Teksti: LIISA AHOLA
Tampereen pormestariohjelmaan on kirjattu idea kaupungin esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Juhlapuheissa ja julkilausutuissa aikomuksissa kaikki asiat sujuvat mallikkaasti. Mutta kääntäessämme katseemme käyttäjään saattaa hymy kaventua ellei jopa hyytyä, vaikka kaupunkia velvoittavat valtakunnallinen lainsäädäntö ja Suomen tekemät kansainväliset sopimukset.
Vammaisneuvoston jäsenenä olen päässyt kurkistamaan julkisivun taakse. Eteemme tulee arkkitehtien piirustuksia. Keskustelemme kohteiden valaistuksesta, akustiikasta, väreistä, opasteiden sijoittelusta, kulkuväylistä, siis kaikesta saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyvistä asioista. Meitä kuunnellaan ja kohteen esittelijät lähtevät tyytyväisinä saamastaan palautteesta. Valmistumisen jälkeen esteettömyystyöryhmä menee katselmoimaan kohteen.
Kohteessa vammaisneuvoston jäsenet kuitenkin havaitsevat, että monet tärkeät muutokset ovat vain käyneet suunnittelijan pöydällä. Surullisena esimerkkinä voi mainita maauimalan ison altaan puuttuvan luiskan. Vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola on vakuuttunut, että maauimalan piirustuksissa luiska oli, mutta toteutuksessa se oli korvattu pyörätuolinostimella. Kyllähän ratkaisu esteettömyyden minimivaatimuksen täyttää, mutta käyttäjän kannalta se on kaikkea muuta kuin sujuva. Apuvälineitä tarvitseva henkilö tulee riippuvaiseksi maauimalan henkilökunnan avusta. Maauimala ehti olla viime kesänä käytössä vain lyhyen aikaa, joten käytännön kokemukset ovat vähäiset. Luiskan pois jättäminen oli iso pettymys, sillä pyörätuolinostin lisää avun tarvetta.
Kuka korjaa esteettömyyspuutteet?
Yksi yllättävä havainto vammaisneuvoston työskentelyssä on ollut se, että esteettömyystyöryhmän tekemät katselmointiraportit merkitään vain tiedoksi. Raporttien palautteista ja korjausvetoomuksista ei välitetä. Tämä tuli esiin muun muassa Tesoman palloiluhallissa. Esteettömyystyöryhmä kävi vuoden kuluttua käyttöönottokatselmoinnista tekemässä uusintakatselmoinnin ja löysi useita puutteita. Muun muassa portaista puuttuivat huomioraidat, minkä vuoksi heikkonäköiset eivät selväsi erota, mistä portaat alkavat ja millaiset askelmat ovat.
Tesoman esimerkki kertoo, etteivät korjausehdotukset ole mahdottomia. Turvallisuuden tähden ne pitäisi toteuttaa, mutta epäselvää on, kenelle korjaus kuuluu.
Laki edellyttää, että kaupungin on julkisia tiloja rakennuttaessaan otettava huomioon esteettömyyden vaatimukset. Tampereella tämä toteutuu huonosti. Kintulammille rakennettiin retkeily-ympäristö luontopolkuineen ja laavuineen. Esteettömästä makkaranpaistopaikasta oli juttua lehdistössäkin. Niinpä luontoharrastaja lähti ottamaan selvää, millaisia luontoelämyksiä vammaiselle ihmiselle tarjottaisiin. Pitkän etsimisen jälkeen löytyi ensin pysäköintipaikka ja sitten kokonaista kolmesataa metriä pyörätuolikelpoista väylää. Pysäköintipaikalta pääsi esteettömälle makkaranpaistopaikalle ja takaisin.
Vammaiskuljetukset takkuavat yhä
Tällä hetkellä ehkä kaikkein surullisinta ja huolestuttavinta ovat vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset Tampereella ja palvelua tuottavan Tuomi-logistiikan toiminta-alueella. Kun taksilaki muuttui heinäkuussa 2018 jonkinlaisiin ongelmiin osattiin varautua, mutta ongelmien laajuus ja kesto on yllättänyt.
Tosin ongelma on lievä sana. Uudistusta seurasi kaaos. Palvelun käyttäjien lisäksi vammaisneuvosto on kuullut Tuomi-logistiikan henkilökuntaa ja ollut yhteydessä vammaispalvelutoimistoon. Ongelmien piti poistua vuodenvaihteeseen mennessä. Näin ei valitettavasti ole käynyt. Taksia tarvitsevien puhelinlaskut ovat nousseet, koska jonotusaika keskukseen on maksullista. Pahimmillaan keskukseen voi joutua jonottamaan edelleen puolikin tuntia. Toki kyydin voi tilata sähköpostilla, mutta aina se ei ole mahdollista eikä kaikille lainkaan
On myös käynyt niin, että kyyti on tilattu asianmukaisesti ja ajoissa, mutta kyytiä ei tule. Tai ihminen on saanut menokyydin, mutta paluukyytiä kotiin ei ole tullut. Talvella on kurjaa ja turvatonta odottaa ulkona pakkasessa. Jopa opaskoira on alkanut itkeä vilusta. Kylmässä puhelimen akku tyhjenee nopeasti. Keinot ovat vähissä, kun tilattu ja luvattu taksi ei tule ja puhelimen virta on lopussa. Vielä ei tiettävästi kukaan ole paleltunut pakkaseen. Sitäkö tässä pitäisi odottaa?
Syitä vammaiskyytien kehnoon tilanteeseen on lukuisia. Tärkein mahdollisesti on epäonnistunut kilpailutus, mutta muitakin syitä löytyy. Tuomi-logistiikan johto ei ole ollut halukas kuuntelemaan käyttäjiä. Puskaradiossa kiertävän huhun mukaan Tuomi-logistiikan johdon mielestä asiakkaat muistavat vain heinäkuun alun tilanteen ja loppuvuodesta valittavat ihan turhaan.
Henkilökuntaa on vammaisten kuljetuksista huolehtivaan Tampereen Logistiikan kuljetustenohjauskeskukseen, niin sanottuun Kuohkeen, palkattu lisää. Jonottamisaika keskukseen onkin enää noin puoli tuntia aiemman puolentoista tunnin sijaan. Monet kuljetuspalveluiden varassa liikkuvat ihmiset ovat joutuneet kokemaan syrjintää. Ruuhka-aikana Tampereen keskustassa on turha kysellä vammaispalvelulain mukaista kyytiä lyhyelle matkalle eikä teiskolainen pääse Teiskossa kauppaan.
Sananhelinäksi on pormestariohjelman mukainen esteettömyys ja saavutettavuus jäänyt.
Kirjoittaja on Tampereen vammaisneuvoston jäsen.
*