Rahan ja sanan vapaus
Kansainvälisessä taloudessa ja politiikassa esiintyy valtioiden ohella muita merkittäviä toimijoita, joista vaikutusvaltaisimpia ovat ylikansalliset suuryritykset ja esimerkiksi Italian ’ndranghetan ja Kolumbian ja Meksikon huumekartellien edustama järjestäytynyt suurrikollisuus. – ’ndrangheta ansaitsee liiketoimillaan enemmän kuin McDonald’s.
Suurten rikollisjärjestöjen toimintaa ja menettelytapoja on välistä vaikeaa ja joskus mahdotonta erottaa laillisten suuryritysten toimista. Molemmat edustavat samaa kapitalistista taloutta. Ne eivät suvaitse kilpailua eivätkä salli arvostelua. Niillä ei ole moraalia tai eettisiä arvoja. Niiden kotimaa on raha. Pecunia non olet, raha ei haise.
Ylikansalliset yritykset toimivat taloudellisen voittonsa ja poliittisen vaikutusvaltansa jatkuvaksi kasvattamiseksi keinoista piittaamatta. Niin lailliset kuin rikolliset yritykset voivat anastaa luonnonvaroja, maata, kaivannaisia ja kiinteistöjä, pestata asemiehiä, PR-toimistoja ja lakonmurtajia, lahjoa poliiseja, ostaa tai kiristää palveluksia tilitoimistoilta, pankeilta, journalisteilta, lakiasiaintoimistoilta. Ne voivat painostaa tuomareita, todistajia, virkamiehiä ja eri alojen asiantuntijoita.
Sijoitusten ja voittojen lisäksi on aina pidettävä silmällä turvallisuutta, ihmisiä ja toimintaympäristöä: tiedustelu-, turvapalvelu-, urkinta- ja soluttautumistyöhön voi palkata karaistuneita osaajia sellaiseen erikoistuneista firmoista. Läntisten tiedustelupalveluiden ja erikoisjoukkojen entisillä työntekijöillä on niissä oma osuutensa.
Näiden yritysten ammattilaiset näyttävät jäävän kiinni harvemmin kuin esimerkiksi Venäjän valtiota palvelevat novitšok-mestarit, joista on jo tullut tavallaan Bellingcat-järjestön valokuvamalleja. Tekevälle kuitenkin sattuu yksityiselläkin puolella. Kaikki ei mene aina putkeen.
Dacota Access -öljyputkilinjan rakentajat turvautuivat TigerSwan -turvayhtiöön, mutta tutkivat journalistit saivat käsiinsä dokumentteja, jotka kertoivat yksityisen ja julkisen lainkäytön sekoittumisesta, soluttautumisesta Standing Rockin mielensosoittajien joukkoon, vakoilusta ja laittomasta seurannasta.
Yksityinen turvayhtiö oli saanut tehtäväkseen hankkia todisteet putken rakentamista ja käyttöönottoa vastustaneiden alkuperäiskansojen, ympäristöaktivistien ja järjestöjen ”salaliitosta” näiden haastamiseksi oikeuteen. Nyt se onkin itse joutumassa oikeuteen, ja putken rakentamisesta vastannut yhtiö vaatii julkisuuteen pullahtaneita dokumenttejaan vimmatusti takaisin.
Sunday Times -lehti paljasti vuonna 2001 jo vuosia esimerkiksi Saksan tiedustelupalvelun laskuun häärineen yksityisetsivän Manfred Schlickenriederin. Yksityinen tiedusteluyhtiö Hakluyt & Company oli palkannut hänet soluttautumaan ympäristöjärjestöihin öljy-yhtiöiden puolesta. Greenpeacen tiedottaja kommentoi: ”Pakko myöntää että se äpärä oli taitava”.
Kansainväliset pankit pesevät puhtaaksi
Moni yritys, rikollisjärjestö ja iso tai pieni diktaattori kierrättää saaliinsa veroparatiisien kautta, ja kansainväliset jättipankit pesevät puhtaaksi likaisen rahan. Suuret konsernit ovat kääntäneet nurin Pierre-Joseph Proudhonin väitteen todistamalla, että varkaudella saatu on omaisuutta.
Suurten yritysten toimintatavat ovat samoja kuin jo John D. Rockefellerin Standard Oil Companyn ja hänen trustinsa, joita aikansa tutkiva toimittaja Ida Tarbell kuvaili. Rikollisyritysten johtajat ja diktaattorit joutuvat joskus vankilaan tekojensa vuoksi. Jättifirmojen johtajat saavat bonuksia. Muutaman miljardin pikkusakko naurattaa matkalla asiansa osaavaan lakitoimistoon.
Yritysjättiläiset valmistelevat, lobbaavat ja saavat säädetyksi itselleen edullisia lakeja ja kiertävät veroja. Ne hankkivat palvelukseensa poliitikkoja ja käyttävät poliittista vaikutusvaltaa hallituksiin. Talous- ja ihmisoikeusrikoksistaan ne selviävät yleensä seuraamuksitta.
Menettelytavat ovat tarpeen vaatiessa yhtä hienovaraisia kuin 1900-luvun alun keisarillisen Saksan siirtomaavallan edusmiehillä hererojen, namojen ja sanien kansanmurhassa.
Suomalainen europarlamentaarikko Silvia Modig lainaa Finnwatch-järjestön tutkimuksen tuloksia:
”Brasilialaisella Valen kaivosyhtiöllä on Amazonin alueella nikkelikaivos. Se sijaitsee xikrin-nimisen alkuperäiskansan maa-alueen vieressä. Kaivoksen lähellä virtaa joki, jota xikrinit käyttävät päivittäin. Kaivoksen aiheuttama metsäkato ja jätevedet saastuttavat joen niin, että siitä syntyy xikrineille vakavia terveyshaittoja. Samaan aikaan suomalainen Outokumpu ostaa kaivoksesta nikkeliä omiin terästehtaisiinsa”. (Kansan Uutiset 9.4.2021)
Konsernit käyttävät paljon rahaa julkisuudenhallintaan. Ne pimittävät, sensuroivat ja muovaavat uutisia, hävittävät todisteita ja hiljentävät ihmisiä pitääkseen toimintatapansa visusti salassa. Ja huumekeisari Pablo Escobarin ja muiden kriminaalipohattojen tapaan moni suuryrityksineen rikastunut hurskas miljardöörikin on kylvänyt almuja köyhille sielunsa autuudeksi. Iloista antajaa jumala rakastaa.
Asiatietoa
Ylikansalliselle yritykselle on tarpeellista puolustaa rajattua käsitystä siitä, mikä on politiikkaa. Ja se haluaa vakuuttaa, ettei sillä ole poliittista valtaa eikä se halua sellaista käyttää.
Nigerian sotilashallitus murhasi vuonna 1995 ogoniheimon aktivistin, kirjailija Ken Saro-Wiwan, joka oli arvostellut Shellin aiheuttamia valtavia ympäristötuhoja. Monikansallinen öljy-yhtiö julkaisi Helsingin Sanomissa (21.11.1995, s.C4) koko sivun ilmoituksen otsikolla Vaikeina aikoina on ajateltava selkeästi. Sama ilmoitus julkaistiin isoissa lehdissä ympäri maailmaa: Clear Thinking in Troubled Times.
Yhtiö kertoi, että se oli yksistään vuonna 1995 investoinut 100 miljoonaa dollaria ympäristöhankkeisiin ja 20 miljoonaa dollaria maanteihin, terveyskeskuksiin, kouluihin, apurahoihin, vesihankkeisiin ja maatalouteen auttaakseen alueen väestöä.
“Lisäksi Nigerin suistomaan riippumatonta ympäristötutkimusta tuetaan lähes 4,5 miljoonalla dollarilla”. Nigeriasta jo kotiuttamiensa ja odottamiensa voittojen määrää yhtiö ei ilmoittanut. Kirjoituksen viimeinen kappale totesi:
“Joidenkin mielestä meidän pitäisi puuttua Nigerian politiikkaan. Vaikka se kenties onnistuisikin, emme missään emmekä milloinkaan toimi niin. Politiikka on hallitusten ja poliitikkojen asia. Meidän mielestämme maailma, jossa yritykset käyttävät taloudellista vaikutusvaltaansa tukeakseen tai kaataakseen hallituksia, olisi todella pelottava paikka.” Ilmoitus päättyi omalla rivillään sanoihin: ”Asiatietoa. Shellistä”.
* * *
Shell aloitti öljybisneksensä Nigeriassa vuonna 1937. Sotilashallitus murhasi Ken Saro-Wiwan vuonna 1995. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Shell on vihdoin joutunut oikeuteen ympäristö- ja ihmisoikeusrikoksistaan Nigeriassa.
Varmaan on niitäkin, jotka vilpittömästi uskovat yhtiön ja sen politiikasta vastuussa olleiden joskus joutuvan ihan oikeasti korvaamaan ihmisille ja ympäristölle jotakin aiheuttamastaan mittaamattomasta tuhosta.
Meille muille jää vain Amnesty Internationalin perusteellisen raportoinnin lohtu ja yhtiön ilmoitus, että sille ei oikein enää öljybisnes maistu vaan se aikoo olla päästöneutraali vuonna 2050 ja keskittyä uusiutuvaan energiaan.
Lue artikkelisarjan kaikki osat:
Osa 1: Rahan ja sanan valta (25.4.) (tämä osa)
Osa 2: Yhteinen ilmastouhka… (26.4.)
Osa 3: Sama tarina yhä uudelleen (3.5.)
Osa 4: Tahraton mieli (5.5)
Aiheesta lisää muualla verkossa:
Corporate Power. A David and Goliath struggle for the 21st century (Brid Brennan ja Gonzalo Berrón, Transnational Institute (TNI), 17.9.2019)
Euroopan kokaiinikauppaa hallitsee italialainen rikollisjärjestö, joka tienaa enemmän kuin McDonald’s (Jenna Vehviläinen:, Yle, 28.3.2021)
40% of multinational profits are shifted to tax havens each year (Kansainvälisen tutkijaryhmän raportteja, Missing Profits)
Myrkytetty kansa. Outokummun arvoketjun vaikutukset Brasilian Amazonin alueella (Finnwatch, helmikuu 2021)
Ecocide: Should Destruction of the Planet Be a Crime? (David Sassoon, Inside Climate News, 7.4.2021)
Goldman Sachs pays $3.9bn to settle 1MDB corruption scandal (Mark Sweney, The Guardian 24.7.2020)
Multinationals shifted $1 trillion offshore, stripping countries of billions in tax revenues, study says (Scilla Alecci, International Consortium Of Investigative Journalists (ICIJ), 1.4.2021)
Väitöstutkimus: Yritykset voivat käyttää poliittista valtaa estämään ilmastolainsäädäntöä (Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset, 10.6.2020)
Asiatietoa Shellistä:
A Criminal Enterprise? Shell’s Involvement In Human Rights Violations In Nigeria In The 1990’s (Amnesty International, 2017)
Shell voitti pääosin oikeusjutun Nigerian öljysaasteista (Katariina Töyrylä, Yle, 30.1.2013)
Miljardilahjuksia, laittomia teloituksia ja ympäristön pilaamista – Shellin hirmuteot vihdoin oikeuden eteen (Amnesty International, 10.2.2020)
Shell tuomiolla – Neljä oikeudenkäyntiä eri puolilla Eurooppaa menossa (Peik Johansson, Kansan Uutiset, 21.11.2020)
Lue myös
Transnational Instituten (TNI) 2020 State of Power -katsaus:
Verkkosivu
Raportti (PDF)