin.

Laki oli auttanut kansalaisia demokraattisten oikeuksiensa toteutumisessa Alabamassa, Alaskassa, Arizonassa, Georgiassa, Louisianassa, Mississippissa, Etelä-Carolinassa, Texasissa ja Virginiassa ja lukuisissa muiden osavaltioiden piirikunnissa ja kunnissa (New Yorkin Brooklyn, Manhattan ja Bronx mukaan lukien).

Vuonna 2013 korkein oikeus teki äänin 5-4 päätöksen amputoida laista tämä liittovaltion valvontaoikeus. Yksi viidestä lain silpomista kannattaneesta tuomarista oli afroamerikkalainen. Päätös antoi aikaisemminkin mustilta äänioikeuden riistäneille osavaltioille mahdollisuuden palata vanhoihin tapoihinsa.

Kekseliäitä keinoja on lukematon määrä. Vaalipäivä on arkipäivä eikä se ole vapaapäivä työstä. Äänestyspaikkojen määrää vähennetään murto-osaan entisestä ja ihmiset joutuvat jonottamaan tuntikausia, jos heidät yleensä on kirjattu äänestäjiksi. Äänestyskone särkyy ”sattumalta” juuri äänestyspaikoissa, joissa käy paljon värillisiä äänestäjiä. Henkilöllisyyden ja äänestyskelpoisuuden todistamisen vaatimukset vaihtelevat mielivaltaisesti…

Vangit ja entiset vangit mustilla on yliedustus ja samoistakin rikoksista tuomitaan eripituisia tuomioita ihonväristä riippuen eivät saa kaikissa osavaltioissa äänestää. Vain Mainen ja Vermontin osavaltioissa rikoksen tehnyt säilyttää äänioikeutensa myös vankeusaikanaan. 

Ja sitten on tietysti ”gerrymandering”, vaalipiirirajojen tarkoituksenmukainen siirtely ja muklaaminen omien ehdokkaiden äänten keskittämiseksi, toisen puolueen äänten hajottamiseksi ja ”väärin” äänestävien turhauttamiseksi.

Koronavirusta poliittiseksi hyödykseen käyttävä Yhdysvaltojen presidentti on päättänyt varmistaa, että kun äänestäminen vaalihuoneistoissa on riskialtista, myöskään postitse ei voi äänestää. Hän nimitti postin johtajaksi republikaanien varainkeräystä hoitaneen ja Trumpin vuoden 2016 vaalikassaan lahjoittaneen uskollisen republikaanin, entisen yritysjohtajan, työväen järjestäytymisen vastustajan ja monimiljonäärin Louis DeJoyn.

Republikaanit ovat olleet erikoisen innokkaita ja hyvin järjestelmällisiä käyttäessään kaikkia mahdollisia keinoja jotta etnisten vähemmistöjen äänestäminen vaikeutuisi. Syy on selvä: noin vuonna 204550 värilliset ovat Yhdysvalloissa jo enemmistö, ja monet valkoiset tuntevat asemansa etuoikeuksineen uhatuksi. 

Yhdysvaltalainen politiikan analyytikko Zerline Maxwell on kirjoittanut aiheesta kirjan, The End of White Politics (Valkoisen politiikan loppu). Maxwellin mukaan:

”Kysyttäessä vahvistaisiko ei-valkoisen väestön enemmistöasema amerikkalaisia tapoja ja arvoja, 42 prosenttia demokraateista sanoi että niin kävisi, kun taas vain 13 prosenttia republikaaneista oli tätä mieltä. Tämä ajatus aiheuttaa selvästi epämukavuutta, mutta se ei tarkoita etteikö muutos ole käynnissä. Republikaanit tajuavat, että se on käynnissä. Siksi he yrittävät avoimesti tukahduttaa vaaliäänet värillisten yhteisöissä. Nuo samat yhteisöt voittavat heidät äänten lukumäärässä lähitulevaisuudessa. Matematiikka motivoi heitä”.

Demokraattien yritykset äänioikeuslain korjaamiseksi ovat Trumpin kaudella kilpistyneet republikaanienemmistöisen senaatin vastustukseen.

Lue artikkelisarjan kaikki osat: 
Amerikkaa etsimässä ‒ osa 1: maailmanvaltana (25.9.2020)
Amerikkaa etsimässä ‒ osa 2: kyynelten polkuna (2.10.2020)
Amerikkaa etsimässä ‒ osa 3: demokratiana (9.10.2020)
Amerikkaa etsimässä ‒ osa 4: presidenttinä (21.10.2020)

Lue lisää muualla verkossa:

Yhdysvaltain vaalikäytäntö kaipaa tarkistamista (Jukka Paastela, Helsingin Sanomat 20.12.2000, vain tilaajille)
Is America a democracy? If so, why does it deny millions the vote? (Ankita Rao, Pat Dillon, Kim Kelly ja Zak Bennet, The Guardian, 7.11.2019)
Why Republicans are desperate to keep the white status quo as it disintegrates (Zerlina Maxwell, The Guardian, 3.7.2020)
Analyysi: Äänestämisen vaikeuttaminen uhkaa Yhdysvaltain demokratiaa (Esko Varho, Yle, 3.10.2020)
29 Ways Trump and the GOP Are Making It Harder to Vote (Ari Berman ja Aj Vicens, Mother Jones, 5.10.2020) 

Podcast:

Mistä maailma puhuu, Amerikka spesiaali osat 1-3, (Jenny Matikainen, Ylen Areena, 7.10.2020)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *