PIRKKO SEPPI
Vielä äskettäin ökyilijöitä ihailtiin ja kadehdittiin: mersut, merkkivaatteet, pari purtta ja iso hurtta saivat naapurit ponnistelemaan status-kisaan mukaan. Nykyään monet jo hymähtävät ylelliselle elämälle, eikä luxuksessa nähdä mitään tavoiteltavaa. Öykkärit senkun kiukuttavat, ja heille tuhahdellaan, että tuskinpa tuokaan on rehellisellä pelillä omaisuutensa tienannut. Ainakaan se ei missään nimessä ole voinut olla yhteiskunnalle niin hyödyllinen, että ansaitsisi kateutta saati kunnioitusta.
Luxus alkaa olla jo kielteinen statussymboli. Kalliit korut ja koristeet eivät enää viesti kantajansa arvosta yhteiskunnalle. Päinvastoin – joku vielä turkiksissa ja kultaketjuissa luuraava mersuileva ökyturisti saa niin halveksivia silmäyksiä, että kummastelee, mikä hänen visuaalisessa viestissään on pielessä. Muistan kyllä nekin ajat kun Enni-tädilläni oli minkkiturkki, krimiturkki ja arkiturkkina kultalammas. Häntä katsottiin ihaillen kadulla. (Perittyinä turkeilla oli valitettavasti vain nostalgia-arvoa.) Mutta turkit olivatkin Kone- ja terän metalliprässillä kovalla työllä ansaittuja. Siihen aikaan Metallin naiset olivat kovapalkkaisia työläisiä ja ylsivät tuloillaan niin näyttäviin statussymboleihin, että tuntemattomat arvuuttelivat heidän jopa kuuluvan parempiin ihmisiin.
Kaikkein sekopäisin luxustelun muoto nykyään on mielestäni loistoristeily. Että parituhatta ihmistä ehdoin tahdoin ahtautuu kammottavaan, maisemaa pilaavaan merirumilukseen, tungeksii sen käytävillä, kuppiloissa, yökerhoissa, minigolfkentillä, miniluistinradoilla ja jalkapallokentillä kylkikyljessä ahtaudessa ilman hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Vaikka ollaankin merellä, niin luontoelämyksistä voi tuskin nauttia. Kaikki tarjolla olevat palvelut ja huvitukset taas voidaan tietenkin tarjota maissa paljon väljemmin ja paremmin. Loistoristeilijälle en todellakaan menisi vaikka maksettaisiin, ja luxusristeilyillään kerskailijoita pidän täysin pösilöinä.
Hyvä että meni Suomelta tilaukset sivu suun, eikä loistoristeilijöitä meikäläisillä telakoilla enää tuoteta. Toivottavasti ymmärretään ohjata näin vapautuneet resurssit ja tietotaito pois turhuuden markkinoilta järjellisempään ja hyödyllisempään käyttöön.
Turhakkeiden , haitakkeiden ja ökyilyn tuotantoa perustellaan työllistäjinä. Mikä pirun itseisarvo joutavuuksia tuottava työ voi olla. Sehän on työntekijän häpäisemistä ja ajan ja osaamisen väärinkäyttöä. Työllistämisperusteella ei pitäisi yrittää hidastaa järkevää rakennemuutosta. Terve rakennemuutos toivottavasti ohjaa tuotannon ja resurssit tärväkkeistä tarpeelliseen tuotantoon ja kysyntään, siis loistoristeilijöistä jäänmurtajiin ja turkeista toppatakkeihin. Itku tulee kun lukee hömppälehdistä Angry Birds sankaritarinoita, kuinka suuri innovaattori toimitusjohtaja ja työllistäjä nyt kieriskelee rahoissaan kartanossaan, eikä muijankaan tarvi käydä töissä. Mutta silti ovat säilyneet melkein taviksina. Herrantähden linnaan pitäisi pistää tällaiset ihmisten ajan ja osaamisen hyväksikäyttäjät. Toivottavasti yleinen mielipide on kallistumassa tähän suuntaan.
Jos rakennemuutos hoidetaan oikein niin hiipuvilta aloilta koulutetaan työntekijät töihin, joissa on tekijöistä pulaa ja tuotteilla aitoa tarvetta. Hoivatöissä on kysyntää, vaan eipä aina kuluttajilla ja tarvitsijoilla ostovoimaa. Maksajat on etsittävä sieltä öky- ja turhakepuolen kuluttajien ja tuottajien puolelta. Heille sopiva tulojen tasaus tekee vain hyvää. Joutuisi tosin tämäkin sakki ilmeisesti muutoksen myötä etsiytymään asiallisiin duuneihin ja harrastuksiin.
Kirjoittaja on akaalainen toimittaja.