Marraskuussa vasemmistoliitolla on puoluekokous Vantaalla, jossa päätetään sekä tavoiteohjelmasta, että puoluejohdosta. Olen saanut olla osa Suomen parhaan puolueen puoluejohtoa varapuheenjohtajana viimeiset kuusi vuotta. Vuodet ovat olleet itselleni poliittisesti ja henkilökohtaisesti merkittävät. En hae jatkokautta puoluejohdossa.
Ensimmäisellä kaudella sain olla mukana ministeriryhmän työssä, koska puolue oli hallituksessa parantamassa maailmaa. Oli hyvin etuoikeutettua ja myös hyvin haastavaa olla osa ministeriryhmää ajassa, joka on poikkeuksellista Suomen historiassa.
Aikamoista oli olla koronavuosina osa porukkaa, joka maan johdossa pyrki ratkaisemaan tilannetta, samalla kun itse kävin lähitöissä tuntien huolta niin maan kuin lastensuojelun asiakkaiden tilanteesta.
Aikamoista oli myös olla osa puoluejohtoa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja ulko-ja turvallisuuspolitiikasta tuli pitkästä aikaa kahvipöytäkeskustelua. Puolueen sisäinen keskustelu Nato-jäsenyydestä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan muutos on ollut poliittisesti, sille vasemmistolle jonka minä olen oppinut tuntemaan, merkittävä. Nato-päätös oli aivan poikkeuksellinen Suomen ja vasemmistoliiton historiassa.
Vaikein hetki itselleni puoluejohdossa on ollut hoitajiin kohdistunut pakkotyölaki. Nämä tilanteet monien muiden poliittisten tilanteiden rinnalla ovat olleet erittäin opettavaisia, niin politiikasta kuin minusta itsestäni.
Vasemmistoliiton politiikanohjelmatyössä merkityksellisintä oli johtaa vasemmistoliiton päihde- ja riippuvuuspoliittisen ohjelman ohjelmatyötä. Koin tämän työn tärkeäksi itselleni ja puolueelle. Kesken on jäänyt vielä lastensuojelun tulevaisuuden linjaava poliittinen ohjelma. Tässä ajassa tarvitaan rohkeaa vasemmistolaista sosiaalipoliittista keskustelua, jossa uskalletaan linjata tulevaisuutta.
Olen näiden vuosien aikana saanut viettää paljon aikaa vasemmistolaisten kanssa. Kiitos kaikille puoluehallituksen jäsenille niin viime kaudella kuin tällä kaudellakin. On ollut erittäin antoisaa tehdä politiikkaa ympäri Suomen kaikkien puolueen jäsenten kanssa. On ollut etuoikeus saada tavata ihmisiä ympäri Suomen ja kohtaamisten kautta ymmärtää paremmin maailmaa ja politiikkaa. Ihailen meidän paikallispäättäjiemme sitkeyttä ja sitoutumista politiikantekoon, niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla.
Erityisesti tietenkin haluan kiittää muuta puoluejohtoa joiden kanssa on saanut ratkoa poliittisia kriisejä, puolueen sisäisiä kriisejä, nauraa ja ennen kaikkea muuttaa maailmaa. Kiitos Li ja kiitos Minja, teidän johdossanne on ollut hyvä olla. Olen saanut katsoa, miten kumpikin on laittanut itsensä likoon ja kumpikin sitkeästi tekee töitä puolueen puheenjohtajana.
En hae jatkokautta marraskuun puoluekokouksessa. Ajattelen, että kuusi vuotta nuoren, dynaamisen punavihreän puolueen johdossa on riittävästi. En kuitenkaan missään nimessä ole jättämässä puoluetta ja puolueessa tehtävää työtä. Minulla on vielä kesken monenmoista projektia. Ja minulla on viikoittain työtä vasemmistolaisena politiikantekijänä paikallispäättäjänä Tampereella. Olen ollut tässä liikkeessä kohta 20 vuotta ja ajattelin olla myös seuraavat 20 vuotta, koska tämä on kotini.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja sekä Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.
