Neljän puolueen punavihreä vaaliliitto Ranskan kansalliskokouksen vaaleissa kesäkuussa enemmän kuin tuplasi jäsenpuolueiden parlamenttipaikkojen määrän, 64 paikasta tuli 151 paikkaa. Vasemmistoliiton sisarpuolueen La France insoumise 17 paikkaa nousi 64 paikkaan.
Ranskan vaalijärjestelmä on erilainen kuin Suomessa, eivätkä vaaliliitot täällä voisi tuottaa yhtä vaikuttavaa voittoa kuin Ranskassa. Mutta voisiko täälläkin laajapohjainen vaaliyhteistyö tasa-arvon puolesta ja ympäristötuhon torjumiseksi herättää uutta luottamusta äänestäjien keskuudessa?
Tässä kirjoituksessa selvitetään, miten olisi voinut käydä viime eduskuntavaaleissa, jos vasemmistoliitto, SDP ja vihreät olisivat olleet vaaliliitossa 12 vaalipiirissä, ja kerrataan vasemmistoliiton tähänastiset vaaliliittokokemukset. Jutussa myös haastatellaan puoluesihteeri Mikko Koikkalaista, joka punnitsee vaaliliittojen plussat ja miinukset.
Vaaliliitot antavat ainakin paperilla paremman tuloksen
Emme voi tietää, olisivatko vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden vaaliliitot antaneet näille puolueille enemmän paikkoja vuoden 2019 vaaleissa. Jälkeenpäin laskettuna näin olisi kyllä käynyt.
Vaaliliitto pystyy käyttämään hyväkseen niin sanotut ylimääräiset äänet, eli ne äänet joita ei olisi tarvittu puolueen saamiin kansanedustajan paikkoihin. Esimerkiksi Pirkanmaan vaalipiirissä vasemmisto sai 24 341 ääntä ja yhden kansanedustajan. Yhteen paikkaan olisi kuitenkin riittänyt 13 268 ääntä. Vasemmistoliitolla oli siis yli 10 000 ”ylimääräistä” ääntä, jotka yhdistettynä SDP:n ja vihreiden ”ylimääräisten” äänien kanssa vaaliliitossa olisivat tuoneet vaaliliitolle lisäpaikan.
Äänestäjät eivät kuitenkaan äänestä laskelmissa, vaan oikeasti vaalilipulla. Moni äänestäjä empii antaa äänensä sellaiselle vaaliliitolle, jossa oman suosikkipuolueen lisäksi on puolue, jota hän vierastaa. Vaaliliittoon osallistuvilla puolueilla on myös vähemmän ehdokkaita. Toisaalta osa tavallisesti passiivisista äänioikeutetuista saattaa aktivoitua vetovoimaisen vaaliliiton innoittamana.
Lisäpaikkoja seitsemässä vaalipiirissä 2019
Seuraavissa laskelmissa vuoden 2019 vaalituloksista äänet on laskettu uudelleen kaikissa vaalipiireissä aivan kuin vasemmisto, SDP ja 
vihreät olisivat muodostaneet niissä vaaliliitot. Punavihreä vaaliliitto olisi saanut yhden lisäpaikan porvaripuolueen kustannuksella seitsemässä vaalipiirissä.
Vaaliasetelma olisi kuitenkin ollut erilainen. Eroa olisi tuonut muun muassa se, ettei yksinään puolue voi asettaa täyttä määrää ehdokkaita ja yrittää siten maksimoida listansa edustavuutta ja vaikuttavuutta. Vaaliliitossa puolueet joutuvat jakamaan vaalipiirin ehdokaspaikat muiden puolueiden kanssa. Esimerkiksi Pirkanmaalla vasemmistoliitolla, SDP:llä ja vihreillä oli kullakin 19 ehdokasta, yhteensä 57, mutta vaaliliitossa puolueet joutuisivat sopimaan 19 ehdokaspaikan jaosta keskenään.
Vaaliliiton edun mukaista olisi, että sen jäsenpuolueissa tehtäisiin kaikin voimin työtä kaikkien ehdokkaiden puolesta. Vaaliliiton sisältä ehdokkaat eivät saa kansanedustajia kunkin puolueen äänimäärän sanelemassa järjestyksessä, vaan kaikkien ehdokkaiden äänimäärän mukaisessa järjestyksessä. Tämä johtaa helposti äänten keskittämiseen osalle ehdokkaista.
Helsingin vaalipiirissä punavihreä vaaliliitto olisi saanut yhden lisäpaikan. Paikan olisi saanut vasemmistoliitto. Vasemmistoliiton neljän kärkiehdokkaan (Mai Kivelä, Paavo Arhinmäki, Veronika Honkasalo ja Silvia Modig) kesken äänet jakautuivat tasaisesti kuuden tuhannen äänen molemmin puolin, ja sen vuoksi he olisivat tulleet valituksi. Vihreiden kuudenneksi sijoittunut ehdokas sai alle 5 000 ääntä ja sosiaalidemokraattien neljänneksi eniten ääniä saanut ehdokas sai hieman alle 4 000 ääntä.
Tilanne olisi kuitenkin muuttunut, kun Silvia Modig valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi muutama kuukausi vaalien jälkeen. Modigin tilalle nouseva ensimmäinen varaedustaja ei ollutkaan vasemmistoliittolainen, vaan vihreiden edustaja. Myös punavihreiden toinen varakansanedustaja oli vihreä, ja hänkin olisi noussut eduskuntaan, kun Paavo Arhinmäki siirtyi apulaispormestariksi. Vaaliliitot voivat siis tarjota yllätyksiä vaalien jälkeenkin. Tästä tulee lisää esimerkkejä.
Uudenmaan vaalipiirissä äänten uudelleenlasku antoi punavihreälle vaaliliitolle yhden lisäpaikan kokoomuksen kustannuksella. Vasemmistoliitolta simulaatio pudotti sekä Jussi Saramon että Pia Lohikosken eduskunnasta. Tämä kuvaa hyvin sitä riskiä, joka aina liittyy vaaliliittoihin. Voi aina käydä niinkin, että vaaliliiton suurinta kannatusta nauttiva puolue jää ilman paikkaa.
Vasemmistoliiton Jussi Saramo olisi ollut vaaliliiton ensimmäinen varaedustaja. Saramo olisi noussut eduskuntaan 16.11.2021 kuolleen Jyrki Kasvin (vihr.) tilalle. Jyrki Kasvi jäi toiselle varasijalle varsinaisissa eduskuntavaaleissa, mutta tässä vaaliliittosimulaatiossa hänet olisi valittu suoraan.
Varsinais-Suomen vaalipiirissä punavihreät olisivat napanneet yhden paikan kokoomukselta. Vaalipiirin ääniharava Li Andersson sai 8,9 prosenttia kaikista vaalipiirin ja 69 prosenttia kaikista vasemmiston äänistä vaalipiirissä. Tämä upea saavutus olisi ollut vasemmistoliitolle harmiksi vaaliliitossa, jossa Johannes Yrttiaho ja muut vasemmistoliiton ehdokkaat eivät olisi päässeet lähellekään valintaa.
Satakunnan vaalipiirissä punavihreät eivät olisi saaneet lisäpaikkaa, mutta vasemmistoliiton Raisa Ranta olisi noussut eduskuntaan Jari Myllykosken rinnalle. Tämä olisi johtunut siitä, että sosiaalidemokraattien äänet keskittyivät kahdelle kärkiehdokkaalle, ja Raisa Rannan äänimäärä oli korkeampi kuin demarien kolmanneksi suosituimman ehdokkaan.
Hämeen vaalipiirissä ei punavihreätä vaalilittoa olisi palkittu lisäpaikalla, mutta vihreät olisi liian tasaisen äänten jakautuman vuoksi menettänyt ainoan paikkansa sosiaalidemokraateille. Vasemmistoliiton äänet keskittyivät Aino-Kaisa Pekoselle.
Pirkanmaan vaalipiirissä vaaliliitto olisi antanut kolmannen paikan vihreille perussuomalaisten kustannuksella. Vasemmistoliitto on edellisissä eduskuntavaaleissa jäänyt täpärästi ilman toista kansanedustajan paikkaa Pirkanmaalla, ja näin olisi käynyt nyt vaaliliitossakin. Tämä olisi johtunut ensinnäkin siitä, että Anna Kontulalle olisi keskittyit liikaa ääniä. Toiseksi peräti kahdeksan muuta vasemmiston ehdokasta sai yli tuhat ääntä, eikä kukaan heistä ylittänyt vaaliliiton yhdeksännen paikan saaneen ehdokkaan 4 300 äänen pottia.
Kaakkois-Suomen vaalipiirissä vaaliliitto olisi antanut punavihreille lisäpaikan perussuomalaisten kustannuksella. Tätä sinänsä tervetullutta tulosta olisi varjostanut se, että demarit olisivat saaneet kaikki kahdeksan paikkaa.
Vasemmistoliitto ei varsinaisissa vaaleissa jäänyt toivottoman kauaksi kansanedustajan paikasta. Simulaatiossa äänimäärä olisi hyvinkin riittänyt paikkaan, mutta äänet jakautuivat liian tasaisesti. Joona Mielonen olisi jäänyt reilun tuhannen äänen päähän kansanedustajan paikasta, hieman kauemmas kuin toteutuneissa vaaleissa.
Savo-Karjalan vaalipiirissä punavihreä vaaliliitto ei olisi saanut lisäpaikkaa, mutta vasemmistoliiton Matti Semin paikka olisi mennyt demareille. Semi olisi joutunut tyytymään vaaliliiton varakansanedustajan paikkaan.
Vaasan vaalipiirissä sosiaalidemokraatit olisivat saaneet lisäpaikan keskustan Antti Kurvisen johdolla.
Vasemmistoliiton Anneli Lehto olisi noussut punavihreiden varakansanedustajaksi Jutta Urpilaisen siirryttyä eduskunnasta Euroopan unionin komissaariksi.
Keski-Suomen vaalipiirissä vihreät olisi saanut toisen paikan keskustan kustannuksella. Vasemmistoliitto ei olisi ollut lähellä toista paikkaa, mutta Juho Kautto olisi pitänyt paikkansa tukevasti.
Oulun vaalipiirissä punavihreiden kokonaispaikkamäärä olisi ollut ennallaan, mutta Hanna Sarkkinen, Merja Kyllönen ja Katja Hänninen olisivat saaneet eduskuntamatkoille seurakseen Risto Kalliorinteen. SDP olisi joutunut tyytymään yhteen kansanedustajan paikkaan.
Monessa maassa pienempiä puolueita pidetään parlamentin ulkopuolella kolmen, jopa viiden prosentin äänikynnyksen avulla. Suomessa ei ole muodollista äänikynnystä, mutta käytännön äänikynnys on monissa vaalipiireissä poikkeuksellisen korkea.
Jos yleinen äänikynnys Suomessa olisi vain kolme prosenttia, olisi vasemmistoliitollakin kansanedustajat Kaakkois-Suomen ja Vaasan vaalipiireissä. Kaikkein korkein äänikynnys Suomessa on Lapin vaalipiirissä, 9,7 prosenttia. Viime eduskuntavaaleissa vihreät jäi 27 äänen päähän tuosta kynnyksestä ja ilman kansanedustajan paikkaa.
Lapin vaalipiirissä punavihreä vaaliliitto olisi nostanut eduskuntaan vaalipiirissä toiseksi eniten ääniä saaneen vihreiden Riikka Karppisen keskustan Markus Lohen kustannuksella. Vasemmistoliiton edustajana olisi jatkanut Markus Mustajärvi ja punavihreän ryhmän varakansanedustajana olisi vasemmiston Sari Moisanen.
Vasemmistoliitolla ollut kahdeksan vaaliliittoa eduskuntavaaleissa
Punavihreitä vaaliliittoja ei tarvitse vain simuloida paperilla. Vasemmistoliitolla on ollut yhteensä kahdeksan vaaliliittoa.
Vaaliliitot on solmittu pienissä vaalipiireissä, jotka Satakunnan vaalipiiriä lukuun ottamatta on sittemmin yhdistetty toisen vaalipiirin kanssa.
Vaaliliitoista ei yhtä lukuun ottamatta ole ollut vaikutusta vasemmistoliiton paikkamäärään. Vaaliliitto Pohjois-Savon vaalipiirissä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraattien kanssa toi vasemmistoliitolle toisen paikan eduskuntaan.
Vasemmistoliitto muodosti ensimmäistä kertaa vaaliliittoja vuonna 1999. Satakunnan vaalipiirissä vaaliliittokumppanina oli vihreät, Pohjois-Karjalassa SDP. Vaaliliitoilla ei ollut vaikutusta vasemmistoliiton paikkalukuun. Satakunnan kaksi paikkaa olisi saatu ilman vaaliliittoa, ja Pohjois-Karjalassa SDP sai kaikki vaaliliiton neljä paikkaa.
Vuoden 2003 vaaleissa vasemmistoliitto muodosti vaaliliiton sosiaalidemokraattien ja vihreiden kanssa Etelä-Savon vaalipiirissä. SDP sai kaksi paikkaa, vasemmisto ja vihreät eivät yhtään. Pohjois-Karjalassa vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien vaaliliitto sai kolme paikkaa, jotka menivät SDP:lle.
Sen sijaan Pohjois-Savossa vasemmistoliitto hyötyi vaaliliitosta sosiaalidemokraattien kanssa. Vaaliliitto sai neljä paikkaa, jotka jakautuivat tasan kummallekin vaaliliitolle. Ilman vaaliliittoa vasemmistoliitto ei olisi saanut takaisin toista paikkaansa vaalipiirissä.
Vuonna 2007 vasemmistoliitto osallistui vaaliliittoihin kolmessa vaalipiirissä. Etelä-Savossa SDP, vasemmistoliitto ja vihreät muodostivat vaaliliiton, jonka seurauksena vihreät sai pienellä äänimäärällä paikan SDP:n kustannuksella. Vaaliliiton jäsenet eivät onnistuneet lisäämään yhteistä paikkamääräänsä. Sen sijaan lopputulos oli SDP:lle varsin katkera. SDP sai vain yhden entisten kahden paikan sijaan liki 23 000 äänellä, vihreät sai paikkansa alle 6 000 äänellä. Pohjois-Savossa vasemmistoliitto oli yhden paikan saaneessa vaaliliitossa vihreiden kanssa. Paikka olisi tullut ilman vaaliliittoakin.
Vuoden 1999 vaaleissa PS sai kansanedustajan vaaliliiton ansiosta vasemmistoliiton kustannuksella
Muiden puolueiden keskenään solmimat vaaliliitot ovat myös vaikuttaneet vasemmistoliiton menestykseen. Ehkä kohtalokkain esimerkki on vuoden 1999 vaaleista. Tuolloin Vaasan vaalipiirissä muodostettiin vaaliliitto, jolla oli suuri vaikutus sekä vasemmistoliiton että perussuomalaisten vaalitulokseen. Vasemmistoliitto menetti paikkansa ja PS sai ainoan kansanedustajansa juuri Vaasan vaalipiiristä. PS sai vähemmän ääniä (11 474) kuin vasemmistoliitto (11 873), mutta sen viiden pienpuolueen kanssa muodostaman vaaliliiton äänimäärä (15 087) riitti kansanedustajan paikkaan.
Vasemmistolle viime kuntavaaleissa lisää valtuutettua vaaliliittojen ansiosta
Vasemmistoliitto on suhtautunut hyvin pidättyvästi vaaliliittoihin, mutta kuntavaaleissa niitä on solmittu jonkin verran. Vuoden 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliitto oli mukana 22 vaaliliitossa. Niistä kahdeksan toi lisäpaikan.
Vasemmistoliiton paikallinen vaaliyhteistyö SDP:n kanssa on kasvanut reilusti, mutta samaan aikaan vaaliliitot muiden puolueiden kanssa ovat käyneet harvinaisemmiksi. Vasemmistoliitto on solminut kolmessa viime kuntavaalissa 54 vaaliliittoa, joista 17:ssä oli mukana muita puolueita kuin SDP. Kesän 2021 kuntavaaleissa vaaliliitot vihreiden kanssa vähenivät yhteen.
Vasen Kaista on julkaissut yksityiskohtaisen yhteenvedon vasemmistoliiton vaaliliitoista kuntavaaleissa, linkki artikkeliin löytyy jutun lopusta.
Mikko Koikkalainen: Lähtökohtana on omat listat, vaaliliitot harkinnan arvoisia joissakin vaalipiireissä
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Mikko Koikkalainen kertoo, että muiden puolueiden kanssa ei ole käyty keskusteluja valtakunnallisesta vaaliyhteistyöstä eduskuntavaaleissa. Jos puolueiden vaaliyhteistyöstä keskustellaan, se tapahtuu vaalipiireissä.
– Jos vaaliliittoja tehdään, niiden painopiste on punavihreässä yhteistyössä. Vaaliliitoissa ei tule olla puolueita, joiden toiminnassa on havaittavissa merkkejä rasismista, syrjinnästä tai muusta kyseenalaisesta toiminnasta, puheista tai teoista, tiivistää Koikkalainen puolueen linjan.
– Vaaliliittoja pohtiessa on hyvä muistaa, että yhä suurempi osa äänestäjistä äänestää enemmän ehdokasta kuin puoluetta. Vasemmistoliiton kannattajat ovat kuitenkin yhä hyvin puolueuskollisia sekä aate- ja arvopohjaisia äänestäjiä. Tämä tuo omat riskinsä ja toisaalta mahdollisuuteensa vaaliliittoihin, määrittelee Koikkalainen.
– Arvioin, että vaaliliitoissa voi helposti menettää ydinkannattajien ääniä, jos riskinä on äänen meneminen toisen puolueen ehdokkaalle. Tämä voi myös vaikuttaa kampanjatyöhön passivoivasti. Toisaalta voi käydä niinkin, että jos oman ehdokkaan läpimenon mahdollisuus vaaliliiton ansiosta paranee, tämä innostaa ihmisiä vaalityöhön ja äänestämiseen, Koikkalainen punnitsee.
– On otettava huomioon erilainen tilanne eri vaaleissa ja vaalipiireissä. Kuntavaaleissa ehdokasmäärällä on suuri merkitys. Jos punavihreät puolueet muodostaisivat etenkin suurissa kunnissa vaaliliittoja, vähentäisi tämä ehdokkaiden yhteismäärää. Pidän melko varmana, että tämä hyödyttäisi oikeistopuolueita. Eduskuntavaaleissa taas on vaalipiirejä, joissa vaaliliitto voisi tarjota puolueellemme mahdollisuuden parempaan tulokseen, Koikkalainen pohtii.
– Vaaliliittojen yksi ongelma on siinä, että vaaliliitossa yksittäisen ehdokkaan äänimäärä korostuu. Ehdokkaiden henkilökohtainen äänimäärä ratkaisee, ketkä ja minkä puolueiden edustajat menevät listalta lopulta läpi. Kun vaalikampanjabudjetit ovat lihoneet vuosi vuodelta, vaaliliitossa voi helposti pärjätä se yksittäinen ehdokas, jolla on varaa ja resursseja näkyvimpään ja kalleimpaan kampanjaan, Koikkalainen varoittaa.
Mikko Koikkalaiselta kysytään usein miksi ei koota voimia yhdistämällä samanmielisiä puolueita.
– Sanon aina ensimmäisenä, että vaikka unohtaisi ideologiset kysymykset, niin vaaleissa 1+1 ei ole 2 tai 3, niin kuin moni olettaa. Pikemminkin 1 +1 on todennäköisemmin 0,75, koska ehdokasmäärillä ja vaihtoehtojen monipuolisuudella on suuri merkitys, kommentoi Koikkalainen huomauttaen, että vastaus soveltuu myös vaaliliittoihin.
– Suosittelen vasemmiston piirijärjestöille omia ehdokaslistoja ensi kevään eduskuntavaaleissa. Ehdokasasettelu tuntuu sujuvan melko hyvin eri puolilla Suomea. En toki sulje vaaliliittoja täysin pois. Joissain vaalipiireissä se voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto, mutta tällöin piirijärjestön ja puoluetoimiston kannattaa arvioida yhdessä tilannetta huolella, Koikkalainen korostaa.
Lopuksi Mikko Koikkalainen arvioi vaaliliittoja demokratian toteutumisen kannalta:
– Jos vaihtoehdot vähenevät, äänestäminen vähenee. Näin ainakin uskon. Ja demokratian kannalta, jos vaihtoehdot vähenevät, äänestäminen vähenee. Näin ainakin uskon.
|||
Tämä artikkeli on julkaistu samanaikaisesti Vasen Kaista -verkkolehdessä ja Kansan Uutisissa, jotka aloittivat julkaisuyhteistyön helmikuussa 2022.
|||
Lue raportti kuntavaalien vaaliliitoista:
Vasemmistoliitto hyötyi kahdeksan valtuustopaikkaa vaaliliitoista (Vasen Kaista 9.8.2021)
