Teksti ja kuvat: HEIKKI TOIVAINEN
Minna-Maria Solanterä ‒ 54-vuotias valkeakoskelainen, nuorena leskeksi jäänyt ja yksinhuoltajana lapsensa aikuiseksi kasvattanut, kolmen lapsen äiti, sosiaalialan ammattilainen ‒ on iloinen, huumorintajuinen ja rehellinen suomalainen nainen. Ihminen, jolla on sydän paikallaan. Hän on nähnyt ja kokenut 1960 -luvulta lähtien miten Suomi on muuttunut vähitellen teollisuus- ja tietoyhteiskunnaksi ja mitä hyvää ja vähemmän hyvää muutos on tuonut meille tavallisille ihmisille.
Haastattelin Solanterää ja jätän lukijan arvioitavaksi onko hän tuleva kansanedustaja, jolle annamme valtuudet vaikuttaa ja rakentaa rakasta Suomen maatamme eduskunnasta käsin.
Heikki Toivainen (HT): – Sosiaali –ja terveydenpuolen eli Sote-uudistukseen liittyen on aiheellisesti pelätty, että uudistus lisää mahdollisuuksia palvelujen yksityistämiseen. Mitä mieltä olet, pitäisikö palveluja yksityistää ja mitä vaaroja siihen liittyy?
Minna-Maria Solanterä (M-MS):: – Kannatan sitä, että palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti. Minun mielestäni sosiaali –ja terveydenhuollon peruspalveluita ei pidä yksityistää, koska vaarana on julkisten palvelujen rapautuminen ja ihmisten jakautuminen ”kahden kerroksen väeksi”.
Perustelen tätä niin, koska kunnan kilpailuttaessa palvelujaan kunnan oman työn ja yksityisen kanssa, syntyy tarjouskilpailu ja yksityinen tekee halvemman tarjouksen. Kun se valitaan palvelun tuottajaksi, alkaa hetken päästä hintojen nosto ja kohta palvelu tulee kalliimmaksi kuin kuntapuolen. Palveluja voivat käyttää tällöin vain rikkaammat ja köyhemmät turvautuvat kunnan palveluun.
Kunnan omat palvelut heikkenevät, koska henkilökuntaa katoaa työn vähetessä. Esimerkiksi lääkäreitä ei saa töihin kuten ennen. Työolosuhteet ja palvelut heikkenevät resurssien heiketessä. Yksityisellä puolella tapahtuu ”laillinen verosuunnittelu”, eli voiton tavoittelussa yhdysvaltalaiset eläkeläisomistajat siirtävät voitot veroparatiiseihin. Samaan aikaan Valkeakoskella kuntalaiset maksavat lähes 1,5 miljoonan euron lisälaskun Sote-uudistuksesta.
HT: Asuntotuotanto, millaista asuntotuotantoa valtion tulisi tukea?
M-MS: – Suomalainen asumistukijärjestelmä ideana on hyvä, mutta samalla sitä käytetään keppihevosena nostamaan asuntojen vuokria ylös. Vuokranantajat laskevat, että kun me nostamme vuokraa, niin yhteiskunta maksaa sosiaalisin perustein tukea asunnon vuokraajalle joka tapauksessa enemmän. Oravanpyörä tai ikiliikkuja on valmis. Tämä ei ole oikein!
Valtion on aloitettava elvytys lisäämällä monimuotoista asuntotuotantoa. Samalla asuinalueella oltava kerros-, rivi- ja omakotitaloja. Osa niistä olisi vuokra- ja omistusasuntoja. Vuokra-asumisesta on tehtävä todellinen vaihtoehto ihmisille. Kun ihminen muuttaa työn perässä esimerkiksi pääkaupunkiseudulle, törmää hän liian kalliisiin vuokra-asuntoihin ja asumisen ja elämisen edellytykset heikkenevät. Valtion tuki vuokra-asuntotuotannolle tukee edullisempaa vuokratasoa.
HT: Nollatyösopimukset, mitä mieltä olet niistä?
M-MS: – Nollatyösopimukset pitää kieltää ehdottomasti. Työtöntä ei saa pitää löysässä hirressä ilman. että hänellä on mitään varmuutta töistä. Ihmisellä on oikeus olla joko työssä tai työtön. Hänellä on muutakin elämää kuin odottaa puhelin kädessä mahdollista kutsua töihin. Tässä asiassa ei myöskään huomioida sitä asiaa, että yhden päivän työ sotkee ihmisen koko talouden ja ajaa hänet todelliseen ahdinkoon. Työttömyyskorvauksia joutuu odottamaan pahimmillaan 1,5 kuukautta. Kun nuori opiskelee niin sillä ajalla ymmärrän olevan tarpeen erilaiset työaikajärjestelyt, mutta opiskelun päättyessä on niiden loputtava ja siirryttävä normaaleihin työaikamuotoihin.
HT: Vapaa-ajan kulttuuri-, koulutus- ja urheilupalveluista kunnat ovat tinkineet todella rajusti, kuuluvatko em. asiat ehdokkaan mielestä hyvinvointipalveluihin?
M-MS: – Kaikki vapaa-ajan palvelut ovat ennaltaehkäiseviä palveluja.
– Nämä ovat pitkällä aikavälillä halpoja sosiaali- ja terveysmenoja pienentäviä toimia. Ihminen tarvitsee elääkseen muutakin kuin leipää. Lapsi tarvitsee hyvinvointipalveluja kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Ilman laadukasta koulutusta Suomi ei nouse jaloilleen ja tarkoitan myös aikuiskoulutusta ja elinikäistä oppimista. Oppisopimuskoulutus täytyy uudistaa, sillä tällaisena se ei palvele nuoria.
HT: Eri puolilla maata on surkeasti päättyneitä esimerkkejä hankkeista, joissa työpaikkoja on luotu luontoa tuhoamalla. Työpaikat ovat tärkeitä, mutta mihin raja tulisi vetää?
M-MS: – Meidän on kyettävä säilyttämään luontoarvot jälkipolville. Kierrätystä ja uusiutuvia energiamuotoja kehittämällä pystymme luomaan työpaikkoja luontoa säilyttäen. Uusien kaivosten ja tehtaiden perustamisessa on lupamenettelyä tiukennettava ja valvontaa tehostettava. YVA on saatava toimivammaksi. Uusia talvivaaroja ei saa tapahtua. Uusien työpaikkojen perustamisen hinnalla ei saa luonnon tuhoutua. Etenkin Pohjois-Suomessa, missä työpaikkoja tarvitaan on huomioitava samalla ihmisten terveys.
HT: Ovatko minipalkat syynä nuorten työttömyyteen?
M-MS: – Suomessa ei ole virallista minimipalkkaa, vaan eri alojen työehtosopimukset määrittelevät kunkin työn vähimmäispalkan. En usko, että nuorten työllisyyteen pitkällä aikavälillä vaikuttaisi se, että nuorilla olisi oma minimipalkka, joka olisi alle työehtosopimusten. Tässä olisi monilla työnantajilla suuri kiusaus alkaa kikkailemaan työntekijöiden iällä ja nuoret vanhetessaan saisivat väistyä uusien nuorten tieltä. Työstä on maksettava sellainen korvaus, että työn tekemisellä pystyy Suomessa elämään.