Tänään vietetään Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö Unescon julistamaa maailman runouden päivää. Järjestö korostaa runojen merkitystä kulttuurien monimuotoisuudelle ja uhanalaisille kielille. Runot voimauttavat yhteisöjä ja yksilöjä. Runo antaa siivet ilolle ja kantaa surussa.
Vasen Kaista julkaisee runonpäivän kunniaksi Anne Soimajärven Mitä jos mä olenkin ihan rikki?
Jos en jaksakaan yrittää
en jaksa,
en vaan
jaksa
mitään.
Ihan oikeasti.
En nousekaan ja analysoi.
En naura samalla.
En rohkaise sua.
En ota kantaa.
Jätän pinnistelemättä
suorittamatta
hymyilemättä.
Oonkin vain mä, itse.
Kun yleensä kuitenkin
pyrin auttamaan,
elämään mukanasi
toisten mukana
osoittamaan, että pystyn,
pystyn kyllä.
Pyrin parantumaan
osaan ottaa muut huomioon,
jaksan sen kyllä,
en keskity vaan itseeni.
Ainahan sitä jaksaa, ainakin muille.
Pidän myyttiä yllä.
Koetan,
toimin,
koska muutenhan en olisi mitään.
Mitäs jos nyt en olekaan,
mitään
mitään.
Otankin sen vastaan,
että oon vaan mä,
vaikka oonkin huono
ja surkee,
enkä
oikeastaan
mitään.
Silläkin uhalla
että
tulen ilmi,
tulen kaikille ilmi.