Minusta tuli feministi 1977 Yhdistyneiden kansakuntien naisten vuosikymmenellä, kaksi vuotta vuosikymmenen aloittaneen naisten vuoden jälkeen. Yli neljässäkymmenessä vuodessa on sukupuolten välisessä tasa-arvossa edistytty paljon. Silti edelleen on paljon tehtävää. Julkisessa keskustelussa Suomi on tasa-arvon mallimaa -hokema peittää alleen monet eriarvoisuuden rakenteet ja sitkeät tasa-arvo-ongelmat.
Naisille Suomi on edelleen yksi Euroopan turvattomimmista maista. Suomalaisista yli 15-vuotiaista naisista lähes kolmannes on joutunut entisen tai nykyisen kumppaninsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on Suomessa yleistä, 39 prosenttia kaikenikäisistä naisista on kokenut seksuaalista häirintää, alle 35-vuotiaisista naisista yli puolet. Naisista 20 prosenttia ja miehistä neljä prosenttia on kokenut työpaikallaan seksuaalista häirintää.
Naiset kohtaavat työpaikoillaan miehiä enemmän syrjintää. Tilastokeskuksen vuonna 2019 tekemän selvityksessä ilmeni, että 11 000 naisen määräaikaista työsopimusta ei jatkettu raskauden vuoksi. Perhevapaat heikentävät myös naisten urakehitystä. Tilastokeskuksen selvityksessä ilmeni myös, että 17 000 naista vaihtoi työpaikkaa tai työtehtävää, koska tehtävät olivat muuttuneet tai hävinneet vanhempainvapaan aikana tai tehtäviin oli palkattu toinen henkilö.
Vaikka naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut, naisten euro on yhä edelleen pienempi kuin miehen, 84 senttiä. Palkkaerojen selvityksissä vertailuja on tehty sukupuolten välillä. Syrjintätutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että sukupuolen ohella monet muut tekijät, kuten etninen tausta tai vammaisuus, lisäävät syrjintäriskiä. Työelämän tasa-arvon edistämiseksi olisikin olennaista tietää, miten suuri on maahanmuuttajataustaisen tai vammaisen naisen euro. Onko se vieläkin pienempi kuin valkoisen keskiluokkaisen naisen?
Sanna Marinin hallitus on tehnyt paljon töitä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi on nimetty puolen sataa tasa-arvoa edistävää toimenpidettä. Suurimpia, päättyneellä hallituskaudella valmiiksi saatuja toimenpiteitä ovat olleet äitiys- ja isyyslakien yhdistäminen, vanhemmuuslaiksi, seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus ja translaki eli laki transsukupuolisen ihmisen sukupuolen juridisesta vahvistamisesta.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ei kuitenkaan ole poliittinen itsestäänselvyys. Marinin hallitusta edeltäneen Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei ollut lainkaan tasa-arvotavoitteita, sillä ohjelmassa todettiin ykskantaan ja vastoin todellisuutta naisten ja miesten olevan tasa-arvoisia. Sittemmin Sipilä hallitus tekikin useita, sukupuolten välistä tasa-arvoa heikentäviä päätöksiä. Keskustan ja kokoomuksen johtama hallitus muun muassa lakkautti lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden. Nykyisellä, Marinin hallituskaudella oikeus palautettiin.
Kolmen ja puolen viikon päästä järjestettävissä eduskuntavaaleissa ratkaistaan, jatkuuko nykyinen, tasa-arvoa vahvistava suunta vai palataanko sitä edeltäneeseen, naisoletettujen asemaa heikentäneeseen politiikkaan. Siitä pääsemme päättämään me kaikki. Ääni vasemmalle on satavarmasti ääni tasa-arvolle.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa ja Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustossa.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.