Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen kuvailee, miten kehitysyhteistyön ja pakolaistilanteen ongelmat eivät ole ratkaistavissa niin kauan kuin markkinatalouteen kuuluvat arvot ovat mukana kehitysyhteystyössä. Kun apua tuodaan muualta, kuten Euroopasta, mukana on liian usein taloudelliset hyödyt, joita auttaja itse tilanteesta saa. Ratkaisut ovat olleet sellaisia, että niitä tarvitaan aina vain uudelleen ja uudelleen. Esimerkkinä Kyllönen mainitsee veden kantamisen muovipulloissa ja -kanistereissa, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että paikallista vesihuoltoa ei ole kehitetty tarpeeksi. Ratkaisujen tulisi olla alueita kouluttavia ja helpottavia – sellaisia, joiden avulla paikallinen tilanne saataisiin muutettua suuntaan, joka tähtää pitkälle elinkelpoiseen alueeseen.
– Tie parempaan elämään syntyy toimivasta demokratiasta, terveydenhuollosta, riittävästä ravinnosta, asunnosta ja elinkelpoisesta maasta, Kyllönen tiivistää.
Kyllönen toimii puheenjohtajana valtuuskunnassa, joka vastaa suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin (Delegation for relations with the Pan-African Parliament).
Euroopan turvallisuus on myös paljon muuta kuin sotilaallinen vahvistautuminen. Euroopassa täytyy turvata paikallinen ruoka- ja energiantuotanto sekä esimerkiksi kustannuksiltaan riittävän edullinen asuminen. Taloudellisesti haastavassa tilanteessa ihmisen elämään ei välttämättä mahdu huolehtiminen ympäristöstä. Sotilaallisen kriisin uhkaa ei pidä kieltää, mutta Kyllönen näkee ilmastonmuutoksen tai sen vuoksi aiheutuvan pakolaistulvan tai säiden ääri-ilmiöiden, kuten pitkittyneiden hellejaksojen ja yleistyneiden tulvien olevan paljon suurempi uhka Euroopan turvallisuudelle.
Presidentti Donald Trumpin uudelleenvalinnan myötä vasemmistoliitossa kumpuaa huoli siitä, että Yhdysvalloissa ilmastotavoitteista tullaan luopumaan ja Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteessa ei tulla tämän vuoksi pysymään.
Vuoden 2023 lopussa 117 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotiseutunsa pakon edessä. Noin puolet pakolaisuudesta tapahtuu kotimaan rajojen sisällä ja esimerkiksi luonnon katastrofien aiheuttamat tuhot on saatu korjattua ja ihmiset ovat päässeet muuttamaan takaisin kotiseudulleen.117 miljoonasta pakolaisesta 7,7 miljoonaa on jättänyt kotiseutunsa luonnon katastrofien vuoksi.
– Mutta kuinka käy sitten, kun korjaustyöt pitkittyvät tuhojen ollessa laajempia tai lopullisia, eliniän kestäviä? Kyllönen kysyy huolestuneena.
– Eikä pidä unohtaa, että yli puolet kaikista pakolaisista on lapsia. Usein Eurooppaan saakka selviävät ovat niitä vahvimpia, usein nuoria miehiä. Tai sitten matkaan on lähetetty jo valmiiksi vahvimmat siinä toivossa, että he selviävät ja voivat tulla hakemaan perheensä turvallisesti myöhemmin. Välimeri on yksi maailman suurimmista lapsihaudoista, Kyllönen valaisee tilannetta.
– Kun pitäisi sijoittaa tuhoja ja katastrofeja ehkäiseviin toimiin ja ratkaisuihin ollaan ihan PA, Kyllönen ihmettelee asenteita.
Rahaa kuitenkin tuntuu riittävän silloin, kun tuhoja on pakko korjata.