Teksti ja kuvat: MINNA MINKKINEN
Olemme Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) opintomatkalla keskustelleet lukuisten työelämätoimijoiden kanssa. Näyttää siltä, että Kolumbia on vielä kehitysmaa työelämäoikeuksien toteutumisessa.
Kolumbiassa – tilastot hieman vaihtelevat – ainakin puolet työpaikoista on virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella. Näistä töistä ei makseta eläkkeitä, sosiaaliturvamaksuja, veroja ja työolot ovat pääosin heikot. Kolumbian viranomaiset ovat korruptoituneita, mikä osaltaan heikentää veronmaksuhaluja ja lisää epävirallista työtä.
Maan pitkään jatkunut epävakaa tilanne sissisotineen ei ole edesauttanut maan kehittymistä vaan kehitys on pysynyt paikallaan.
Kolumbialaiset työntekijät tuntevat huonosti omat oikeutensa ja vain 42 prosenttia työntekijöistä on työterveyden piirissä. Työtapaturmissa kuolee päivittäin kaksi työntekijää. Vaikka monien suurien rakennushankkeiden budjeteissa työntekijöiden kuolemien korvaukset on laskettu mukaan, niin työsuojeluun ei haluta panostaa.
Maassa toimii lukuisia monikansallisia yrityksiä, jotka eivät halua ammattiyhdistysliikettä yritykseensä. Yrityskaupoissa yrityksen hinta nousee, mikäli työpaikan työntekijät eivät ole ammatillisesti järjestäytyneet.
Kolumbiassa ammattiyhdistysliike on äärimmäisen heikko. Ammattiyhdistysaktiiveja tapetaan, uhkaillaan, pahoinpidellään ja pelotellaan. Vuoden 2015 aikana on tapettu 20 ay-aktiivia.
Ay-aktiiveja pahoinpidellään eniten Kolumbiassa
Työnantajat ja viranomaiset suhtautuvat hyvin negantiivisesti työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Ay-liikettä vastustavat työnantajat ja heidän palkkaamansa, armeijan tukemat puolisotilaalliset joukot tekevät maksusta iskuja ay-liikkeen jäseniä vastaan. Puolet maailman väkivaltaisuuksista, joiden kohteena ovat ammattiyhdistysaktiivit, tehdään Kolumbiassa. Lähes aina syylliset jäävät tuomitsematta, sillä 99 prosenttia ammattiyhdistysliikkettä vastaan tehdyistä iskuista jää ratkaisematta.
Kolumbian ammattiyhdistysliike ei ole järjestäytynyt osastoihin ja liittoihin vaan useimmiten työntekijät ovat järjestäytyneet työpaikoittain. Tämän vuoksi työntekijöiden edunvalvonta ja liittojen toiminta haavoittuu helposti. Toistuvat väkivaltaisuudet ammattiyhdistysliikkeen aktiiveja ja jäseniä vastaan ovat myös vähentäneet liittojen jäsenmäärää. Vuonna 1977 työntekijöistä yli 20 prosenttia oli ammattiyhdistysliikkeen jäseniä; nykyisin työntekijöistä vain 4,4 prosenttia on järjestäytynyt.
Kolumbian lainsäädäntö takaa monia työelämän oikeuksia, mutta niiden toteutuminen ja valvonta ontuu pahasti. Koska maassa ei ole Suomen kaltaista tilannetta, jossa työpaikkojen luottamusmiehet valvovat lakien ja sopimusten noudattamista, on valvonta korruptoituneiden viranomaisten käsissä.
Kolumbiassa on 48,32 miljoonaa asukasta. Työministeriöön on palkattu tuhat viranomaista ratkaisemaan työntekijöiden ja työnantajien välisiä erimielisyyksiä. Tämän lisäksi on vapaaehtoisten järjestämiä lakimiespalveluita, joissa selvitellään työntekijöiden ja työnantajien ristiriitoja. Luottamusmiehiä työpaikoilla on vain kourallinen koko maassa.
Työministeriön alueelliset asiantuntijat ratkovat työelämän ristiriitoja, kuten maksamatta jääneitä palkkoja ja liian pitkiä työaikoja. He selvittelevätkin samanlaisia epäselvyyksiä ja ongelmia, joita meillä Suomessa ratkovat luottamusmiehet ja liittojen työntekijät.
Kolumbiassa työministeriö selvittää asiaa kuulemalla ensin erikseen kumpaakin osapuolta ja sitten sovittelemalla tilannetta yhteisessä palaverissa. Suomalaisessa järjestelmässä moni asia saadaan hoidettua suoraan työpaikalla, toisin kuin Kolumbiassa.
Riitakysymysten selvittelyssä voi kulua kaksikin vuotta
Suomalainen järjestelmä osoittaa tässä tehokkuutensa. Työtunteja käytetään paljon vähemmän ja asia saadaan usein hoidettua nopeasti paikan päällä. Kolumbiassa sovitteluun menee yleensä kahdeksan päivää ja jos sovintoa ei synny ja asia siirtyy oikeusasteille, saattaa päätökseen mennä kaksi vuotta.
Kolumbian valtio pyrkii parantamaan työelämää, kuten vähentämään lapsityövoimaa ja rajoittamaan nuorten työntekoa. Keskustellessamme työministeriön johtajan kanssa lapsityövoimasta ja nuorten työntekijöiden asemasta, emme saaneet riittävästi selvyyttä asiaan.
Tapasimme kahviplantaasivierailulla alle 15-vuotiaan pojan, joka oli siellä töissä. Kun tästä mainitsimme viranomaiselle, ei hän ollut kuulevinaankaan asiaa eikä kysynyt, missä plantaasilla poika työskenteli. Voisi kuvitella valtion viranomaisen olevan kiinnostunut lapsityövoiman selvittämisestä. Kolumbiassa moni asia näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännön toteutusta ontuu valtionhallinnon korruptoituneisuuden vuoksi.
Ay-aktiivit iloisia, voimakkaita ja päämäärätietoisia
Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta, tapaamamme ay-aktiivit olivat iloisia, voimakkaita ja päämäärätietoisia toimijoita. He uskovat rauhanneuvotteluiden tuovan heille mahdollisuuden paremmasta Kolumbiasta ja turvallisemmasta elämästä. He eivät halua luovuttaa vaan haluavat kamppailla paremman työelämän puolesta.
Artikkelin tiedot on poimittu kolumbialaisten ay-aktiivien ja paikallisten työministeriön viranomaisten tapaamisista.
Minna Minkkisen Kolumbia-sarjassa on ilmestynyt kolme artikkelia:
Kahvia ilman riistoa (21.12.2015)
Jo 20 ay-aktiivia tapettu 2015 Kolumbiassa (3.12.2015)
Kolumbian kotiapulaiset (27.11.2015)
Lue lisää muualta verkossa:
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK
Ay caramba! – Opintomatka Kolumbiaan (Kolumbiassa vierailevan SASK:n opintomatkan blogi. Minna Minkkinen osallistuu matkalle ja raportoi Vasen Kaistalle.)
*