PIRKKO SEPPI
On taas se aika vuodesta kun saamme vesi kielellä odotella tulevaa suurta rillumarei karnevaalia, jossa vallasnaiset telkkarissa vilauttelevat allejaan köyhän kansan riemuitessa katsomossa. 100-vuotiasta Suomea juhlimaan kuskataan myös vielä ne kaksi elossa olevaa reliikkiä, jotka muistavat kuinka suomipoika painoi päälle, kun ryssä hööki.
Juhlapäivänä Jumalaakin muistetaan ja päiväsaikaan veisaillaan, jottei illan tapahtumat mässäilyineen vallan syntiä olisi. Valtakunnan iltakekkereihin on tilattu parhaat huippukokit tärväämään arvokkaat raaka-aineet erilaisiksi koristeellisiksi nappuloiksi ja hyytelöiksi, joita läskimpikin ylensyönyt vielä jaksaa mässyttää. Viinaksissakaan ei pihtailla, Suomi- ja Karhuviinaa on tarjolla humalahakuisille ja fiineille ihmisille kalliita viinejä, joitten nimiä ei kannata edes yrittää laususkella.
Ja iltalehdet ja naistenlehdet tekee tiliä seuraavalla viikolla. On havaittu jos jonkinlaista kolttua ja kiharoita, ja värisokeille ahkerat toimittajat kirjailevat vielä kuvatekstejä, joissa ilmoitetaan, että rouva hovineuvos edusti antavassa punaisessa iltapuvussaan. Isänmaallisuus on kannattava bisnes.
Itsenäinen, turvallinen, puolustuskykyinen Suomi näyttää muutenkin myyvän hyvin iltapäivälehtiä. Itse olen kyllä päättänyt lopettaa koko läpysköiden ostamisen heti seuraavan ihastelevan maanpuolustus ja pyssyjutun jälkeen. Vaikeaahan se on, kohuotsikot on kuitenkin kurkattava ja ristikko ratkottava sekä sää ja tv-ohjelmat tsekattava.
Rauhanaatetta ei iltalehdille ole olemassakaan. Jos joku sinnepäin vivahtavaa tarinaa uskaltaa lehdille tarjotella, niin vastaus kuuluu, että ei valitettavasti ole meidän juttu. Millä ihmeellä rauhanliike saisi sen saman näkyvyyden, jonka miljoonalevikkiset iltapäivälehdet voivat tarjota. Mikä on niitten suosion salaisuus. Miksi niitä ostavat ja kannattavat nekin, jotka eivät lehtien arvomaailmaa omakseen tunnusta. Millä konstilla saataisiin vähän toisenlaisille arvoille sama näkyvyys.
Iltalehtien mukaan tappoteollisuus on Suomen elinehto. Vienti vetää ja asepajat kukoistavat. Eikä enää tunnu millään tavalla hätkähdyttävän, vaikka joka toinen ilta televisiosta tulee jokin ohjelma, jossa näytetään tämän teollisuudenhaaran lopputuotetta: naisten, lasten ja vanhusten raatoja raunioissa, raajarikkoja ja siteisiin käärittyjä ihmishylkyjä pommitettujen sairaaloiden raunioissa. Ei haittaa, ei niitä ainakaan meidän aseilla ole pommitettu, koska mehän ei myydä aseita niille, jotka niitä meinaavat oikeasti käyttää. Muuten vaan leluiksi kaupitellaan.
Nyt oikea torvelo ministeriksi, Jussi Niinistö haaveilee, että tänne meille näillä leikkipyssyillä leikkimään rahdattaisiin puoli maailmaa. Ei haittaa vaikka asehankintoihin ja armeijan ylläpitoon ja pikkukollien telmittämiseen menee miljardeita, joille olisi järkevämpää käyttöä sosiaaliturvan, terveydenhoidon, koulutuksen ja kehitysyhteistyön järjestämisessä ja kohentamisessa. Näihin kohdistetuilla varoilla olisi oikeasti turvallisuutta lisäävä, eriarvoisuutta poistava, ongelmien ytimeen osuva vaikutus.
Millä saataisiin nuoret miehet kieltäytymään asepalveluksesta? Siitähän muutos lähtisi – ruohonjuuritasolta. Aseet saisivat rauhassa ruostua, kun nuorukaiset itse kukin tykönään päättäisivät, että minä en ainakaan tähän hulluun turhan raakuuteen osallistu millään tavoin. Miksei rauhanaatetta viedä voimalla kouluihin. Eritoten yläasteikäisille pojille pitäisi painottaa, ettei miehen mitta ole se, että uskaltaisi hillua tappotoimissa, vaan se että uskaltaa ajatella itse ja kieltäytyä.
Onko väkivalta jotenkin kirjoitettu nuorten miesten sieluun ja elimistöön? Se koukuttaa, sitä ilman ei voi olla. Näkyyhän oire jo urheilukentilläkin. Niin vastenmielinen ja väkivaltainen laji kuin jääkiekko onkin,kuten monet muutkin kamppailulajit, niin siinä sentään raajarikkoja ja halvaantuneita tulee aika harvoin eikä siviiliuhreja juuri lainkaan. Joten tämä harrastus on sentään armeijaa parempi ja sivullisille vaaraton vaihtoehto nuorten miesten testosteronipurkausten hallintaan ja väkivallan hinkuun – ellei sitä voida kokonaan pois kytkeä.
Se ongelma aseteollisuudella ja sotahulluuden levittämisellä nykyään on, että vihollisia on yhä vaikeampi löytää. Vanha kunnon ryssä on jo niin kapitalistinen, kaupallinen, kilpailuhenkinen ja korruptoitunut maa, että on ajanut aikapäiviä Jenkkilän ohi. Ja sotahaukkojen puheissahan Jenkkilä oli Suomen turva pahaa keskusjohtoista sosialistista Neukkulaa vastaan, joka siis valitettavasti on jo vainaa. Logiikka on jotenkin pyllyllään, kun sopivia tapettavia ei meinaa enää oikein löytyä mistään ilmansuunnasta.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille maanpuolustushenkisille. Puolustakaamme yhdessä pyhiä länsimaisia arvoja. D-kuppikokoa, kauneuskirurgiaa, köyhien näännyttämistä hoidon puutteeseen, perustarpeilla keinottelua ja muita kauniita asioita, kuten aseenkantovapautta.
Kirjoittaja on akaalainen toimittaja.
