Giuseppe pyöritteli päätään ja viittoi ulospäin.
– Ei tämän näin kuulu mennä, hän totesi.
Asuin piskuisessa kylässä Rooman pohjoispuolella alkuvuoden ja ontuvalla italiallani käydyt keskustelut paikallisten kanssa liittyvät yksinomaan yhteen teemaan – säähän.
Peltipitsaa ravintolassaan myyvä Giuseppe on huolissaan siitä, mistä hedelmäkaupan Giuletta ja leipäkaupan Sofia: ulkona ei sada.
– Nyt pitäisi sataa joka päivä. Pitää saada joet ja kaivot täyteen kesään vasten. Jos kuivuus alkaa jo nyt, olemme pulassa!
Minä, turisti, olin nauttinut keväisen lämpimästä kelistä helmikuussa Rooman rannoilla ja Firenzen rinteillä, mutta välitellen aloin itsekin kiinnittää huomiota kutistuviin puroihin ja joen pinnan laskuun. Miten täällä viljellään mitään, jos kasteluvesi on loppumassa jo nyt, talven tuskin taituttua?
Huhti- ja toukokuun olin Tanskassa. Siellä tuttavapariskunta pahoittelee, mitäpä muuta kuin huonoa säätä. Huhtikuun alussa sataa joinakin päivinä yhden kuukauden sademäärän verran.
– Tämä on kauheaa, toivottavasti kuitenkin viihdytte! huolehtivat tuttavamme.
Toukokuussa keväinen lämpö valtaa viimein Tanskankin. TV-uutisten sääkartat kiinnittävät huomiomme kuitenkin muista syistä. Euroopan koilliskulman kohdalla lämpimästä kertovat kellanpunaiset sävyt vahvistuvat ensin verenpunaiseksi ja sitten viininpunaiseen. Suomi on hautautunut lämpimän ilmamassan alle. Viestit Suomesta kertovat, että talvesta hypättiin suoraan kesään.
Saavuin takaisin Suomeen kesäkuun alussa. Yritin etsiä taivaalta edes yhtä varjoa luovaa pilveä suojaksi ihoa kirveltävältä paahteelta. Samaan aikaan Saksassa palomies hukkuu tulvavirtaan, monena päivänä Etelä-Saksassa olisi satanut saman verran kuin kuussa keskimäärin.
Olen tämän vuoden aikana kohdannut yhteiseurooppalaisen huolen: ilmasto, jossa elämme, on käymässä vaarallisemmaksi ja kestämättömämmäksi nopeammin kuin olemme voineet kuvitella. Puuttuvat sateet tai liiat sateet tuhoavat satoa ja tekevät ruuantuotannon vaikeaksi. Paahtava kuumuus vaarantaa terveyttä, tulvavirrat tuhoavat koteja ja ihmishenkiä.
Eurovaalit pidettiin sunnuntaina ja minä, niin kuin varmasti sinäkin, hyvä lukija, olen ymmyrkäisenä riemusta vasemmistoliiton voitettua historiallisella tavalla. Voiton myötä heräsi toivo paremmasta. Vihdoin hyviä uutisia! Me äänestäjät näytimme, mikä on meille tärkeää – yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja ilmasto. Vaalitulos kannattaa tutkia tarkoin myös kotimaan poliittisilla tantereilla, nyt halutaan muutosta ja sitä halutaan nopeasti.
Euroopan unioni on keskeisen tärkeä neuvottelija pöydissä, joissa kansainvälisestä ilmastopolitiikasta päätetään. Olen luottavainen, että Suomi ajaa tulevaisuudessa entistä tiukempaa ilmastolinjaa, kiitos suomalaisten äänestäjien.
Giuseppe, toivon sinulle tulevaisuudessa lempeitä kevätsateita mantelipuiden kukkiessa. Katso, miten joet täyttyvät ja viljelijät saavat satonsa. Paremmat ajat ovat tulossa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen kaupunginvaltuutettu ja nuorisopsykiatri.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.