Teksti: HEIKKI TOIVAINEN, kuvat: HEIKKI TOIVAINEN, MERJA KYLLÖSEN kokoelmat
Merja Kyllönen otti kantaa Euroopan tilanteeseen Valkeakosken vaalitapahtumassa: ‒ Euroopan Unionista katoaa tuhat miljardia euroa joka vuosi veroparatiiseihin. Kansakunnat jäävät nuolemaan näppejään. Räikein esimerkki löytyy Kreikasta. Edellisen hallituksen suojelema valtaeliitti ja laivanvarustajasuvut jatkavat häikäilemätöntä veronkiertoa paratiisisaarille, kun tavallinen kansa riutuu työtä vailla.
Merja Kyllönen sanoi että viimeiset vuodet ovat olleet Euroopan Unionissa vahvan kuripolitiikan aikaa, jossa vyötä kiristämällä on koetettu löytää ratkaisut Euroopan talouskriisiin.
– Nyt ollaan vihdoin havahduttu siihen, mitä poliittisessa vasemmistossa on vaadittu jo vuosia, että kiristyspolitiikan sijasta on elvytettävä ja luotava uutta työtä, sanoo Kyllönen.
‒ Samoin veronkierron osalta on päädytty vain katselemaan ja ihmettelemään, kuinka tuhat miljardia eli biljoona euroa kansalaisten rahoja katoaa veroparatiiseihin Euroopassa vuosittain. Veronkierron kuriin saattaminen on jokaisen tavallisen veronmaksajan etu, lisää Kyllönen.
‒ Kadoksissa olevat rahat ovat nimittäin kaikki poissa valtioiden verotuloista ja sitä kautta myös palveluntuotannosta eli meidän kaikkien yhteisestä hyvinvoinnista ja esimerkiksi nuorten koulutuksesta. Epäterve vero- ja työehtokilpailu on myös eurooppalainen ongelma, jossa maat kilpailevat keskenään halvemmalla työvoimalla ja verotuksella.
Kuripolitiikka on loppuun kulutettu tie
‒ Kreikan osalta kuripolitiikan toimet ovat kohdistuneet tavallisiin kreikkalaisiin työläisiin, eläkeläisiin ja köyhempään kansaan. Samaan aikaan maan eliitti ja laivanvarustajasuvut ovat jatkaneet elämäänsä kuten ennenkin verojaan maksamatta. Tämä ei ole ollut terve tie ja onkin johtanut massatyöttömyyteen ja kasvavaan eriarvoistumiseen. Kreikka ei voi nousta jaloilleen, ennen kuin maksukykyisimmätkin kreikkalaiset osallistuvat yhteisiin talkoisiin ja uutta työtä sekä toimeentuloa kyetään luomaan Kreikkaan. Eli todellista korruption kitkentää ei troikkapolitiikan aikana tapahtunut, vaan eliitti jatkoi elämäänsä kuten ennenkin, analysoi Merja Kyllönen Kreikan tilannetta.
Kreikan vasemmistohallitus pureutuu korruptioon
Merja Kyllönen ottaa kantaa Kreikan vasemmistohallituksen mahdollisuuteen ratkaista ongelmia. ‒ Ainakin heillä on vahva halu ja näkemys tehdä se. Vaatii myös muun Euroopan päätöksentekijöiden tahdon tunnustaa tehdyt virheet ja haluta muutosta korruption kitkentään ja epäterveeseen veropolitiikkaan, jotta he voivat tehtävässään onnistua. Koko Euroopan vakaus ja rauhan rakentaminen vaativat sen, että Kreikan ongelmat otetaan vakavasti ja vastuunkantajiksi haetaan myös ne, joilla maksukykyä on.
Suomen tie on elvytyksen tie
Merja Kyllönen katsoo, että Suomessa on keskityttävä ehdottomasti elvyttävään politiikkaan, työllistävään toimintaan ja eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseen.. Pienten ja keskisuurten yritysten investointien rahoitus on turvattava – ne luovat varmimmat työpaikat, mutta niille rahoituksen saaminen on kaikkein vaikeinta.
‒ Maa on juuri niin vakaa, kuin se ymmärtää pitää huolta kaikkein heikoimmistaankin, korostaa Kyllönen. Hyvinvointivaltion ja peruspalveluiden puolustajia tarvitaan enemmän kuin koskaan, kun kaikki näyttää olevan pian tässä maailmassa myytävänä tai yksityistämisen alla erilaisten TTIP ja TiSA sopimusten kautta. (TTIP on valmisteilla oleva EU:n ja USA:n välinen kauppa- ja investointisopimus, TiSA kansainvälisen palvelukaupan vapauttamiseen tähtäävä sopimus.)
Maassammme on lisäksi vielä veronkierto ja epäterve veropolitiikka. Suomen on tiukennettava kantaansa koko EU:n yhteiseen linjaan. Palaan uudelleen veroparatiiseihin. Ne on saatava kuriin. 1000 miljardia veronmaksajien euroa katoaa EU:n sisällä veroparatiiseihin ilman, että kansakuntien verotulot näkee niistä penniäkään.
EU-parlamentaarikon viikot ovat jaettu moneksi
‒ Tavanomainen työviikko alkaa maanantaina kello 2.30 startilla lentoasemalle kohti Oulun lentoasemaa ja sieltä Helsinki/Bryssel lentoa.
Kello 9.30 paikallista aikaa (kellon tunnin jäljessä Suomea) olen yleensä Brysselissä, josta matkaan parlamenttiin. Viikot on jaettu ryhmäkokousviikkoihin, valiokuntaviikkoihin ja istuntoviikkoihin, Istuntoviikot ovat Strasbourgissa Ranskan puolella.
Ryhmäkokousviikkojen aikana yleensä ryhmät kokoontuvat ahkerasti setvimään sisäisiä asioitaan ja käymään läpi poliittisia asioita. Valiokuntaviikoilla jokainen meppi hoitaa omien valiokuntiensa asioita ja käy kokouksissa.. Kaikki kuuluvat noin kahteen valiokuntaan, minun valiokuntani ovat ENVI (Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta) ja TRAN (Liikenne- ja matkailuvaliokunta).
Istuntoviikoilla Strasbourgissa istutaan täysistunnoissa puhumassa/kuuntelemassa, äänestetään, järjestetään muita kokouksia ja tapaamisia, joita on kyllä muidenkin viikkojen yhteyksissä kaikissa väleissä, kun on mahdollista.
Päivät täyttyvät siis kokouksista, tapaamisista, seminaareista, erilaisista muista tilaisuuksista, sähköposteista ja puheluista sekä muista viesteistä. Viikko päättyy joko torstai- tai perjantai-iltaan. Ja viikonloppuisin joko ollaan tien päällä muissa tilaisuuksissa tai koetetaan ladata akkuja seuraavaan viikkoon, aina tilanteen mukaan. Keskimääräiset työpäivät ovat 10-12 tuntia. Reissupäivinä päivät venyvät helposti lähes 20 tunnin mittaisiksi.
Voiko yksittäinen ihminen saada näkemyksiään esille?
‒ Kyky yhteistyöhön on aina kiinni jokaisesta edustajasta ja hänen kyvyistään hoitaa asioita. On helpompia ja vaikeampia asioita, mutta aina on jaksettava olla yhteydessä muihin ja haettava ratkaisuja, sillä yksin on vaikea maailmaa muuttaa, paitsi jos sattuu oleman diktaattori, jota en mihinkään toivo. Mikään ei ole helppoa, mutta halutessaan asioihin voi vaikuttaa paljonkin, se riippuu edustajan ja hänen tiiminsä aktiivisuudesta ja kyvystä tehdä yhteistyötä. Kaikki päätökset eivät suinkaan ole aina sellaisia, jotka olisivat kaikilta osin yhden jäsenmaan etu, vaan kompromissien maailmassa jokainen joutuu aina tulemaan vastaan toista ja tekemään kompromisseja. Haetaan ”pienimmän pahan” tietä, ettei kukaan häviä tai voita enempää suhteessa toiseen. Yhteistyö on välillä hyvinkin räiskyvää ja temperamenttista, me ihmiset olemme erilaisia ja se näkyy myös parlamentissa. Herkkähipiäisenä ei pärjää, mutta jos on sinnikäs ja jaksaa vääntää, niin paljon saa aikaankin.
