MARKO HEIKKILÄ
Olen selkäydintä myöten kyllästynyt oikeiston rahoittamaan mediaan. Sen tapa uutisoida on ajatuksia lannistavaa ja tekee vihaiseksi ja voimattomaksi, koska uutisointi on kovin yksipuolista. Jokainen päivä ja jokaisessa uutisessa lukijoiden annetaan ymmärtää, että vaihtoehtoja ei ole. On vain tämä oikeistomedian luoma totuus, joka on kaukana siitä, mitä tiedonhaluiset lukijat haluavat ja kaipaavat.
Kriittisesti yhteiskunnan ilmiöihin suhtautuvana olen oppinut, että mikään tiedonvälityksessä ei tapahdu sattumalta. Kaikella uutisoinnilla on tarkoituksensa ja tekijänsä. On kovin sinisilmäistä nähdä oikeistomedian luoma totuus ainoana vaihtoehtona, vaikka tämä vaihtoehdottomuuden vyörytys onkin rajua ja tauotonta.
Juuri nyt ajankohtaisessa Kreikan ja troikan toimien uutisoinnissa on oikeistomedia valinnut puolensa. Tuskin on tarpeen kertoa, kumman puolelle se on asettunut.
Erityisen pettynyt olen YLE:n uutisointiin. Sen kirjeenvaihtajat ovat tehneet häpeämättömän yksipuolisia uutisia Kreikan tilanteesta. Alan jo taipua ajatukseen, jossa YLE:n rahoittaminen verovaroin lakkautetaan. YLE:n uutisointi ei enää eroa muusta oikeistomediasta, joten kriittinen yleisö ei menetä mitään, vaikka siitä mainosrahoitteinen yhtiö tulisi.
Päätin, että en enää pahoita mieltäni jokaisen uutisen jälkeen, jonka oikeistomedia julkaisee. En enää katsele YLE:n uutisia ja Helsingin Sanomienkin tilauksen lopetin, koska minulla ei ole peltoa. Köyhän ei kannata maksaa paskasta. Tuon rahan voi käyttää parempiin kohteisiin.
Meillä vasemmiston kannattajilla on upeita perinteisiä lehtiä, niin paperisina kuin sähköisinäkin versioina. Vasemmiston media tuo solidaarisen ja tasa-arvoisen maailman lukijoidensa eteen. Miksi maksaa oikeistomedian tukemisesta, kun tasa-arvoista ja monipuolista uutisointia mahdollista saada.
Mielestäni ainoa järkevä tapa suhtautua yhteiskuntaan on kriittinen. Tämä kriittisyys ei kuitenkaan herää lukemalla oikeistomedian lehtiä. Kriittisyyteen tarvitaan vaihtoehtojen esittämistä ja monelta eri puolelta asioiden seuraamista. Tämä kriittisyyden herättämiseksi tarvitaan vasemmistomedian panosta. Kriittisyys on vasemmistolle tuttua ja siinä se on perinteisesti vahvoilla.
Kirjoittaja on kangasalalainen politiikan harrastaja
|||
Etusivun kuvakollaasi: Sinikka Torkkola
*
Samaa mieltä. Täysin tympääntynyt maakuntalehtiin, iltapäivälehtiin, hesariin ja Yleenkin. Kreikka-uutisointi on ollut kuin EU-eliitin käsikirjoittamaa, ehkä linjaukset tosiaan tulevatkin Brysselistä tai Frankfurtista mediataloihin. Meidän valtamedia on herkutellut Kreikkakriisillä nimenomaan siitä näkökulmasta, että nyt saadaan lyödä vasemmistopuoluetta, ”katsokaa nyt kun koko kriisi on Syrizan vika ja ne sotkevat Kreikan asiat vielä pahemmin, tämä on varoittava esimerkki!”.
Kun ärsyyntyy oikeistomediaan, ensimmäinen reaktio on tietenkin itse lopettaa tilaaminen. Mutta kun miljoonat muut eivät lopeta, niin ahdistus ei hälvene vain omaa käyttäytymistä muuttamalla. Keskeinen kysymys on, mitä ne muut lukee ja katsoo, ketkä pyörittävät isoja massoja, keskimääräisiä kengänkuluttajia, jotka eivät ole vielä valaistuneet mediakriittisiksi. Lehtien tilaajamäärät kyllä sukeltavat, mutta kyllä niillä on vielä todella suuri vaikutusvalta.
Anu Koivunen kirjoitti, että kotimaan tunkkaisen Kreikka-uutisoinnin keskellä twitter on ollut pelastava henkireikä. Sen kautta on päässyt paljon monipuolisemman tiedon äärelle. Jopa ulkomaisissa oikeistolehdissä on ollut kriittisempiä juttuja kuin Suomen mediassa. Sieltä on tullut happea meille jotka ovat haukkoneet henkeä valtamedian asenteiden vuoksi, mutta suurin osa suomalaisista on ihan onnellisena mädäntynyt tässä ilmapiirissä. Se on se varsinainen ongelma.
Mistähän johtuu, että tällaiset jutut löytää ”porvarimediasta”?
http://www.washingtonpost.com/blogs/wonkblog/wp/2015/07/17/the-euro-is-a-disaster-even-for-the-countries-that-do-everything-right/
Tiivistelmä suomeksi:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015072020060264_ul.shtml