PIRKKO SEPPI
Tyylikäissä dekkareissa aina puffataan luxusbrändejä. Sankarit herättelevät itsensä aamuisin naukulla Southern Highlands Blair Athol Scotch whiskya, pukevat päälleen Lacostet ja Hugo Bossit ja rientävät hurauttamaan Alfa Romeollaan sikaria tuprutellen nappaamaan kurvikkaita Manolo-töppösillä ja Vuitton kassilla varustettuja häikäiseviä blondeja ladyrosvoja Hiltonin aulasta. Ennen pidätysoperaatioita nautitaan brunssin kera hehkeät punaviinit Wyndham Estate 555 Shiroz.
Otin vähän mallia ja vietin itsekin brändipäivän. Könysin sängystä ja pistin jalkani feikki-Reinoihin (aidot liian kalliit) ja nautin puuron kera Pirkka-sämpylöitä ja rasvatonta piimää. Ennen pukeutumista ompelin halpatuonti tuulipukuni housunlahkeista fillarin ketjun repimiä ratkeimia. Ulkona oli kurakeli, joten tarkastelin Hai-merkkisiä saappaitani, jotka myös repeilivät jo taitoksien kohdalta. Liimasin repeämät umpeen läpinäkyvällä Pirkka-teipillä, joka kyllä pitää mikäli ei suoraan järvessä kahlaa. Uusia saappaita ei kannata joka vuosi ostaa, joten näillä mennään tämän vuoden metsäretket.
Ilma oli niin paha etten viitsinyt ottaa käytettynä hankittua Crescent-pyörääni vaan starttailin pihassa Lada-merkkistä autoani, joka kumma kyllä käynnistyi melkein ensi yrittämällä. Tosin pidän siitä hyvää huolta. Jos kansaneläkkeestäni jonain kuukautena jää arkimenojen jälkeen hiukan yli, vien rahat suoraan Akaan autohuoltoon ja pyydän, että korjattaisiin taas koko rahalla. Aina autossa jokin hihna, tulppa, suodatin tai nivel on hoivaa, öljyä ja vaihtoa vaativassa kunnossa.
Kulutustottumukseni mukailevat maaseudun valtaväestön tapoja, joten joukkoon sulautuu mukavasti eikä missään herätä huomiota. Kiitän korkeampia voimia siitä että asun Akaassa enkä Milanossa tai Pariisissa, jossa joukkoon näkymättömäksi liudentuminen vaatisi niitä raajanmurtaja Manoloita jalkoihin ja päälle ties mitä käsien käytön ja askeltamisen estäviä, tiukkoja, pesukelvottomia muotiluomuksia, Saint Laurenteja ja keitä niitä nykyään on.
Ja ruokailu sitten. Kun nyt tv:n kokkiohjelmissa on esitetty tuhat ja yksi tapaa tärvellä hyvät raaka-aineet, hävittää marjoista vitamiinit ja lilluttaa ne leivonnaisten kermoihin ja rasvoihin, niin silkasta raivosta tekisi mieli yksinkertaistaa jo äärimmäisen askeettisia (mutta terveellisiä ruokailutapojani). Joku tuttavani jo ehdottikin vierastarjoiluni jälkeen, että mitä suotta edes leivon sämpylöitä, kun yksinkertaisempaa olisi syödä jauhot vaan veteen sekoitettuna appeena, niin ne lehmillekin maittaa ja terveitä ovat.
Kirjoittaja on akaalainen toimittaja.