Teksti: LIISA AHOLA, kuvat: CAI MELAKOSKI
Vehkaniemen talo kohoaa rinteessä Vehkajärven tuntumassa. Sieltä on muutama kilometri Pohjaslahden kirkonkylään. Näsijärven latvavedet olivat tunnettua pirkkalaisten eränkäyntialuetta. Olemassa olevien lähteiden mukaan Vehkaniemen vaiheilla on asuttu jo 1500-luvulla. Tilapäistä asutusta lienee ollut aiemminkin.
Pirkanmaan historian tutkimusta vaikeuttaa kirjallisten lähteiden niukkuus ja arkeologisten löydösten vähäisyys. Eniten muinaisjäännöksiä on löytynyt Näsijärven rannoilta. Maakuntamuseosta löytyvät tarkemmat tiedot. Historiantutkimuksen kannalta hyödyllisiä lähteitä ovat veronkantoluettelot. Kuninkaan miehet kiersivät etsimässä verotettavia kohteita. Veroksi kelpasi rukiiden lisäksi vaikkapa kuivattu hauki.
Toinen maaseudun elämää valottava lähde on käräjätuomiokirjat. Niistä selviävät riitapuolien nimet, asuinpaikat, riita-asia ja tuomiot. Näistä lähteistä saadaan tietoomme, että Ylä-Pirkanmaa on ollut pirkkalaisten, lempääläisten ja myös nokialaisten eränkäyntimaita.
Vakituista asutusta ei liene merkittävästi ollut. Nimistötutkimusten perusteella voidaan päätellä, että Virtain ja Keuruun seuduilla oli pyyntiväestön asutusta. Keuruulla, Kokemäenjoen latvavesillä, Lappi-alkuisia nimiä on useita. Virroilla on Kotalan kylä. Pyyntiväestön elämäntapa oli niin ekologista, ettei se juuri tuottanut muinaisjäännöksiä. Nimistön perusteella voidaan todeta, että Pohjaslahden alueella on ollut runsaasti eränkävijöiden tilapäisasumuksia. On Majaniemiä, -järviä ja -lahtia. Kuninkaan käskystä 1500-luvulla savolaiset saivat luvan siirtyä vakituisesti asumaan näille pirkkalaisten erämaille. Voudin kirjoista alettiin merkitä makkosia, monosia ja mäyräsiä, samoin käräjäkirjoista. Saamelaiset olivat väistyneet pohjoisemmaksi ja ehkäpä jopa osittain sulautuneet tulokkaisiin.
Vehkaniemi on mitä ilmeisimmin se on ollut vanhaa pirkkalaisten eräoikeusaluetta, sillä viereinen talo on Majaniemi. Vehkaniemi on kokenut suomalaisen maaseudun kaikki murrokset varhaisesta kaskitaloudesta peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Maatalous kukoisti, maitotuotteille riitti kysyntää ja elämänmeno oli juurevaa hämäläistä elämää. Talossa oli poikia, tyttäriä, renkejä ja piikoja. Olipa yhdellä isoisällä peräti 18 lasta. Rakennuksia tarvittiin myös työntekijöiden asunnoiksi.
Aika tahdittaa muutoksen rytmin
Historiassa ainoa pysyvä tila on muutos, ennen verkkainen, tänään ripeä. Muutos näkyy Vehkaniemen elämässä. Mitä tapahtui Suomessa, tapahtui myös Vehkaniemen talossa elinkeinon ja elämäntavan suhteen.
Suuren sosiaalisen nousun Vehkaniemi koki vuonna 1838 muututtuaan Ruoveden Salon tilan torpasta itsenäiseksi taloksi. Maaseudun suureen murrokseen oli vielä yli sata vuotta aikaa ja sen sadan vuoden aikana ehti tapahtua paljon.
Vehkaniemi alustalaisineen oli kymmenien ihmisten talousyksikkö. Karjataloudessa keskityttiin siitoskarjaan. Tekniikan kehitys vaelsi kaikkialle. Myös talousajattelu muuttui. Nykyaika tunkeutui myös syrjäseuduille. Maatalouskin alkoi vaatia erikoistumista ja investointeja. Vaihtoehtona oli myös käydä ansiotyössä maatilan ulkopuolella. Näin tekivät nykyisen emännän Anneli Vehkaniemen vanhemmat.
Idearikas emäntä, arkkitehti Anneli Vehkaniemi on ammentanut ideoita talonpoikaistalon historiasta ja saanut niitä myös maailmalta. Asuminen Pariisissa opetti hänelle paljon. Rohkeus ja ennakkoluulottomuus huokuu kaikesta tekemisestä tämän päivän Vehkaniemessä.
Muutaman vuoden asumattomana ollut maalaistalo on muuttunut matkailu-, näyttely- ja juhlatilaksi. Työntekijöiden käytössä ollut sivurakennus on muutettu majoitustiloiksi. On perhehuoneita ja pienempiä kamareita. Isossa väentuvassa on Anna Vehkaniemen, Anneli Vehkaniemen äidin, muistonäyttely. Nähtävänä on kädentaitajan ja opettajan tekemiä ryijyjä ja muita kudonnaisia. Esillä on myös Vehkaniemen suvun vihkiryijy vuodelta 1929. Tämän näyttelyn keskellä on arvokasta viettää esimerkiksi syntymäpäiviä- tai muita juhliaan. Juhlatiloja maatilan rakennuksissa on useita isoihin ja pieniin juhliin.
Entisessä navettarakennuksessa pääsee syväsukeltamaan historian monikerroksisuuteen päätä huimaavalla tavalla. Esillä on monien taiteilijoiden töitä erilaisissa tiloissa. Esimerkiksi tekstiilitaiteilija Eija Pirttilahden työt ovat vanhassa rehusiilossa. Harmaansävyiset huovutustyöt sopivat siilon seinille hyvin.
Konkreettisesti historian kerroksellisuus tulee vastaan entisen sikalan taidenäyttelytilassa. Siankarsinat on säilytetty ennallaan, mutta sinne on tuotu sisustuselementtejä. Siankarsinassa voi istua sohvalla ja ihailla breemeniläisen Leena Tuominen-Müllerin taidetta. Tuollaista olisi ollut mahdoton kuvitella 50 vuotta takaperin todeksi. Kivinavettaan on rakennettu kahvila ja terassi ja kahvilalle on saatu myös anniskeluoikeudet. Ne ovat tarpeen ainakin hääjuhlien ja hirvipeijaisten yhteydessä. Saattaapa pubissa poiketa myös satunnainen matkailija sen ollessa auki. Mennyttä maailmaa voi fiilistellä vintagetallissa. Siellä on esillä talonpoikaisantiikkia, vaatteita Pariisista ja kaikkea mahdollista vintage-tyyliin sopivaa.
Vanhan maalaistalon pihapiiri on säilytetty koskemattomana. Vanhat omenapuut luovat pihaan tunnelmaa. Omenapuiden alla käyskentelevät kolme kanaa ja hiljattain taloon saapunut kukko, Pikku-Kalle, joka heti muuttui kanalauman vartijaksi. Se ei enää ole mikään Pikku-Kalle vaan arvonsa tunteva rakastunut uros. Kanoilla on munintapesä pihapiirissä ja lepopaikka isojen omenapuiden alla. Illalla kanat kömpivät omatoimisesti nukkumaan lepopaikkaansa, päivät ne kulkevat vapaana. Pihapiiri on sen verran vilkas, että pedot pysyvät loitolla. Tosin keväällä neljän karhun kopla kävi hajottamassa mehiläispesät hunajan toivossa, mutta ne ovat sittemmin etsiytyneet synkille saloille.
Ulkona terassilla on ihana istua seesteisessä kesäillassa. Pihan akustiikka on aivan ihmeellinen. Pääskysten konsertti saa niin upeat mittasuhteet, että tuskin suunnittelemallakaan saisi yhtä hienosti soivaa konserttisalia. Silmät pääsevät samalla ihailemaan kuvanveistäjä Pasi E. Karjulan veistoksia. Jyhkeä karhupatsas uhkuu levollista voimaa ja pysäyttää vieraan katsomaan. Ajatukset samoilevat vapaina. Ajan taju katoaa. Ei ole minnekään kiire. Ihmisen aika on häivähtävä hetki, pieni sirpale ikuisuuden kirjossa, pääskysen pyrähdys taivaan sinessä.
||
Kadonneet kunnat – Pohjaslahti
Tämä on Pohjaslahdesta kertovan artikkelisarjan kolmas osa. Edelliset osat:
Pohjaslahti ‒ kadonneen kunnan historiaa (19.6.2017)
Yllätyksiä erämaassa ‒ Pohjaslahden Egypti (21.6.2017)
Lue lisää muualta verkossa:
Pohjaslahden kylän kotisivut
Vehkaniemen kotisivut
*