Olen nyt pari vuotta osallistunut Akaan poliittiseen päätöksentekoon sivistyslautakunnassa, neljä vuotta toisena varavaltuutettuna ja eri tehtävissä Akaan vasemmistoliiton johtokunnassa. Tässä mainitsen joitakin tehtävissäni oppimiani oleellisia seikkoja.
Viime vaalien teemojeni mukaisesti pidän joukkoliikenteen kehittämistä, koulujen ryhmäkokojen pienentämistä ja kirjastotoimen riittävää resursointia prioriteetteina seuraavaa valtuustokautta ajatellen. Painotan kunnollista kaupunkisuunnittelua. Palkataan yhdestä kahteen poliittisesti mahdollisimman neutraalia ammattilaista ennakoimaan kunnan tulevia kehityssuuntia, esittämään päätöksenteon pohjaksi parhaita vaihtoehtoja ja hahmottelemaan kaupungin toimintojen kokonaisuutta eri näkökulmista. Näin voidaan estää päätöksenteon hajanaisuus, perässä hiihtäminen ja äkkinäiset, kalliit korjausliikkeet.
Vähintään yhdistetty hanke- ja kulttuurikoordinaattorin toimi paitsi helpottaisi markkinointia ulospäin, se auttaisi myös kuntalaisia suunnistamaan erilaisten kulttuuritapahtumien pariin ja hakemaan eri paikoista rahoitusta näiden järjestämiseen. Hankerahoja ei kukaan ehdi pitkäjänteisesti hakea oman työnsä ohella, vaikka joskus hienosti onnistutaankin.
Valitettavasti suuret hankerahoitukset menevät liian usein ohi ja naapurikuntien hankkeet näkyvät useammin menestyjien listalla. Akaa sai juuri suuren rahoituksen lasten ja nuorten harrastamiseen aluehallintovirastolta ja lisääkin on tulossa. Samalla on nimenomaan käynyt yhä ilmeisemmäksi hankekoordinaattorin tarve. Kulttuurikoordinaattorin toimesta on kinasteltu siitä lähtien, kun puolikaskin vakanssi lakkautettiin. Kulttuurikoordinaattorin puuttuminen näkyy Akaan kulttuurielämässä suoraan. Kulttuurityötä tekevän työntekijän puutteen vuoksi muun muassa Näkymän ympäristötaidenäyttely peruutettiin. Kulttuuri ja sivistys eivät niin vain koordinoidu itsestään, vaan Akaassa tarvitaan sekä sisäisen toimivuuden että markkinoinnin vuoksi kulttuurityölle oma toimi.
Lisäksi olen havainnut, että pienet rahat ovat erittäin tiukassa Akaan kunnassa. Kestoaiheeni on kirjastotoimi, jossa noin 30 000 euron vuosirahoituksella yhteen toimeen tuotettaisiin laskennallisesti heti 90 000 euroa takaisin.
Kirjastotoimella pelataan myös poliittista mainostuspeliä. Erityisesti Kylmäkoskelle lupaillaan jonkinlaisen kirjastotoiminnan palauttamista. Ikävä kyllä lupaukset ovat katteettomia. Ilman uutta kirjastovirkailijan tointa ei ennestään ylityöllistetty kirjaston henkilökunta millään veny tuottamaan toimintoja myös Kylmäkoskelle. Sen sijaan jos edes yksi toimi vihdoin saataisiin kaikkien ”säästöjen” eli leikkausten jälkeen palautettua, asiasta voitaisiin edes alkaa keskustella. Kyse ei siis ole toijalalaisten tai viialalaisten pahantahtoisuudesta tai Kylmäkosken syrjimisestä vaan kylmästä realiteetista. Kirjastotoimintoja Kylmäkoskelle vaalilupauksina käyttävistä ehdokkaista on moni ollut päättämässä kirjastotoimen resurssien pitämisestä minimissä viimeisen parin vuoden sisällä.
Erilaiset seurat ovat varovaisia hauissaan. Ehkä oikein, sillä myönnetyt avustukset eivät seurojen, klubien ja yhdistysten tekemään monipuolisesti kannattavaan ja tuottavaan työhön nähden yleensä ole kuin roposia. Hankerahalla tätä tilannetta onneksi voidaan jonkin verran paikata tilapäisesti. Hauissa olisi kuitenkin onnistuttava myös jatkossa, sillä yhä suurempi osa kunnille myönnetystä rahoituksesta on hankerahaa.
Joskus epätoivoisten vanhempien vetoomukset esimerkiksi erityisopetuksen saamiseksi lapselle kaikuvat kuuroille korville. Näidenkin hakemusten ennakointia, koordinointia ja tasapuolisuutta sekä kokonaishyötyä koko kaupungille voitaisiin paremmin arvioida, kun alue kuuluisi myös kaupunkisuunnittelijan ammattitaidon piiriin. Kymmenien ja jopa satojen tuhansien ”fibojen” pakkokorjaamiseen sen sijaan rahaa riittää. Näen tässä melkoisen ongelman ja ristiriidan, johon uudet valtuutetut ja muiden luottamuselinten jäsenet toivottavasti aktiivisesti puuttuvat.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton akaalainen varavaltuutettu ja kuntavaaliehdokas