Pohjaslahti ‒ kadonneen kunnan historiaa

Pohjaslahdesta kertovan artikkelisarjan ensimmäinen osa kertoo entisen kunnan historiasta. Kuvassa on Rantalansärkkä, joka on yksi kadonneen kunnan maisemaa halkovista Suomenselän eteläisen osan harjuista.

 

Teksti: LIISA AHOLA, kuvat: CAI MELAKOSKI   
Suomen aluemaantiede on ollut jo vuosikymmeniä myllerryksessä. Kuntia on erotettu toisistaan ja sitten taas yhdistetty uusiksi kokonaisuuksiksi joko sellaisinaan tai osiksi pilkottuina. Kuntamuutosten mukana ei oikein ole tahtonut pysyä.

Syrjäkylästä kunnaksi

Pohjoisella Pirkanmaalla, Keuruun ja Virtain vesireittien välissä, nykyaikaisesti ilmaistuna keskellä ei mitään, sijaitsee maisemallisesti erittäin kaunis alue. Tunnettuja karttapisteitä ovat Ruovesi, Virrat, Keuruu ja Mänttä.

Metsän keskeltä, korkealta mäeltä pilkottaa punainen tiilikatto puiden latvojen tasalta. Risti katolla kertoo rakennuksen olevan kirkko. Se ei ole keskellä kylää. Wikipedia mainitsee sen kuitenkin merkittäväksi nähtävyydeksi ja se on kirkkohallituksen päätöksellä suojeltu. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Kauno Kallio. Se valmistui vuonna 1931.

Tyylisuunnaltaan Pohjaslahden kirkko edustaa 1920-luvun klassisismia, joka lyhyen vaikutuskautensa aikana ei ehtinyt juurikaan levitä maaseudulle.

 

Ennen oman kirkon rakentamista Pohjaslahden asukkaat olivat käyneet Ruoveden kirkossa, kuuluneet Ruoveden kuntaan ja olleet kaikin tavoin sivukylä. Pohjaslahtelaiset kokivat yhteydet Ruovedelle hankaliksi. Matkaa oli yli 30 kilometriä eikä maitse joukkoliikennettä ollut. Sulan veden aikana ihmiset kulkivat Ruovedelle ja Tampereelle laivalla tai soutaen.

Vesiliikenne oli kesäisin tärkein kulkumuoto vesistöisellä Pohjaslahdella. Laivat kulkivat säännöllisesti Tampereelta Virroille poiketen Pohjaslahden laivalaiturissa.
Kuvassa Tarjanne on Syvinkisalmessa matkalla Virroilta Tampereelle.

 

Talvella matka taittui hevosella, hiihtäen tai potkukelkalla. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi pohjaslahtelaiset alkoivat valmistella itsenäistymistä. Ensin muodostettiin oma kappeliseurakunta, joka erotettiin Ruovedestä vuonna 1927. Kunnallinen itsenäisyys alkoi vasta vuonna 1941.

Elinkeinorakenteen muutos johtaa maaltapakoon

Pohjaslahdella pääelinkeinona olivat maa- ja metsätalous. Sahateollisuus tuli merkittäväksi 1800-luvun loppupuolella. Sahat olivat tärkeitä työnantajia ja niitä oli Pohjaslahdella kaikkiaan kolme. Tosin ne eivät toimineet yhtä aikaa. Suurin saha oli Vehkakoskella ja se sai energiansa vedestä. Työntekijöitä siellä oli sata, mutta saha paloi jo vuonna 1916. Ala-Kolkissa toimineet kaksi sahaa saivat energiansa höyrykoneista. Viimeinen saha lopetti toimintansa 1960-luvulla.

Elinkeinorakenteen muutos koetteli Pohjaslahden kaltaisia pikkukuntia. Maatalous koneellistui, eikä työvoimaa enää tarvittu. Laivat eivät enää poikenneet Pohjaslahden rannassa. Linja-autoliikennettä oli niin kauan kuin se oli kannattavaa. Nuoret lähtivät toimeentuloa etsimään etelän kasvukeskuksiin. Väki väheni ja vanheni. Pohjaslahden itsenäistyessä siellä oli asukkaita 1800; vuonna 1973 kunnassa asui enää 1000 asukasta. Kouluja oli lakkautettu, myymäläverkko supistui ja postin palvelut vähenivät. Kunnan päättäjät olivat tulleet siihen tulokseen, ettei Pohjaslahdella ollut kykyä selviytyä kuntalain edellyttämistä velvoitteista. Peruskoulu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kustannukset ylittivät sietokyvyn.

Kotikunta katosi

Pohjaslahtelaisille oli kehittynyt oma identiteettinsä. Kunta muodostui neljästä kylästä, joissa jokaisessa oli oma koulu ja kauppa. Kunnan syrjäisestä sijainnista kertovat jopa kylien nimet: Ylä-Kolkki ja Ala-Kolkki (vertaa kolkka). Pohjaslahdella sijaitsi Vehkakosken tanssilava, esteettisesti Hämeen kauneimmaksi maisemaksi arvioitu Salussärkkä ja sen jatkeena oleva Rantalansärkkä.

Salussärkkää on sanottu pikku-Punkaharjuksi.

 

Molemmat ovat rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Kauniilla maisemilla ei kuitenkaan eletä eikä makseta opettajien palkkoja. Tosin ei oppilaitakaan ollut riittävästi. Ratkaisuja oli siis etsittävä. Yhteydet Ruovedelle olivat katkenneet eikä yhtä järkevää asiointisuuntaa ollut.

Ratkaisuksi löytyi kunnan jakaminen liitoksen yhteydessä. Kaksi kolmannesta Pohjaslahdesta liittyi Vilppulan kuntaan ja yksi kolmannes Virtain kuntaan. Kunnan jako ja liitos toisiin kuntiin tapahtui vuonna 1973. Sittemmin Virrat on muuttunut kaupungiksi ja Vilppulaan siirtyneet ovat muuttuneet jälleen yhden kuntaliitoksen kautta mänttä-vilppulalaisiksi. Status on kaupunki, mutta kaupunkimaista asutusta on vain entisen Mäntän kauppalan alueella. Mahtaako mänttä-vilppulalainen identiteetti milloinkaan muodostua yhtenäiseksi?

Ruoveden kunnantalo valmistui vuonna 1915. Siellä asioita kävivät päättämässä myös pohjaslahtelaiset kunnanvaltuutetut.

 

Oman kotikunnan menetys on ollut haikeaa. Asukkaiden identiteetinmuodostus ei tahdo pysyä kuntamuutosten mukana. Varsinkin toimeentulon takia pois muuttaneiden haikeus syntymäkotikunnan menetyksestä on vahva. Se on tuonut juurettomuuden ja kodittomuuden ajatuksia ja tunteita. Paikkakuntalaisille sopeutuminen on ollut arkista. Metsät, talot ja pellot pysyvät paikoillaan ja asioihin mukautuu. Asukas on saattanut syntyä Ruovedellä, käydä kansakoulunsa Pohjaslahdella, muuttua vilppulalaiseksi vuonna 1973 ja kuolla tai tulla kuolemaan Mänttä-Vilppulassa muuttamatta kertaakaan elämänsä aikana.

Uutta identiteettiä etsimässä

Aktiivinen kylätoiminta on tullut avuksi luomaan uutta identiteettiä. Vaikka ei enää olekaan Pohjaslahden kuntaa, on Pohjaslahden kylä, joka vuonna 2009 sai Pirkanmaan liiton tunnustuksen ja nimettiin vuoden kyläksi. Kylätoiminta ylittää kuntarajan. Virroille siirretyt ja erityisesti Pohjaslahden kirkonkylän koulua käyneet kokevat olevansa pohjaslahtelaisia. Maakunta kaikilla on kuitenkin yhteinen: Pirkanmaa.

1900-luvun alussa perustettu Vilppulan Osuuskauppa muutti nimensä vuonna 1930 Osuusliike Vankaksi. Sillä oli myymälä Pohjaslahdellakin. Nykyisin Pohjaslahdella toimii ravintola Wanha Vankka. Kuvassa ravintolan siipirakennus.

|||

Tämä on Pohjaslahdesta kertovan artikkelisarjan ensimmäinen kirjoitus.
Lue myös seuraavat osat:

Yllätyksiä erämaassa ‒ Pohjaslahden Egypti (21.6.2017)
Pohjaslahden Vehkaniemi: aikamatka antaa levollista voimaa (28.6.2017)

Lue lisää muualta verkossa:

Pohjaslahden kylän kotisivut

Vaikka hallinnolliset rajat muuttuvat, teitä ja siltoja rakennetaan lisää, säilyy maa samankaltaisena. Maan kohoaminen Merenkurkussa vaikuttaa lievästi myös täällä saakka. Matalat metsälammet rehevöityvät ja kasvavat umpeen. Näsijärven pinnan säätely on aiheuttanut latvavesillä asti harmia keväisin.  (Kuvan lähde: Maanmittaushallituksen toimittama Suomen kartta, 1923)

 

*

Leave a Reply