Vain vallassa voi vaikuttaa, sanotaan. Mitä enemmän olen mukana politiikassa, sitä vakuuttuneempi olen tästä väitteestä. Mitä enemmän taas olen töissä sosiaali- ja terveysalalla sitä vakuuttuneempi olen, että eniten hyvää saan aikaan hyvänä työntekijänä. Ehkä totuus vallasta ja vaikuttamisesta on jossain tässä välissä.
Teen säännöllisesti keikkatöitä sosionomina Tampereen kaupungin eräässä lastensuojeluyksikössä. Helmikuun viimeisenä maanantaina en päässyt osallistumaan ylimääräiseen kaupunginhallituksen kokoukseen, koska olin jo aikoja sitten luvannut mennä työvuoroon. Varajäseneni Sinikka Torkkola onneksi pääsi paikalle.
Kokouksessa päätettiin esittää valtuustolle päätettäväksi neljän miljoonaa euron sijoitus hankeyhtiöön, jonka tehtävänä on Tampereen ja Helsingin välisen junamatkan lyhentäminen yhteen tuntiin. Tätä hanketta lämpimästi kannatan. Raiteilla kulkeva joukkoliikenne on vasemmiston tavoitteita ja tässä ilmastokriisissä se on myös välttämätöntä.
Silti, en voi ärsyyntymättä miettiä, että samaan aikaan kun pelaan rikkinäisellä pöytälätkällä lapsen kanssa, Tampereella on varaa laittaa neljän miljoonaa ratahankkeeseen. Samaan aikaan kaupunki säästään näiden lasten synttärilahjoista. Säästösyistä lahjaraha on vuoden aikana puolitettu. Rahaa ei ole uuteen pöytälätkään lapsille. Kaikista heikommassa asemassa olevilta lapsilta säästetään? Miksi?
Vaikka kannatan täydestä sydämestä ratahanketta, niin sydämeni myös kiukustuu. Koska on sosiaali- ja terveysalan investointien vuoro? Milloin on niiden rakenteellisten parannusten vuoro, jossa ihmisten hyvinvointi on keskiössä?
Vasemmisto haluaa tehdä rakenteellisia muutoksia eikä usko hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Lastensuojelun lapset eivät kuitenkaan jaksa odottaa vasemmiston vaalivoittoa ja valtaan pääsyä, siksi kysynkin: olisiko sinulla antaa ehjää ja siistiä pöytälätkää lahjoituksena lastenkotiin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Tampereelta.