Laurilan työ, sekä Vilppulan vaihe, lasten lapsille laulujen aihe, kunnian miehistä kaunein luku. Sankarit vaan, niin käy kuolemaan. Näin lauloivat Lapuan liikkeen miehet sisällissotaa ihannoivaa laulua, Vilppulan urhojen marssia matkatessaan Mäntsälään tekemään vallankumousta vuonna 1932. Nyt yli sata vuotta sisällissodan tapahtumista Vilppulankosken sillalle ehdotetaan nimeä tämän sisällissotaa ihannoivan laulun mukaan.
Vilppula-seura käsittelee näköjään sisällissotaa vapaussotana esittäessään kulttuuri- ja hyvinvointilautakunnalle, että se antaisi Vilppulankosken sillalle nimeksi Vaiheen sillat. Ei siinä mitään – heillä on oikeus tulkita sisällissotaa näin. Mutta mielestäni yhteiskunnan tiloja, paikkoja tai kaikkea muuta, mikä on veronmaksajien omaisuutta, ei tulisi käyttää vain toisen osapuolen näkökulmien esiin tuomiseen. Vai pitäisikö toinen silta nimetä Työnorjien sillaksi, punaisten internationaalin mukaan?
Jos paikkoja halutaan nimetä, varsinkin kun pyritään tuomaan esiin Vilppulan merkitystä sisällissodassa, pitäisi kunnioittaa historiantutkimusta. Rajasiltakin olisi nimenä huomattavasti parempi vaihtoehto. Kun käytetään veronmaksajien rahoja, pitäisi olla tarkkana miten niitä käytetään. Paras vaihtoehto voisi olla, että ei nimetä siltoja ollenkaan.
Kaiken kaikkiaan tämä prosessi osoittaa pahoja puutteita siinä, kuinka tänä päivänä historian käänteitä pitäisi tarkastella. Tässä kohtaa voisin vapaasti lainata Suomen historian emeritusprofessorin, Toivo Nygårdin Jyväskylän yliopiston jäähyväisluennolla tekemää huomiota: ”Historian harrastajat tekevät tärkeää työtä. Mutta kun mennään metsään, niin mennään kunnolla.” Näin kävi Vilppula-seuralle.
Mielestäni kulttuuri- ja hyvinvointilautakunnan on vedettävä sillan nimityspäätös takaisin ja tarkasteltava uudestaan nimitysasiaa. Joko nimi vaihdetaan tai ei nimetä ollenkaan.