Teksti: MINNA MINKKINEN, kuvat: ANTTI SADINMAA
Suomessa juodaan yhä maailman eniten kahvia. Näin kertoo Suomen kahvinalan johtavien yritysten, Pauligin, Meiran ja Suomen Nestlén, muodostama Paahtimoyhdistys verkkosivuillaan. Paahtimoyhdistyksen mukaan Suomessa kulutettiin vuonna 2013 paahdettua kahvia 10 kiloa henkeä kohden. Yhdistyksen sivuilla on lyhyesti kerrottu perusasioita kahvista, miten marjasta tulee kupillinen kahvia.
Silmiinpistävää on kuitenkin työntekijöiden äänen puuttuminen. Paahtimoyhdistys ei mainitse sanallakaan niitä ihmisiä, jotka keräävät, kuorivat, paahtavat ja jauhavat meidän kahvimme. Osana SASKin opintomatkaa Kolumbiaan tutustuimme kahvintuotantoon ja työntekijöiden työoloihin.
Laatukahvia laaduttomilla työehdoilla
Kolumbia on kahvintuotannon kärkimaita maailmassa. Kahvi on Kolumbian tärkeimpiä vientituotteita öljyn jälkeen. On kuitenkin arvioitu, että kokaiinia viedään maasta vielä enemmän kuin kahvia. Kolumbiassa luomukahvia ei juurikaan viljellä ja Reilun Kaupan toiminta on hyvin vähäistä. Suurin osa ”eettisistä sertifikaateista” koskee ympäristökysymyksiä, kuten vedenkäyttöä kahviteollisuudessa. Työntekijän oikeudet eivät kuulu yleisimpiin ”eettisiin sertifikaatteihin”. (Sertifikaattien ongelmista lisää, seuraa linkkiä jutun lopussa.)
Opintomatkalaisten minibussi starttaa hotellin edestä aamu seitsemältä. Matka Andeille korkealle kahvinviljelyalueelle vie odotettua kauemmin, koska maanvyöryt ovat tuhonneet osan nopeammasta reitistä. Matka Medéllinistä Jardinin kuntaan kestää lounastaukoineen kahdeksan tuntia. Matkasimme Nestcafen ja Nespresson kahvinostokohteeseen, jossa alueen kahviviljelijät myyvät Nestlélle kahvimarjat. Tässä pisteessä marjat lajitellaan ja vain parhaat valikoituvat mukaan. Marjat kuoritaan ja ne lähetetään jatkojalostukseen. Nespresson kahviin kelpaa vain korkealla kasvanut kahvilajike, jota ei voida kasvattaa kuin osassa maailmaa ,ja lajike kasvaa hyvin nimenomaan Kolumbiassa. Nespresso Central de Beneficio Jardin -kohteessa on onnistuttu vähentämään veden käyttöä kahvin käsittelyssä, mutta työntekijöiden oikeuksista ei mainita sanaakaan.
Ensimmäinen huomio kahvinmyyntipaikassa on lapsi, joka tuo marjoja punnittavaksi. Poika ei ole juurikaan yli 13-vuotias eikä selvästikään ensimmäistä kertaa hoitamassa marjojen tuontia. Hän osaa katsoa heti vaa´alta, paljonko marjoja on, osaa kuitata maksulapun ja katsoo tarkkaan marjojen seulonnan. Koulubussi tuo paikalle lisää marjasäkkejä. Heräsi kysymys, miksi poika ei ole koulussa, miksi hän on täällä? Kahvin myyntipaikan työntekijää ei lapsen läsnäolo haittaa, eikä hän peittele sitä. On selvää, että tilanne on heille kummallekin hyvin tuttu.
Mukanamme seurannut, ammattiyhdistysliikettä lähellä oleva tutkimus- ja koulutuskeskuksen ENS:n (Escuela Nacional Sindical) kahvi- ja kukkatyöntekijöiden työolojen tutkija Daniel Hawkins kertoo, että paperilla moni kahvinostajien mahtiyritys on vaatinut lapsityövoiman käyttökieltoa kahviteollisuudessa. Käytännössä kieltoa on vaikeaa valvoa. Lisäksi perheet menettävät tuloja, jos lapset jäävät pois marjapelloilta. Kahvinostajat eivät maksa yhtään enempää kahvikilosta, ja mitä vähemmän on poimijoita, sitä vähemmän saadaan marjaa myyntiin.
Kaikilla perheillä ei myöskään ole mahdollisuutta laittaa lapsia kouluun, joten lapset ovat kotona ja tekevät siellä työt. Lapsityövoima on Kolumbian laissa kiellettyä, mutta kiellon valvonta on heikkoa. Lasten koulunkäyntimahdollisuuksiin vaikuttavat myös harva kouluverkko ja perheiden ymmärrys koulunkäynnin merkityksestä.
Epäviralliset työsuhteet ovat maan tapa
Työntekijöiden asema ja työolot kahviteollisuudessa on surkeat. Kolumbiassa kahvintuottajat ovat usein pientilallisia, muutamia suuria tuottajia lukuun ottamatta. Työntekijät kulkevat kahvin satokausien perässä pitkin maata koko vuoden. Työsuhteet ovat lyhyitä ja epävirallisia, eläkkeitä ja sosiaaliturvamaksuja ei makseta.
Epävirallisissa työsuhteissa olevat työntekijät tekevät jopa 90 prosenttia kahviplantaaseilla tehtävästä työstä. Palkka maksetaan kerättyjen kilojen mukaan, ei työtuntien. Työturvallisuus on heikko, maataloustyön vaarat, kuten käärmeenpuremat ja kasvinsuojelumyrkkyjen aiheuttamat sairaudet ovat yleisiä.
Työterveyshuoltoa ei ole, ja jos työntekijä saa esimerkiksi käärmeenpureman, menee siinä mahdollisuus työntekoon ja palkkaan. Työn epäsäännöllisyys tekee työntekijän elämästä vaikeaa, ja tulevaisuutta on hankala suunnitella. Omia oikeuksia on vaikea puolustaa, sillä ammattiliittoa ei ole. Kolumbiassa ammattiliitot ovat työpaikkakohtaisia, ja kun työpaikka vaihtuu koko ajan, on järjestäytyminen ja omien oikeuksien ajaminen mahdotonta.
Nenäpäivän kahvia
Toiselle kahviplantaasivierailule matkaamme Bogotan lähelle, Cundinamarcan maakuntaan, Pandin kylään. Kylässä on käynnissä maailman elintarviketyöläistenliiton IUF:n, SASKin ja Nenäpäivän yhteinen projekti. Projektilla on saatu kyläntalolle hankittua pieni paahtimo, josta alueen kahvinviljelijät voivat itse tuottaa kahvimarjasta jauhekahvia. Projekti on myös vahvasti mukana kylän koulun arjessa. Projektissa mukana olevat liitot tukevat koulun ympäristökasvatusta ja maatalouskoulutusta.
Suomalaiset antoivat vuonna 2014 nenäpäiväkeräykseen 3,69 miljoonaa euroa. Yksi tukikohteista on Pandin kylän koulu ja kahvinviljelijät. Kyläläiset ovat rakentaneet pienen paahtimon, josta myyvät jauhettua kahvia kotimarkkinoille. Tuotto jauhetulle kahville on huomattavasti parempi kuin kahvimarjalla, mikä on parantanut kylän kahviviljelijöiden ja heidän perheidensä taloutta. Ulkomaille tätä kahvia ei saa viedä, mutta toistaiseksi kyläläisille ovat kotimarkkinat riittäneet.
Mikä kahvia omatunto kestää juoda?
Mitä kahvia tässä voi enää juoda? En voi lähteä kerran vuodessa Andeille hakemaan paikallisesti tuotettua kahvia. Riistokahvia on kaupan hyllyt väärällään. Onko parempi ostaa tamperelaisen pienpaahtimon kahvia, kuin Reilun Kaupan kahvia? Kumpi on pitkässä juoksussa reilumpaa? Suomessa juodaan paljon kahvia, meillä on mahdollisuus vaatia kahvia, jonka tuotannossa työntekijän työolot ovat asianmukaiset ja palkka riittää elämiseen.
Sama tilanne on monen muunkin tuotteen kohdalla. Mitkä hedelmät ovat reiluja? Miten euron ruusut on tuotettu? Onko suklaan kaakaopavut kerännyt lapsi vai aikuinen, joka saa elämiseen riittävän palkan? Onko marketista ostetut euron sukat tehty hikipajassa? Kuinka ihmeessä voimme ottaa jokaisen ostamamme tuotteen alkuperästä selvää? Tulisiko maailmaa rakentaa niin, että voimme luottaa ostatamme tuotteen alkuperän kestävän eettistä tarkastelua?
Lue lisää muualla verkossa:
Kahvi ja kehitys: Sertifiointijärjestelmiä vaivaa messiaskompleksi (Kepan nettisivut. Kepa on suomalaisten kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen kattojärjestö)
IUF (Kansainvälinen elintarvike- ja palvelualojen ammattijärjestö)
Paahtimoyhdistyksen verkkosivut
Minna Minkkisen Kolumbia-sarjassa on ilmestynyt kolme artikkelia:
Kahvia ilman riistoa (21.12.2015)
Jo 20 ay-aktiivia tapettu 2015 Kolumbiassa (3.12.2015)
Kolumbian kotiapulaiset (27.11.2015)
Lisää opintomatkasta muualta verkossa:
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKAy caramba! – Opintomatka Kolumbiaan (Kolumbiassa vierailevan SASK:n opintomatkan blogi. Minna Minkkinen osallistui matkalle ja raportoi Vasen Kaistalle.)
*