Mikä antaisi positiivista valoa ja voimaa näin vuoden vaihtuessa? Mistä saisimme uskoa ja rohkeutta kohdata uusi vuosi tämän hetkisessä maamme pimeässä tilanteessa?
Päädyin keskustelemaan ystävieni kanssa kiltteydestä. Mieleeni nousi lause: mieti, jos kiltit ihmiset johtaisi tätä maailmaa?
Mitä on olla kiltti? Onko kiltteys nössöä? Jäävätkö kiltit ihmiset jalkoihin? Pidetäänkö kiltteyttä eteenpäin vievänä voimana? Onko kiltteys itseasiassa sitä todellista rohkeutta?
Henkilökohtaisesti olen saanut paljon kyseenalaistusta kiltteydestäni. Aitouttani on epäilty ja tarkoitusperiäni tiedusteltu. Joissain tilanteissa voi olla helpompaa olla tyly ja välinpitämätön. Minä en vaan osaa sitä puolta sosiaalisuudessa kovinkaan hyvin.
Löysin aiheesta artikkelin, jossa todetaan, tutkimusten osoittavan, että on nautinnollista tehdä toisillemme hyvää. Hyvien tekojen tekeminen vaikuttaa myös tekijään myönteisesti.
– Kiltteys on aktiivista halua toimia niin, että asiat sujuvat ympäristössä. Se, että ei kykene terveellä tavalla pitämään puoliaan ei ole kiltteyttä vaan avuttomuutta”, kertoo kasvatustieteen professori Liisa Keltikangas-Järvinen Ylen artikkelissa.
Kiltteys on eräänlaista eettistä ja empaattista älyä. Arjessa kiltteys on sitä ettemme tahallisesti loukkaa muita vaan pyrimme olemaan ystävällisiä, kuuntelemaan ja olemaan huomaavaisia toisiamme kohtaan.
– Ihmisen elämä on monimutkaista eikä niin helppoa ja onnistunutta. Tekojen ei tarvitse olla edes kovin suuria, kun ne meidät jo havahduttavat, sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen.
Kiltteyttä ilmiönä ei ole juurikaan tutkittu. Kiltteyttä on vaikea määritellä ja se liittyy voimakkaasti kulttuuriin.
– Kiltteydestä on tullut vähitellen negatiivinen asia. Kiltteys tarkoitti aiemmin normeihin sopeutumista, hyvää käytöstä ja muiden ihmisten huomioon ottamista. Se oli positiivinen asia, Liisa Keltikangas-Järvinen kommentoi.
Kiltteys on siis helppoa? Olla ystävällinen, kannustaa, auttaa ja kehua. Mihin me ihmiset nämä perusasiat olemme unohtaneet?
Meillä täällä Tampereella on käynnissä hieno Rohkene olla kiltti! -kampanja. Tampereen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaressa on käynnistetty Rohkene olla kiltti!- kampanja, jota on työstetty yhdessä lasten parlamentin ja nuorisovaltuuston kanssa.
– Lähtökohtaisena huolenaiheena lapsilla ja nuorilla nousi, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja miten kylmä meininki maailmassa on lasten, nuorten ja aikuisten kesken. Joskus meiltä vaatii enemmän rohkeutta olla kiltti ja ystävällinen sekä auttaa toista kuin jättää auttamatta ja olla tyly. Kiltteys ei ole nössöjen tyttöjen hommaa vaan vaatii todellisia supersankarivoimia. Haluaisimme haastaa valtuuston keskittymään tähän aiheeseen. Miten ollaan kilttejä ja kunnioittavia toisia kohtaan? Ja miten käsitellään yhteisiä rahoja niin, että siitä leviää kiltteyden sanoma kuntalaisille? museolehtori Janina Ahlfors Taidekaaresta kuvailee.
Kansalaisvaikuttamisen päivänä Taidekaari järjesti Metson kirjastoon Rohkene olla kiltti!- työpajan, jossa kaikenikäiset antoivat monta mahtavaa kiltteyslupausta: En puhu kenestäkään pahaa selän takana. Kehun lasta joka päivä jostakin. Lupaan soittaa isoäidille joka toinen päivä. En ragee viikkoon (ainakaan).
Jos ajattelemme kiltteyttä valmiutena pitää huolta kaikista, niin se tuottaa maailmaan hyvää.
Uskallatko sinä antaa kiltteyslupauksen ensi vuodelle?
Kirjoittaja on taiteilija, taidekasvattaja, hyvinvointiaktivisti ja vasemmistoliiton tamperelainen varavaltuutettu.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.