SEPPO KOSKIMA
Puhuisit kun aurinko vielä paistaa;
linnut lentävät
kukat hymyilevät
virrat ovat vapaita
Puhuisit ihmisen rohkeudesta
rakkaudesta,
elämään, sillä pian
maa kantaa muistoa meristä
puhtaitten vesien tuoksuista
kukkien hymyistä.
Maasta, meristä, järvistä
jotka pian ovat niin puhtaita
ettei kalakaan elä.
Puhuisit nyt, kun Sinulla on vielä huulet
linnut lentävät
kukat hymyilevät
virrat ovat vapaita.
Puhuisit sillä meillä on vain
yksi maailma, maa, meri,
sininen vesiplaneetta
yksi taivas, tähdet ja kuu
yksi elämä sen rohkeus, rakkaus
toivo ja kauneus
Tulisit jo tänään, jotta
voitaisiin olla yhdessä
Puhuisimme unelmistamme;
rohkeudesta, rakkaudesta
toivosta, jotta
linnut lentäisivät
kukat hymyilisivät
aurinko paistaisi
synnyttäisi elämää.
Tulisit ennen kuin pääskyset
palaavat