Orpon – Purran hallitus tuottaa viikottain sydämettömiä päätöksiä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kannalta. Leikkauspäätöksissä ei myöskään ole järjen häivää edes talouden tasapainottamisen kannalta. Kun huono-osaisuus lisääntyy ja syvenee, lisää se palveluiden tarvetta, tuottaa lisää sairastumisia ja työttömyyttä. Vaikutusarviot loistavat poissaolollaan hallituksen toteuttaessa historiallisestikin silmiinpistävän oikeistolaista ideologista projektiaan.
Yksi sydäntä ja järkeä vailla olevista päätöksistä on leikata niin kutsutun kolmannen sektorin toimijoilta, kuten järjestöiltä, sata miljoonaa euroa lähivuosina. Huoli tulevasta vaikuttaa jo nyt monien järjestöjen työhön. Niissä joudutaan miettimään, mihin toimintoihin ja kuinka moneen työntekijään on jatkossa mahdollisuuksia.
Aivan erityisen dramaattisesti leikkaus tulee vaikuttamaan lastensuojelujärjestöihin – siis toimijoihin, jotka pyrkivät auttamaan yhteiskuntamme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Samoin erittäin merkittävää on leikkausten osuminen nuoriso-, kasvatus- ja päihdetyötä tekeviin järjestöihin.
Niissä ja monissa muissa järjestöissä ja yhteisöissä leikkaukset osuvat aivan ydintoimintoihin ja tarkoittavat toiminnan supistamista ja työntekijöiden irtisanomisia. Supistusten kohteeksi joutuvat muiden muassa vertaistuki ja ennaltaehkäisevä työ, jonka nimeen kaikki päättäjät puheissaan vannovat.
Järjestöjen pitkäjänteinen kehittämistyö tulee kärsimään. Myös järjestöjen tuottama tieto niin päätöksentekijöille kuin muillekin kansalaisille vähenee. Toimintojen pitkäjänteisyys ja ennustettavuus heikkenee. Merkittävää on myös se, miten monien keskeisten ongelmien hoitamisen erityisosaaminen vähenee.
Kaikki tämä johtaa väistämättä julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kuormittamiseen tilanteessa, jossa ne ovat jo nyt ylikuormitettuja. Hyvinvointialueilla kärvistellään jo nyt riittämättömien resurssien paineissa.
Erittäin tärkeä havainto on sekin, että järjestöjen henkilöstöresurssien pienentyessä palveluita siirtyy yhä enemmän digitaalisiksi. Henkilökohtaiset kohtaamiset vähenevät. Jo nyt Suomessa digitaalinen syrjäytyminen on tosiasia. Kaikki eivät voi, osaa tai jaksa perehtyä digitaalisten laitteiden käyttämiseen eikä sitä voi edellyttää. Yksinäisyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat kasvavat, kun tukea tarvitsevat ihmiset jäävät entistä enemmän itsensä varaan.
Tampereella järjestöavustusten taso on viime vuosina pysynyt suunnilleen ennallaan, vaikka toki inflaatio on syönyt niiden arvoa. Varsinaisia leikkauksia emme kuitenkaan ole tehneet, joihinkin jopa pieniä nostoja. Jatkossa kaupungin avustusten merkitys luonnollisesti kasvaa valtionavustusten heiketessä. Todennäköisesti joudumme Tampereellakin käymään arvokeskustelun siitä, miten merkittävää työtä useat sosiaali-, terveys,- lapsi-, nuoriso-, eläkeläis-, kulttuuri- liikuntajärjestöt tekevät. Niiden toiminta on turvattava tärkeänä osana kuntalaisten hyvinvoinnin edistämistä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.