Uudet Pisa-tutkimuksen tulokset julkaistiin ja koko kansakunta kohisee. Identiteettimme koulutuksen mallimaana pitää ajatella uudestaan. Yksi suurista kansallisista ylpeydenaiheistamme – oppilaiden mainio Pisa-menestys – on saanut osuman. On kuin Leijonat putoaisivat vuosi toisensa jälkeen jo runkosarjassa tai Jean Sibeliuksen Finlandia osoittautuisi plagiaatiksi.
Näyttää siltä, että kaikki ovat järkyttyneitä ja yllättyneitä, kaikki muut paitsi opettajat ja nuorisopsykiatrilla toimijat. Itse en ole yllättynyt mistään muusta kuin siitä, että muut ovat yllättyneitä. Ettekö te tosiaan ole nähneet samaa mitä me? Ettekö nähneet tätä tulevaksi? Miten ihmeessä?
Katsotaanpa kouluterveyskyselyn tuloksia. Nuorten ahdistuneisuus- ja masennusoireet ovat kasvaneet vuosi toisensa jälkeen. Viime keväänä noin kolmannes tytöistä perusopetuksen kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Ahdistuneisuus on yleistynyt aiemmista kyselyistä erityisesti kahdeksannen ja yhdeksännen luokan tytöillä. Ahdistuneisuus ei näytä vähentyneen pandemiavuosien jälkeen, pikemminkin se on kasvussa.
Samaisen kyselyn mukaan edelleen iso joukko lapsia ja nuoria nukkuu liian vähän, jättää aamiaisen ja koululounaan väliin, liikkuu suosituksiin nähden niukasti. Osassa mittareista näkyy myönteistä kehitystä, muttei kaikissa.
Viime keväänä perusopetuksen kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista sekä lukion ja ammatillisen oppilaitoksen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista noin joka neljäs koki oman terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Tytöt kokivat oman terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi poikia merkittävästi useammin.
Ahdistuneet, väsyneet, nälkäiset aivot eivät opi uutta, eivät muista vanhaa, eivät jaksa keskittyä, eivät jaksa tuottaa uutta. Tämän tietää todeksi todennäköisesti jokainen aikuinenkin, joka vaikkapa ruuhkavuosien takia on joutunut nipistämään unesta, ruuasta tai liikunnasta.
Väitän siis, että Pisa-tulosten heikentymisen takana on ainakin osin nuorten hyvinvoinnin heikentyminen. Mikä taas selittää hyvinvoinnin laskua, on monimutkaisempi juttu. Taustasyitä on lukuisia, itse korostaisin perustarpeista huolehtimisen unohtumisen. Jos ei nuku, eikä syö, ei voi voida hyvin. Yllättyisitte, jos tietäisitte, miten me nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa puhumme näistä perusasioista joka päivä uudestaan ja uudestaan.
Sosiaalisen median vaikutus hyvinvointiin on ilmeistä sekin. Nuorten suosikkisovellukset on rakennettu siten, että ne tuottavat elämyshakuisille nuorten aivoille jatkuvaa tyydytystä, pikapalkkiota, jota sitovat nuoret puhelinten ääriin tuntien ajaksi päivittäin. Mitä tuolla ajalla ennen sosiaalista mediaa tehtiin, muistaako kukaan? Katsottiin telkkaria, oltiin perheenä yhdessä, tapeltiin sisarusten kanssa, luettiin kirjoja, tavattiin kavereita jossain ulkosalla. Ja nukuttiin.
Odotan, koska ensimmäinen koulu vanhempainyhdistyksen kanssa päättää asettaa koulupäivän ajalle kännykkäkiellon ja sopii yhteisen sopimuksen, että kaikki koulun oppilaat laittavat puhelimet yölevolle viimeistään yhdeksältä illalla.
Vaikuttavinta olisi saada aikaiseksi Euroopan unionin tasoinen päätös addiktiivisimpien some-sovellusten aikarajoituksista. Tiesitkö muuten, että TikTok, tuo sovelluksista pahin, on kotoisin Kiinasta ja Kiinassa sovellus sammuu joka yö sallien nuorten nukkua yönsä levollisesti. Mikä olikaan Kiinan Pisa-tulos?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen kaupunginvaltuutettu ja nuorisopsykiatri.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.