MARKO HEIKKILÄ
Jokaisessa maassa on omat lainsäätäjänsä. Joissakin maissa lainsäätäminen tapahtuu demokraattisesti, enemmistön päätöksellä, mutta myös säilyttäen vähemmistön oikeudet. Joissakin maissa lain säätämisestä päättävät yksinvaltiaat tai pieni joukko valtiollista eliittiä, joille valta on voinut tulla esimerkiksi sukuperintönä tai vallankaappauksella.
Se, miten lainsäätäjät ovat päässeet valtaan, kertoo usein myös lakien kovuudesta. Demokraattisissa valtioissa valtiovalta luottaa helpommin kansalaisiinsa ja siihen perinteeseen, jossa vallassa oleva eliitti vaihtuu vaalien äänimäärien mukaan. Diktatuurissa valta vaihtuu harvoin ja lakien tarkoituksena on taata diktatuurin säilyminen ja siten maan säädökset ja rajoitukset kansaa kohtaan voivat olla hyvinkin kovia ja alistavia.
Syy siihen, että halusin kirjoittaa lakien säätämisestä, on se, että eri maiden ehkä hyvääkin tarkoittavat lait eivät välttämättä tarkoita sitä, että esimerkiksi ihmisoikeudet toteutuisivat. Näin voi käydä jopa demokraattisessa valtiossa, kuten esimerkiksi täällä koti-Suomessa.
Suomesta hyvä esimerkki lakien tulkitsemisesta ihmisoikeuksien toteutumisessa on maahanmuuttoviraston kielteiset päätökset turvapaikanhakijoille. Maahanmuuttoviraston päätökset evätä turvapaikka on usein tehty hätiköiden ja kiireellä, ilman tarkempaa selvitystä siitä, onko turvapaikanhakijan lähtömaa oikeasti turvallinen tai onko hakija välittömässä hengenvaarassa palautettaessa hänet takaisin lähtömaahansa.
Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg puolustelee turvapaikanhakijoiden kielteisiä päätöksiä sillä, että maahanmuuttovirasto toteuttaa Suomen lakia ja kansainvälisiä sopimuksia. Nergin mukaan siksi on oikein, että turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia ja YK:n ihmisoikeuksien julistusta rikotaan, sen enempää pohtimatta turvapaikanhakijan kohtaloa palautuksen jälkeen.
Herääkin kysymys siitä, kuinka oikeudenmukaisia ihmisoikeuskysymyksissä Suomen ja muiden maiden lait ovat. Onko lopulta paljoakaan eroa Suomen viranomaisten tekemissä kielteisissä turvapaikkapäätöksissä verrattuna esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan tai USA:n mustan väestön segregaatioon?
Etelä-Afrikassa apartheid-politiikka ei rikkonut maan lakeja. Maassa oli lainvoima muun muassa sille, että tummaihoiset kävivät eri kouluja ja heillä oli omat kahvilansa ja oma kulttuurinsa. Päivittäin Etelä-Afrikan tummaihoiset joutuivat huomaamaan, että eivät ole tasavertaisia valkoihoisten kanssa. Samoin USA:n rotuerottelu oli myös lainvoimainen eikä maan lakia rikottu, vaikka ihmisoikeudet eivät USA:ssa toteutuneetkaan.
Vaikka lainsäätäjät säätävät meille yhteiset pelisäännöt siitä, miten maassa tulisi elää, ei se välttämättä tarkoita sitä, että säädetyt lait takaisivat kaikille ihmisille tasa-arvoisen kohtelun. Erityisesti ihmisoikeuskysymykset ovat niitä, joissa valtioiden päätöksiä tekevät tahot tulkitsevat lakia omasta näkökulmastaan, sen enempää pohtimatta toteutuvatko esimerkiksi Suomessa turvapaikanhakijoiden oikeudet. Tämän vuoksi on kovin harhaanjohtavaa ja kestämätöntä perustella kielteisiä turvapaikkapäätöksiä sillä, että maassa toteutetaan sen lakeja, koska juuri lakien mukaan toimiminen rikkoo ihmisoikeuksien toteutumista. Laki tosiaan on, niin kuin se luetaan.
Kirjoittaja on kangasalalainen politiikan harrastaja
*
Etusivun aihekuva:
*