Naisenergiaa tuonpuoleisesta

Näytelmässä naiset tapaavat kuoleman jälkeen, välitilassa. He ovat saaneet some-koulutusta ja tehtävän keksiä ja lähettää katsojille viesti, jolla maailman voi pelastaa nykytilasta. Tietoja etsitään googlettamalla. Syntyy hauskoja väärinkäsityksiä, koska nykyään eletään hyvin erilaista elämää kuin ennen vanhaan. Huomataan kuitenkin, että yhteiskunnalliset epäkohdat ja naisen asema eivät ole juuri muuttuneet. Näytelmä on osin fiktiivinen, osin elämäkerrallinen, koominen, hauska ja liikuttava, jopa karnevalistinen.”

Näin kerrotaan Työväenmuseo Werstaan kotisivulla näytelmästä. Jos tätä ei ole lukenut tai mitään muuta kautta asiasta kuullut, voi aluksi hämmentyä. Oikeastaan näytelmän rakenne on ihanteellinen. Kuten suuri teatteriguru Eino Salmelainen aikoinaan sanoi: Teatterissa on kaksi minuuttia aikaa herättää katsojan mielenkiinto. Jos se ei silloin onnistu, peli on menetetty. Tässä näytelmässä hypätään suoraan asiaan. Ei taustojen tai tilanteen esipuheita eikä johdattelevia tekstejä. Vaan voimanaiskaksikko tulee suoraan rakentamaan ratkaisuja nykymaailman ongelmiin.

Todellisessa elämässä Fredrika Runebergin ja Minna Cantin ei tiedetä tavanneen tai ainakaan tapaamisesta ei ole minkäänlaista dokumenttia tai muistiinpanoa. He eivät myöskään ainakaan mainittavasti kommentoineet toistensa julkaisuja. He eivät olleet aivan samaa sukupolvea, koska Fredrika oli syntynyt jo melkein neljä vuosikymmentä ennen Minnaa. Mutta maailma ja Suomi muuttui 1800-luvulla hitaasti, joten ympäröivä yhteiskunta oli hyvin samanlainen. Monet ongelmat olivat silloin myös samoja, katseli asioita sitten Pietarsaaren, Helsingin, Jyväskylän tai Kuopion suunnalta. Minna jäi nuorena leskeksi, mikä varmasti osaltaan teki hänestä itsenäisemmän ja luja tahtoisemman. Sen sijaan Fredrika eli paljolti miehensä varjossa ja hänen kirjoituksensakin jäivät suurelta osin pöytälaatikkoon.

Näytelmässäkin osoitetaan hyvin, miten monet 150 vuoden takaisista ongelmista ovat ajankohtaisia tänäänkin. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus yhteiskuntaluokkien välillä, alkoholismi, väkivalta, suvaitsemattomuus ja naisten alempiarvoistaminen olivat ongelmia silloin ja ovat niitä myös nyt. Kun meille digitekniikka ja some ovat joko isäntinämme tai vähintään vertaiskumppaneita, nämä edellisvuosisatojen naiset palauttavat ne palvelijan asemaan. Ongelmien ratkaisuyritykset eivät ole helppoja ja monasti naiset huomaavat, ettei parannuksia ole helppo saada aikaan. Vaikka he keskenään löytävät toimivan ratkaisun, eivät ”nuo tuolla” eli me täällä ymmärräkään. Lopussa he kuitenkin löytävät yhden sellaisen ratkaisun, jolla moniin nykypäivän ongelmiin saataisiin tuntuva helpotus. Se esitetään niin, että ”meidänkin täällä” on helppo ymmärtää se.

Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Virva Itäranta. Käsikirjoitus on syntynyt monien eri vaiheiden jälkeen, pohjalla runsas vuosikymmen sitten esitetty näytelmä Minna. Näytelmä toimii hyvin Werstaan intiimissä tilassa ja näyttelijöiden eläytyminen on suorastaan ihastuttavaa katsottavaa. Kirsi Nurminen Minnana on topakampi kuin Sirke Lääkkölä Fredrikana, eli he ovat kuin luodut rooleihinsa. Dialogin esittäminen on vaikeaa, koska replikointia on paljon ja repliikeissä ei voi oikoa tai muutella sanojen järjestyksiä, jotta ei aiheuta vastanäyttelijälle ongelmia. Voi hyvinkin sanoa, että dialogi on jopa vaikeampaa kuin monologi. Mutta naiset selviytyivät oikein mainiosti. Lavastus oli niukkaa, mutta puvustuksella oli haettu aikalaistunnelmaa ja siinä oli onnistuttu.

Näytelmässä on yhdistetty draamaa, faktaa ja fiktiota. Julistukseen ei syyllistytä ja vaikka keventävää huumoria on mukana, ei kyllästyttävää yleisön kosiskelua ole mukana. Näytelmää pääsee katsomaan Werstaalle 25.4., 26.4. ja 27.4. Sen jälkeen näytelmä lähtee kiertueelle ja on myöskin tilattavissa.

Lue lisää:

Minna & Fredrika -näytelmä (Työväenmuseo Werstaan nettisivut)
*