Kun Hämeenkyrön seurakunnan torppari Juho Iivari Rapion ja vaimonsa Aleksiina Vilhelmiinan ensimmäistä poikaa kastettiin, teki pastori virheen, joko väärin kuulemisen tai muutoin ymmärtämisen suhteen, sillä hän kastoi pojan nimeksi Arvid Perttu. Vanhemmat olivat ilmoittaneet nimeksi Pertti Arvid. Kyllä hän tuli tutuksi Perttinä ja paljon myöhemmin se nimi virallistettiinkin.
Isä-Iivari osalllistui punakaartin toimintaan, Hämeenkyrön torpparivaltaisesta pitäjästä löytyi peräti yhdeksän komppaniaa. Kansalaissodan aikaan 15-vuotiasta Perttiä ei Iivari Rapio kuitenkaan päästänyt kaartiin. Kaikkiaan runsaat kolmesataa punaista sai surmansa, taisteluissa, teloitettuna tai vankileirillä nälkiintyneenä, mutta onnekkaasti Iivari Rapio selviytyi hengissä.
Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 1922, mutta Iivari Rapio halusi lastensa menevän kouluun ja Perttikin kävi kansakoulun. Kansalaissodan jälkeen työväestön yhdistystoiminnan aktiiveista oli merkittävä osa joko kuollut tai menettänyt kansalaisluottamuksensa, joten luku- ja kirjoitustaitoisille aktiiveille oli kysyntää. Niinpä vuonna 22 perustettiin Kyröskosken työväen V&U -seura Kiskojat r.y. ja perustavassa kokouksessa oli heti puhetta johtamassa Pertti Rapio. Hän oli myöhemminkin seuran johtokunnissa ja seuran puolesta suorittamassa ”diplomatiaa” vaativia tehtäviä. Samoihin aikoihin hän liittyi paikalliseen työväenyhdistykseen ja Sosiaalidemokraattiseen nuorisojärjestöön.
Kunnanvaltuutettu, kansanedustaja ja presidentin valitsijamies
Vuonna 1925 Pertti Rapio valittiin ensimmäisen kerran kunnanvaltuustoon. Valtuustotyöskentelyä jatkui seitsemällä eri vuosikymmenellä aina vuoteen 1988 asti. Tuon ennätyspitkän kauden tosin katkaisi Lapuan liike, joka sai painostettua Hämeenkyrön valtuustostakin muutaman vasemmistolaisemman sivuun muutamaksi vuodeksi. Toinen katkos oli myöhemmin sota-aika, jolloin Rapio oli ilman oikeudenkäyntiä vangittuna mielipidevankina eli niin kutsutussa turvasäilössä.
Muutamat akateemisesti koulutetut sosiaalidemokraatit saivat aikaan Työväen Akatemian perustamisen vuonna 1924. Pertti Rapio kävi tuon työväenliikkeessä arvostetuksi nousseen koulutuksen läpi 1926–27. Nuoren, kohteliaasti käyttäytyvän ryhdikkään herrasmiehen laaja tietopohja ja asiallinen puhetapa herättivät kunnioitusta myös vastapuolella niin, että paikalliset isännät eivät antaneet lapualaisten muiluttaa Rapiota. Painostukselle siirtää Rapio sivuun valtuustosta isännät tosin antoivat periksi.
Omiensa joukossa Rapio kohosi nopeasti suosittuun asemaan. Sitä kuvastaa vaikkapa 1929 pidetyt Suomen Ammattijärjestön edustajavaalit, joihin paikallinen paperityöväen osasto laittoi ehdokkaaksi Rapion. Hän tuli valituksi peräti 888 äänellä. Mainitussa ammattiosastossa oli silloin 110 jäsentä ja koko Paperiliitossakin vain 3884 jäsentä.
Välirauhan aikana syyskuussa 1940 Rapio oli perustamassa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Kyröskosken paikallisosastoa. Seuraan liittyi lyhyen toimintansa aikana runsaat 150 jäsentä. Kyseisen seuran aktiivit katsottiin ilman muuta valtakunnalle vaarallisiksi.
Sodan jälkeen Pertti Rapio lähti mukaan vastaperustetun Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, SKDL:n toimintaan. Hän oli muun muassa perustamassa SKDL:n Hämeenkyrön kunnallisjärjestöä ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Hämeenkyrön kunnanvaltuustossa oli vasemmistoenemmistö sodan jälkeen vuoteen 1968 asti ja sen jälkeenkin SKDL oli vielä usean vaalikauden ajan suurin ryhmä. Rapio oli aktiivinen myös kunnallispoliitikkona ja toimi välillä valtuuston puheenjohtajana.
Rapio valittiin kaikkiaan neljä kertaa presidentin valitsijamieheksi. Kansanedustajana hän toimi vuosina 1951–1966. Pankkivaliokunnassa hän oli vähän aikaa puheenjohtajana ja jäsenenä ainakin kulkulaitos-, laki- ja maatalousvaliokunnissa.
Osuusliike Oman aktiivi
Osuustoiminta oli lähellä Pertti Rapion sydäntä ja hän toimi Osuusliike Oman monissa eri hallinnon luottamustehtävässä 1940-luvulta aina 60-luvulle asti, jolloin liike sulautettiin Osuusliike Voimaan. Oma myymäläketju levisi – paljolti Rapion ansiosta – Hämeenkyrön eri kylien lisäksi ainakin Ikaalisten ja Viljakkalan puolelle, joten etäisyyttä myymälöiden välillä oli jopa yli 50 kilometriä. Sotien jälkeen linja-autoja liikkui vähän ja tiet olivat huonokuntoisia. Mutta muun muassa osuustoiminta-asioissa Pertti Rapio saattoi ajaa polkupyörällä kymmenien kilometrien matkoja ja pyöräilevän hänet näki vielä 1980-luvun loppupuolella. Toki hänkin siirtyi autokantaan 1970-luvulle tultaessa, jolloin hän hankki ajokortin ikävuosien lähestyessä jo seitsemääkymmentä. Kansanedustajan palkkiot olivat huomattavasti vaatimattomampia kuin nykyisin, mutta edustajat saivat ilmaiset matkat postiautoilla mikä sekin helpotti liikkumista oleellisesti.
Pertti Rapio oli lukuisten eri kuntainliittojen luottamustehtävissä ja esimerkiksi Pirkanmaan maakuntaliiton hallituksessa sen varapuheenjohtajana. Ansioistaan hänet nimitettiin kunnallisneuvokseksi vuonna 1979.
Avioliiton Pertti solmi vasta lähes viisikymppisenä. Hänen vaimonsa Eila Rapio, omaa sukua Järvinen oli myös aktiivinen kunnallispoliitikko ja laajalti kannatusta kerännyt ehdokas useissa valtiollisissa vaaleissa. He saivat kaksi lasta. Pertti Rapio tunnettiin ainakin meidän ”ponginkulmalaisten” keskuudessa rehtinä, aina auttavaisena miehenä, jolta itsekin sain poliittisiin kysymyksiin paljon asiallista apua ja neuvontaa.
Lähteitä:
Kalle Viljanen: SPL Kyröskoski Osasto N:o 38, 1906- 1966
Reino Sjöblom, Taisto Harra: V&US KK Kiskojat 1922 -1947