III
Kuntavaalit päättyivät 13. kesäkuuta, mutta Tampereella kovin poliittinen touhotus alkoi vasta sen jälkeen. Silloin alettiin kursia kokoon pormestariohjelmaa ja muodostaa pormestarikoalitiota. Vaikka pormestariohjelma runnottiin kasaan kovalla kiireellä jo kesäkuussa, se julkistettiin vasta elokuun puolessa välissä. Valtuustokauden aikana sitä on tarkoitus kehittää.
Pormestariohjelma on paperi, jossa määritetään, miten Tamperetta tulevalla valtuustokaudella rakennetaan. Pormestarikoalition eli -liittouman muodostavat puolueet, jotka sitoutuvat ohjelmaan. Vasemmistoliitto osallistui neuvotteluihin, mutta lopulta päätimme, että emme lähde mukaan koalitioon. Nähdäksemme ohjelma sisältää liikaa ristiriitaisuuksia emmekä voi luottaa siihen, että sen hyvät tavoitteet toteutuvat.
Kuten Tampereella tapoihin kuuluu, suurin puolue – tällä kertaa kokoomus – kutsui pormestariohjelmaneuvotteluihin kaikki puolueet. Ohjelman pohjaesityksen olivat laatineet kokoomus ja sosiaalidemokraatit. Muiden puolueiden neuvottelijoiden osaksi jäi yrittää saada puolueidensa omia tavoitteita ja kantoja mukaan ohjelmaan.
Me vasemmistoliiton neuvottelijat onnistuimme siinä nähdäkseni kohtuullisen hyvin. Loppujen lopuksi pormestariohjelmassa kuuluu jossakin määrin kaikkien puolueiden ääni, myös niiden, jotka eivät lopulta päätyneet mukaan koalitioon.
Suurin kysymys on kuitenkin se, mitkä osat ohjelmasta oikeasti toteutuvat. On nimittäin selvää, että iso osa ohjelman tavoitteista jää hurskaiksi toiveiksi.
Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelma lupaa laadukasta koulutusta, hyvää hoitoa ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia ja korostaa kulttuurin, liikunnan ja lähiluonnon merkitystä. Ohjelman tärkein sisältö on kuitenkin sen viimeisellä sivulla. Siellä todetaan, että ohjelmaa toteutetaan ”talouden sallimissa rajoissa”. Lisäksi otetaan huomioon ”muuttuvat tarpeet ja uudet ajatukset”.
Kaikki pormestariohjelman tavoitteet ja lupaukset voidaan perua, jos päätetään, että niihin ei olekaan rahaa. Edessä on muun muassa vääntö siitä, mitä mahtuu talouden rajoihin, kun budjettiin pitäisi varata rahaa lukiopaikkojen lisäämiseen. Tai kun pitäisi palkata kouluihin lisää kuraattoreita, koulunkäynninohjaajia ja nuorisotyöntekijöitä.
Muuttuvatko tarpeet, kun pitäisi löytää rahat, joilla kustannetaan nuorten harrastustakuu tai terapiatakuu mielenterveysongelmaisille? Tai tuleeko pormestarikoalitio uusiin ajatuksiin, kun pitäisi löytää rahaa Tampereen taidemuseon laajennukseen sen jälkeen, kun on rakennettu 30 miljoonan euron sisäänkäynti Rantatunnelista uuteen Kunkun parkin pysäköintiluolaan tai 70 miljoonalla uusia kaistoja ja liittymiä Vaitinaroon?
Kysymyksiä herättää myös tavoitteiden epätasa-arvo. Koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja terveydenhoidon palveluja epämääräisesti ”edistetään”, ”tuetaan” ja ”kehitetään”. Sen sijaan esimerkiksi Kunkun parkki ”tulee rakentaa nopeasti”.
Tärkeä on myös ensimmäisen luvun lause ”menojen kasvua on pyrittävä hillitsemään”. Verojakaan ei saisi korottaa. Se voi kuulostaa hyvältä. Toisaalta Tampereen väkiluku kasvaa 3 000 asukkaalla vuodessa. Jos samalla rahalla pitää tuottaa palvelut entistä useammalle, asukasta kohti jää vähemmän rahaa eli palveluja pitäisi huonontaa. Ohjelma kuitenkin lupaa turvata palvelut. Ristiriita on ilmeinen.
Kirjoittaja on Tampereen vasemmiston puheenjohtaja ja ensimmäinen varavaltuutettu.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoi kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.