Kapitalismin jälkeistä tulevaisuutta arvioitiin

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva kapitalismi on ylittämässä luonnon asettamat rajat. Ihmiskunnan eloonjääminen edellyttää talouden voimakasta julkista sääntelyä, lisäarvon anastamiseen perustuvan talouskasvun sekä tuottavan ja tuottamattoman työn uudelleen arviointia.

Näin totesivat Helsingin tiedekulmassa 10.–11. lokakuuta järjestetyn kansainvälisen tieteellisen konferenssin Post-Fossil and Post-Capitalist Futures pääesiintyjät, japanilainen professori Kohei Saito ja espanjalainen tutkija Stefania Barca. Tapahtuman järjestäjät olivat Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUS ja Suomen Karl Marx -seura.

Kohei Saito (s. 1987) on Tokion yliopiston filosofian apulaisprofessori. Hän opiskeli Yhdysvalloissa sekä Berliinin vapaassa yliopistossa ja väitteli tohtoriksi Berliinin Humboldt-yliopistossa 2016. Maailmanmaineeseen Saiton nosti 2020 julkaistu kirja Capital in the Anthropocene (Pääoma antroposeenin aikakaudella). Nimi viittaa uuteen geologiseen aikakauteen, jossa ihminen alkaa vaikuttaa Maahan ensimmäistä ja alkuperäistä luontoa enemmän. Kirjaa on myyty Japanissa yli puoli miljoonaa kappaletta. Teoksessaan Saito pitää kapitalismia suurimpana ilmastonmuutoksen aiheuttajana. Sen kaikille aiheuttama vaara on suuri ja ”jos emme pysäytä kapitalismia omin toimin, ihmiskunnan historia päättyy.”

Saito on kirjansa ansiosta saanut lisänimen ”idän Thomas Piketty”. Helsingissä puhuessaan Saito totesikin tyytyväisenä, että Thomas Piketty on alkanut lähestyä sosialismia uusimmassa kirjassaan Pääoma ja ideologia. Saito varoitti Pikettyn tavoin, että nykykapitalismi johtaa lisääntyvään eriarvoisuuteen, ruoka- ja vesikriiseihin, ilmastopakolaisuuteen, muukalais- ja ulkomaalaisvihaan sekä sotiin. Ihmisoikeudet ja vapaudet kaventuvat sotien takia ja pitemmän ajan kuluessa sivilisaatio tuhoutuu.

– Pohjoisen ja lännen eliitit eivät välitä globaalin etelän kärsimyksistä niin kauan kuin niiden omat edut on turvattu. Globaalissa etelässä arvostellaan yhä enemmän pohjoisen ja lännen kaksoisnormeja ja -standardeja. 

Siksi yhä useammat vaativat hyvinvoinnin tasaisempaa jakoa, verouudistuksia, hiiliveroa, julkisia investointeja ja vihreää uusjakoa (Green New Deal) sekä samanaikaisesti vihreää talouskasvua. Useiden samanaikaisten kriisien ja sotien oloissa kasvuideologia ja perinteinen sosialidemokratia eivät kuitenkaan enää toimi. Vastaan tulevat luonnon asettamat rajat. Riistoon perustuva talouskasvu on aiheuttamassa peruuttamattoman repeämän (irreparable rift) ihmisen ja luonnon välille. Vihreä kapitalismi ei ole mahdollinen. Rikkaiden ylellinen toiminta on tuhoamassa planeetan. Siksi markkinoiden vapaus ja yksityisomaisuus on arvioitava uudelleen.

Kohtuutalous on kommunismia

Tilalle tarvitaan sosialismia, mutta ei mitä tahansa sosialismia. Saito jakoi sosialismin suuntaukset neljään: kivikautiseen kommunismiin, perinteiseen sosialismiin, ekomoderniin vihreään uusjakoon ja kommunistiseen kohtuutalouteen.

Kivikauteen emme voi palata. Perinteinen sosialismi, jota toteutettiin Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa, perustui fossiilienergiaan, öljyyn ja kivihiileen, etenkin Neuvostoliiton valtaviin luonnonvaroihin. 

Kasvuun perustuva vihreä uusjako ei ole mahdollinen, ja kasvun poistaminen kapitalismista on sama kuin piirtäisi kolmion muotoisen ympyrän. Tähän Kohei Saito liitti kysyttäessä myös päästökaupan: siinä vain siirretään ongelma paikasta toiseen.

Siksi tarvitaan kommunistinen kohtuutalous (degrowth communism). Se on työläisystävällistä, upporikkaiden tuhoisan ylellisyyden verotusta, fossiiliteollisuuden tukiaisten lopettamista ja siihen kuuluu nelipäiväinen työviikko, minimipalkka ja maksimitulo.

– Jokaiselle tarpeittensa mukaan ja jokaiselta kykyjensä mukaan, Saito siteerasi Karl Marxia. Hän täydensi, että Marx ei ollut täydellinen: on kehitettävä ekososialistinen arvoteoria.

Työn tuottavuus uuteen arvioon

Iltapäivätapahtuman toinen pääesiintyjä oli italialaissyntyinen Stefania Barca. Hän toimii tutkijana Espanjassa Santiago de Compostelan yliopistossa. Barca on julkaissut useita kirjoja kohtuutaloudesta: Towards political economy of Degrowth (2020) ja uusimpana Workers of the Earth (2024).

Barca katsoi Saiton tavoin, että kapitalismin kasvun rajat ovat tulleet vastaan luonnossa. Noin vuodesta 1950 hiilidioksidipäästöt, ilmaston lämpeneminen, merien saastuminen, liikakalastus, sademetsien tuhoaminen, lannoitteiden käyttö, vedenkulutus, liikenne, kaupungistuminen ja väestönkasvu ovat kääntyneet jyrkkään nousuun.

Silti ei ole kysytty, miten ja millaista työvoimaa käytetään luontoa tuhoavassa ja sen kanssa sopusoinnussa olevassa taloudessa. Barca muistutti talousliberalistien jyrkästä erottelusta tuottavan ja tuottamattoman työn välillä. Tuottaviksi on katsottu maanviljelys ja erityisesti vientiteollisuuden tehdastyö. Ne ovat myös saastuttavimpia ja ilmastoa lämmittävimpiä aloja. Suuri osa maailmassa tehtävästä työstä on kuitenkin muuta: palvelua ja hoito- sekä hoivatyötä, usein vielä palkatta. Nämä naisvaltaiset alat ovat paremmin luonnon kanssa sopusoinnussa, mutta ne katsotaan tuottamattomaksi työksi. 

Barcan mukaan liberalistinen tuottavan ja tuottamattoman työn erottelu ei ole kestävä. Ympäristöä saastuttavan tai ilmaston lämpenemistä aiheuttavan työn tuottavuus näkyy yritystaloudessa, mutta kansantaloudessa ja globaalissa taloudessa se voi olla negatiivinen. Naisvaltaisilla julkisilla aloilla tehtävä palvelu-, hoito- ja hoivatyö on paremmin sopusoinnussa luonnon kanssa, joten sen leimaaminen tuottamattomaksi työksi on perusteetonta. 

Stefania Barcan mukaan naisvaltaisten alojen hoito-, hoiva- ja palvelutyön arvostusta ja palkkoja on nostettava. Ne ovat tuottavaa työtä, eivätkä vain vientiteollisuuden perässään vetämä tuottamaton taakka. 

Lisätietoa:

Heiskanen, Jukka: Nuoren Marxin luonnonfilosofia ja sen ekologiset seuraukset. DSL: Helsinki 2010.

Piketty, Thomas: Pääoma ja ideologia. Helsinki: Into 2024. https://vasenkaista.fi/2024/07/thomas-pikettyn-uusin-kirja-on-varoitus/