SINIKKA TORKKOLA
Hyvinvointi syntyy kyvystä rakentaa päämäärätietoisesti tulevaisuutta. Ennustajan lahjoja ei tarvita vaan tahtoa tehdä nykyistä parempaa. Sadatta itsenäisyysvuottaan viettävässä Suomessa tuota kykyä on ainakin ollut. Sodan jälkeisen Suomen vasemmisto ei voinut varmasti todistaa, että päätöksillä uudistaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa lisätään kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointia. Päätöksiä vastustaneet loivat uhkakuvia laiskoista työntekijöistä ja tuhoon syöksyvästä yhteiskunnasta. Nälän ja vilun pelkoa pidettiin ihan kelpo keinona saada työntekijät tekemään työnsä. Onneksi työväenliike oli toista mieltä.
Toista mieltä työväki on myös nykymenosta, perusporvarihallituksen hyvinvoinnin purkutalkoista.Toisenmielisyys näkyy mielipidemittauksissa ja toriparlamenteissakin ympäri maata. Vaikuttavaksi, tulevaisuutta muuttavaksi toiminnaksi hallituksen huonojen päätösten vastustus ei ole yltänyt, ainakaan toistaiseksi.
Tyytymättömyys muuttuu itsekseen nurinasta poliittiseksi toiminnaksi hyvin harvoin. Muutoksiin on tarvitaan järjestäytynyttä liikettä, jolla on tahtoa ja kykyä osoittaa toisenlaisen tulevaisuuden mahdollisuus.
Yli sata vuotta sitten esitetyt vaateet säällisistä työehdoista, turvatusta toimeentuloista ja demokraattisesta päätöksenteosta kurkottivat pitkälle tulevaisuuteen. Silloiset valtaapitävät pitivät niitä haihatteluna, mahdottomina utopioina. Työväen kurjia oloja pidettiin toki huonona, mutta valitettavana välttämättömyytenä, jolle ei ollut mahdollista tehdä mitään. Oli vain kestettävä.
Nykyhallituksen hyvinvoinnin moukarointia säestävät samat välttämättömän pahan väitteet. Rikkaan vähemmistön etuja ajaville vaihtoehtoja ei ole nytkään niin kuin ole ollut aiemminkaan. Se ei yllättäne ketään. Mutta hiljaisuus tulevaisuuden mahdollisuuksista hämmentää, minne on kadonnut puhe paremmasta yhteiskunnasta. Millainen Suomi on sadan vuoden päästä? Millaista Suomea kansalaiset tahtovat?
Utopioiden aika ei ole ohi. Vasemmistoliiton Punavihreä tulevaisuus on hyvä alku keskustelulle. Vasemmistoliiton lahja itsenäisyyttä juhlivalle Suomella voisikin olla Suomi sadan vuoden päästä -kansalaiskeskustelun järjestäminen. Uudet utopiat odottavat tekijöitään.
Kuvan lähde: Juhani Mylly: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto. Edita, 2006; s. 79., Public Domain. Kuvaaja on tuntematon.
Kirjoittaja on Vasen Kaistan päätoimittaja ja Pirkanmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Lisää aiheesta muualla verkossa
Punavihreä tulevaisuus -asiakirja
Mihin on hävinnyt se vasemmiston aate, joka aikoinaan paloi voimakkaasti, kun nyt on hypätty kapitalismin ja Eu;n kelkkaan, matkalle Brysselin Baabelin torniin lihavien lihapatojen ääreen, petturi Kataisen kaveriksi valvomaan suomalaisia kansankomissaarin virassa vaatimattomalla vain vajana 30 000 €/kk palkalla?