Kotitalouksien ostovoima kehittyy Suomessa voimakkaan eriytyneesti, ja reaalinen ostovoima heikkenee nimenomaan pienituloisimmissa väestöryhmissä vuoteen 2026 saakka ulottuvalla tarkastelujaksolla. Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren tekemän analyysin mukaan taloudellinen eriarvoisuus kasvaa poikkeuksellisen voimakkaasti. Samaan aikaan kun ylimmän kymmenyksen ostovoima vahvistuu selvästi, kaikkein pienituloisimpien mahdollisuudet selviytyä arjen kustannuksista heikkenevät.
Tämä kehitys on historiallisesti poikkeuksellista. Edes 1990-luvun laman jälkeisinä suurten tuloerojen kasvuvuosina alimman tulokymmenyksen ostovoima ei laskenut, vaan se polki paikoillaan. Nyt alimman kymmenyksen ostovoima laskee samaan aikaan kuin ylimmän kymmenyksen ostovoima kasvaa.
Kolmen alimman tulokymmenyksen kehitys ja tulevaisuudennäkymät
Alimassa tulokymmenyksessä ostovoima heikkenee 3,5 prosenttia vuodesta 2025 vuoteen 2026. Koko kolmivuotiskaudella 2023–2026 alimman kymmenyksen ostovoima putoaa peräti 5,4 prosenttia. Euromääräisesti tämä tarkoittaa noin 470 euron reaalista menetystä vuodessa pelkästään vuosien 2025–2026 välillä. Toiseksi alimman tulokymmenyksen ostovoiman lasku on 1,6 prosenttia vuoteen 2026 tultaessa. Vuosien 2023–2026 kokonaislasku on 2,2 prosenttia. Kolmannessa tulokymmenyksessä ei enää tapahdu isoa laskua. Ostovoiman kehitys kääntyy 0,2 prosenttia miinukselle vuodesta 2025 vuoteen 2026.
Heikentyvien elinolojen taustatekijät ja inflaatio
Pienituloisten elintason lasku johtuu pääasiassa nimellisten käytettävissä olevien rahatulojen kehityksestä, johon vaikuttavat suoraan tehdyt sosiaaliturvan leikkaukset ja etuuksien indeksijäädytykset. Alimmassa tulokymmenyksessä nimellistulot laskevat 1,5 prosenttia, ja noin kahden prosentin inflaatio nakertaa ostovoimaa entisestään. Toisessa ja kolmannessa tulokymmenyksessä nimellistulot nousevat hieman, mutta tämä kasvu ei riitä kattamaan elinkustannusten ja hintojen nousua.
Erityisen tiukoille joutuvat vuokralla asuvat ja yksinhuoltajat. Vuokralaisten ostovoima polkee käytännössä paikoillaan vuoteen 2026 tultaessa, kun taas omistusasujien ryhmissä se kasvaa huomattavasti korkojen laskun myötä. Yksinhuoltajaperheiden ostovoiman kehitys jää aikavälillä 2023-2026 murto-osaan kahden vanhemman lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheiden ostovoima kehittyi tällä aikavälillä noin prosentin, kahden huoltajan perheissä kehityksen ollessa 6 prosenttia.
Myös vähintään 65-vuotiaiden ostovoima heikkenee 0,6 prosenttia vuodesta 2025 vuoteen 2026, koska eläkkeiden indeksitarkistukset jäävät inflaatiota pienemmiksi.
Osa-aikaisten ja pätkätyöläisten toimeentulo kovan paineen alla
Osa-aikaista ja keikkaluontoista työtä tekevien käytettävissä olevat tulot sekä ostovoima ovat joutuneet poikkeuksellisen kovan paineen alle, sillä näiden ryhmien toimeentulo muodostuu usein palkan ja sosiaalitukien yhdistelmästä. Vaikka puhtaat ansiotulot voivat pysyä ennallaan tai nousta hieman yleiskorotusten myötä, näiden ryhmien käytettävissä olevat kokonaistulot heikkenevät merkittävästi sosiaaliturvamuutosten vuoksi.
Sosiaaliturvan leikkaukset vaikeuttavat toimeentuloa, sillä matalapalkkaisilla aloilla osa-aikatyötä tekevät ovat usein tukeutuneet soviteltuun työttömyysetuuteen ja asumistukeen paikatakseen vajaita työtunteja. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistaminen sekä tuen tason yleinen leikkaus osuvat suoraan näihin matalatuloisiin työntekijöihin. Kun ensisijaisia etuuksia leikataan, osa-aikaiset työntekijät joutuvat turvautumaan entistä useammin viimesijaiseen toimeentulotukeen. Pirstaleisen työn ja useamman osa-aikatyön vastaanottovelvoite lisää arjen epävarmuutta ja vaikeuttaa talouden ennakoitavuutta.
Vaikutukset kohdistuvat myös naisiin, sillä palvelualoilla osa-aikainen työ on erittäin yleistä, ja suuri osa näistä työntekijöistä on naisia. Tästä syystä epätyypillisten työsuhteiden tulonsiirtoihin tehdyt leikkaukset osuvat suhteellisesti voimakkaimmin juuri naisvaltaisten matalapalkka-alojen työntekijöihin.
Politiikkasuositukset eriytyvän kehityksen jarruttamiseksi
Raportti korostaa, että ostovoimaa tukevia toimia on tulevaisuudessa kohdennettava suoraan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin. Työtulojen veronkevennykset eivät auta niitä pienituloisia, joilla ei ole työtuloja, eivätkä ne kohdistu tehokkaasti niihin, joiden ostovoima heikkenee eniten. Etuuksien leikkausten ja indeksijäädytysten yhteisvaikutukset on arvioluokissa otettava uudelleen tarkasteluun, sillä ne iskevät voimakkaasti elintason pohjaan hintoja nostettaessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kahteen alimpaan tulokymmenykseen, vuokralaisiin sekä yhden vanhemman lapsiperheisiin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Nokian kaupunginvaltuustossa, Nokian kaupunginhallituksen jäsen sekä varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa.
