Eläinten keskitysleirit ja omistamisen mielivalta

Ympäristökatastrofi on seurausta ihmisten vääristyneestä suhteesta maapallon muihin asukkaisiin ja ”omistamisen” harhasta. Suurin osa ihmisistä ajattelee nykyisin, että ainoina tietoisina, mielellisinä olentoina meillä ihmisillä on oikeus ”omistaa” maata ja hallita sitä. Suurin osa ihmisistä ajattelee ”omistavansa” Maan yhdessä lajitovereidensa kanssa. He ajattelevat, että muut Maan asukkaat ovat koneenkaltaisia, mielettömiä. Vaikka tutkittua tietoa tulee koko ajan lisää, he eivät halua muuttaa käsitystään toisenlajisista. He kiistävät kiivaasti näiden tietoisuuden ja sen faktan, että nämä ovat todennäköisesti paljon enemmän kaltaisiamme kuin he uskaltavat kuvitellakaan. Siksi heille sopii, että tuotannon ja kulutuksen jatkuvaan kasvuun perustuva globaali kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä ja yhteiskunnan verovaroin ihmisille tuotetut hyvinvointipalvelutkin aiheuttavat toisenlajisille valtavasti kärsimystä ja tuhoavat näitä massoittain.

Ylemmyydentunnon ja kulttuurisen normin takia suurin osa ihmistä ympäri maailman ajattelee, ettei toisenlajisilla Maan asukkailla ole oikeuksia. He ajattelevat saavansa kohdella näitä kuin esineitä, välineinään. Ajattelevathan muutkin niin. Tämä oikeuttaa heidän mielestään kaiken toisenlajisiin kohdistuvan riiston lemmikkieläinkaupoista ruokaeläinten tehotuotantoon ja toisenlajisten elinympäristöjen hävittämiseen. Tästä seuraa sekä suoraa että epäsuoraa, normalisoitua väkivaltaa:

– Saan lain mukaan pitää nämä 300 sikaa porsitushäkeissä, joissa ne eivät pysty edes kääntymään, koska niillä ei ole mieltä ja OMISTAN ne. Saan jalostaa kanoista broilereita, jotka eivät massaltaan pysty kävelemään ja makaavat siksi ulosteissa 25 000 muun broilerin kanssa, koska ne eivät oikeastaan tunne kärsimystä ja OMISTAN ne. Saan pitää suurissa parvissa eläviä, lentämiseen sopeutuneita undulaatteja sekä suurina yhdyskuntina eläviä ja monimutkaisia tunneleita maahan kaivavia kaneja vankeina häkissä vaikka yksittäin, koska ne ovat erilaisia kuin minä, tosi söpöjä, ja OMISTAN ne. Minulla on laillinen oikeus kaataa puut, myllätä maa, tappaa metsän eläimiä ja tuhota niiden koti, koska ne ovat minua alempiarvoisia ja OMISTAN tämän metsän. Saan repiä auki maan, kaivaa esiin mineraalit ja pilata pohjavedet, koska OMISTAN tämän osan planeettaa. Saan hävittää tämän niityn asukkaineen ja pesineen rakentaakseni paikalle ostoskeskuksen, koska olen maan OMISTAJA. Minulla on oikeus yrittää tyydyttää loputtomia mielihalujani, hakea toisilta ihmisiltä hyväksyntää sekä paeta tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteitani kuluttamalla rajattomasti, koska OMISTAN RAHAA. Saan viedä muilta resursseja niin paljon kuin haluan ja aiheuttaa samalla mittaamatonta kärsimystä, koska minulla on tilillä NUMEROITA!

Suurimmalta osalta ihmisistä unohtuu, että ”omistaminen” on melko uusi, ihmisten välinen sopimus. Ja että aivan samaa päättelyä käytettiin ja väkivaltaa kohdistettiin vielä hetki sitten myös naisiin, lapsiin ja orjiin.

Tilanteen absurdius ja tragikoomisuus selviää, jos ”omistamisen” sijaan vaihdetaan jokin toinen keksitty sana. Vaikka SEILOSVANT. Argumentointi noudattaa edelleen samaa logiikkaa:

1) Jos SEILOSVANTTAAN maan, saan maalata maan oranssiksi ja vaikka tappaa huvikseni siitä eläviä ei-ihmisiä. 2) SEILOSVANTTAAN maan. Siispä 3) saan maalata maan oranssiksi ja vaikka tappaa huvikseni siitä eläviä ei-ihmisiä.

Tällaiseen ajatteluun perustuva toiminta laajentuessaan ja kertautuessaan tuhoaa elämän edellytykset kaikilta. Me ihmiset olemme erottamattomasti osa elämän kokonaisuutta ja muista Maan asukkaista riippuvaisia. Tuhoamalla muita tuhoamme lopulta myös itsemme. Onneksi voimme kasvattaa takaisin itseltämme amputoimaamme myötätuntoamme. Voimme muuttaa käsityksiämme ja toimintaamme. Monilajinen toimeentuleminen ja rauhanomainen rinnakkaiselo on yhä mahdollista.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Tampereelta.