Tulisiko Euroopan unionin olla Euroopan yhdysvallat, joka toimii itsenäisen liittovaltion, federaation, valtuuksin, vai pitäisikö sen olla suvereenien valtioiden hallitusten välinen verkosto, jossa keskustellaan yhteistä mielenkiintoa omaavista asioista? Näiden vaihtoehtojen ja niiden välimuotojen kannatus on jakanut ja jakaa yhä keskustelua EU:sta. Tämän keskustelun rajalinja ei ole noudattanut jakoa poliittiseen vasemmistoon ja oikeistoon, vaan se on kulkenut puolueryhmien sisällä.
Suhtautuminen EU:n kehittämiseen on jakanut myös molemmat sosiaalidemokraateista vasemmalla olevat ryhmät. Sekä kommunistisissa että uuden vasemmiston puolueissa löytyy sekä EU:n purkajia että rakentajia. Tämä johti kahden vasemmiston europarlamenttiryhmän perustamiseen vuonna 1989 ja Euroopan vasemmistopuolueen perustamisen viivästymisen vuoteen 2004.
Kehityksen suunta on kulkenut kohti federalismia, mutta Euroopan yhdysvalloista ollaan vielä hyvin kaukana. Euroopan parlamentin (EP) vaikutusvallan kasvu ja eurooppalaisten puolueiden synty ja kehitys havainnollistavat federalismin asemien vahvistumista.
Tämä kirjoitus pohtii vasemmistoliiton asemaa Euroopan poliittisella näyttämöllä. Ensimmäinen osa käsitteli EP:n poliittisia ryhmiä ja vasemmistoliiton suhdetta sen vasemmistoryhmään (GUE-NGL). Toinen osa käsittelee Euroopan yhdentymisestä käytyä keskustelua, Euroopan puoluejärjestelmää ja vasemmistoliiton suhdetta Euroopan vasemmistopuolueeseen (EL).
Eurooppalainen puoluejärjestelmä ja europarlamentin asema vahvistuivat samaan tahtiin
Euroopan parlamentilla ja sen edeltäjillä oli lähinnä symbolinen merkitys aina vuoteen 1979, jolloin EP ensimmäistä kertaa valittiin suoralla kansanvaalilla jäsenmaissa. EP:n rooli, vastuu ja valtuudet eurooppalaisena päätöksentekijänä on tuon jälkeen laajentunut ja vahvistunut. Sen vaikutusvalta ei edelleenkään ole rinnastettavissa esimerkiksi Suomen eduskunnan asemaan.
Parlamentin roolin vahvistumisen myötä on myös poliittisten puolueiden merkitys kasvanut. Konservatiiveilla, sosiaalidemokraateilla ja liberaaleilla oli omat puolueensa jo 1970-luvulla. Euroopan tason puolueet mainitaan ensimmäisen kerran EU:n sopimusteksteissä vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksessa. Vuonna 1997 käynnistyi EU:n puoluetuen jakaminen ja puolueita vastaavat säätiöt otettiin tuen piiriin vuonna 2007. Vuonna 2014 perustettiin EU:n puoluerekisteri ja annettiin siihen kuuluville puolueille rooli Euroopan parlamentin vaaleissa.
Europuolueita ei voi rinnastaa jäsenvaltioiden puolueisiin. Koska jäsenpuolueet eivät ole halunneet luopua omasta toimivallastaan europuolueen hyväksi, ovat europuolueet pikemminkin verkostoja kuin puolueita.
Kristillisdemokraattisten ja muiden konservatiivisten Euroopan kansanpuolue (EPP perustettu vuonna 1976) on kaiken aikaa lukeutunut federalistiseen suuntaukseen. Kaikille konservatiivisille puolueille ei federalismi kelvannut. Suverinistit jättivät EPP:n ja perustivat Britannian ja Puolan konservatiivien johdolla oman europarlamenttiryhmänsä ja oman europuolueensa. Puolueen nykyinen nimi on Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR 2009).
Liberaalisen keskustan entiset europuolueet ja nykyinen liberaalidemokraattinen liitto (ALDE, 1976) ovat aina olleet federalistisen kehityksen airuita.
Sosiaalidemokraatit, jotka manner-Euroopassa kutsuvat itseään yleisesti sosialisteiksi, suhtautuivat aluksi hyvin varauksellisesti Euroopan integraatiokehitykseen. Lupaukset EU:n sosiaalisen ulottuvuuden rakentamisesta ja uusliberaalin talouspolitiikan houkutukset saivat demarit kääntymään federalismin suuntaan. Euroopan sosialistien puolue (PES 1993) on vankka integraation syventämisen kannattaja.
Myös Euroopan vihreän puolueen (EGP 1993) jäsenet olivat pitkään kärkeviä EU:n federatiivisen kehityksen kriitikoita, mutta nyttemmin kaikkein aktiivisimpia federalisteja. Suunnan muutokseen vaikutti havainto, että ilmastonmuutoksen torjunnassa on toimista sovittava sitovasti yli kansallisten rajojen.
Euroopan vapaa allianssi (EFA 1981) muodostuu puolueista, joiden tavoitteena on voimakas alueellinen itsehallinto tai edustamansa alueen itsenäisyys. EFA:n jäsenien tavoitteena on Eurooppa, jossa liittovaltiolla ja alueilla on paljon valtaa, mutta nykyisillä valtioilla mahdollisimman vähän.
Äärioikeisto on nationalistista, siksi Euroopan integraation vastustaminen, kuten ylikansallisten puolueiden perustaminen, on sille luontevaa. Niinpä ei olekaan omituista, ettei monissa kysymyksissä eripurainen europarlamentin äärioikeisto ole onnistunut nykyisen istuntokauden alkuun mennessä perustamaan pysyvää yhteistä puoluetta. Tämän istuntokauden alussa perustettu Identiteetti- ja demokratiapuolue (IDP) ei sekään ole onnistunut kokoamaan läheskään koko oikeistolaitaa.
Euroopan vasemmistopuolueelle EU on hankalin ja omituisin kysymys
Kommunistiset puolueet ovat aina olleet montaa mieltä EU:sta. Perinteitä korostavat kommunistipuolueet (Kreikan KKP, Portugalin PCP, Ranskan PCF) näkivät EU:n lännen resurssina kylmässä sodassa Neuvostoliittoa vastaan ja keinona vahvistaa oikeistolaista talouspolitiikkaa Euroopassa. EU oli näille puolueille korjauskelvoton oikeiston luomus, josta piti pysyä erossa.
Reformistiset (uudistusmieliset) kommunistiset puolueet (Italian PCI, Espanjan PCE) tunnistivat EU:n epäkohdat, mutta pitivät mahdollisena korjata ja parantaa unionia sisältäpäin rakentamalla laajaa demokraattista rintamaa.
Monet 1990-luvulla nousseen uuden vasemmiston puolueet, kuten Kreikan Syrizan edeltäjä Synopsis ja Espanjan yhtynyt vasemmisto (IU), kuuluivat EU:n kriittisiin rakentajiin, mutta Pohjoismaiden uusi, vihreä vasemmisto kuului EU:n ehdottomiin vastustajiin. Tärkein syy kielteiselle kannalle lienee ollut pelko siitä, että liittyminen uusliberalismin sokaisemaan unioniin vaarantaisi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan saavutukset.
Artikkelin ensimmäisessä osassa todettiin GAL-TAN- ja vasemmisto–oikeisto analyysien perusteella, että vasemmistoliiton läheisin arvo- ja poliittinen yhteisö on Pohjoismaiden vihreä vasemmisto (NGV). Näin asia on pääpiirteittäin, mutta suhtautumisessa Euroopan unioniin pohjoismainen vihreä vasemmisto kulkee tänään eri latuja.
Vasemmistoliitto irtautui pohjoismaisen vasemmiston joukosta EU-kysymyksessä vuoden 2004 eduskuntaäänestyksessä, joka koski Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän enemmistö kunnioitti kansanäänestyksen tulosta ja äänesti luvuin 12–7 EU-sopimuksen puolesta.
Myöhemmin on selvinnyt, että kolme neljästä vasemmistoliiton kannattajasta äänesti kansanäänestyksessä EU-sopimusta vastaan. Vasemmistoliiton äänestäjien mielipide on sen jälkeen muuttunut.
Vasemmistoliiton EU-kanta on monen muun vasemmistopuolueen tapaan muuttunut sangen varauksellisesta rakentavan kriittiseksi. Puolue ajaa radikaaleja muutoksia unionin sopimuksiin ja toimintaan, jotta se toimisi nykyistä tehokkaammin kansainvälisten ongelmien ratkaisemisen areenana. Rajat ylittävä monikansallinen yhteistyö on välttämätöntä useiden polttavien ongelmien ratkaisemiseksi. Vasemmistoliitto ei vaadi Suomen eroa EU:sta, vaan toimii sen puitteissa omia tavoitteitaan edistäen. Vasemmistolla ei ole mitään syytä jättää EU:ta kurjistamispolitiikkaa toteuttavien puolueiden temmellyskentäksi.
Taulukkojen 2 ja 3 vertailu osoittaa, että useimmissa maissa kansalaisten ja vasemmistopuolueiden EU-kannat ovat lähellä toisiaan. Pohjoismaissa sekä kansa että vasemmistopuolueet kuuluvat EU:n vastustajiin, paitsi Suomessa, jossa sekä kansa että vasemmistoliitto ovat EU:lle myötämielisten joukossa. Vuosi sitten tehdyssä Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) mielipidetutkimuksessa 64 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista ilmoitti suhtautuvansa maan EU-jäsenyyteen myönteisesti, vain yhdeksän prosenttia kielteisesti.
Pohjoismaista Norja ja Islanti eivät ole mukana eurobarometritutkimuksessa. Norjassa tammikuussa tehdyn tutkimuksen mukaan yksi kolmasosa kansalaisista kannattaa liittymistä unioniin. Islannissa jäsenyyden kannatus on vaihdellut suuresti, mutta ollut enimmäkseen 20–30 prosenttia. Maaliskuussa tehdyn mittauksen mukaan se oli hypähtänyt 47 prosenttiin.
Euroopan vasemmistopuoluetta edelsi kolme vasemmistoverkostoa
Neuvostoliitton ja valtiososialismia kokeilleiden maiden hallinnon romahduksen jälkeen 1990-luvun taitteessa Euroopan poliittisella kartalla erottui kolme sosiaalidemokraateista vasemmalla olevaa ryhmää. Ensiksikin oli perinteisiin ja Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, NKP:n nojaavat kommunistiset puolueet, jotka uudessa tilanteessa jäivät ilman Neuvostoliiton taloudellista tukea ja neuvoja. Monilla niistä oli kuitenkin merkittävää joukkokannatusta.
Toisen ryhmän muodosti NKP:n ohjauksesta jo aiemmin irronneet reformistiset kommunistiset puolueet, jotka yrittivät ymmärtää jälkiteollista yhteiskuntaa ja etsiä liittolaisia.
Kolmannen ryhmän muodosti niin sanottu uusi vasemmisto, johon kuului monella tapaa syntyneitä uusia puolueita: Yhdet syntyivät kommunistisista, sosiaalidemokraattisista, maolaisista ja trotskilaisista puolueista, jotka kirjoittivat ohjelmansa uudelleen. Monet yhdistyivät keskenään uusiksi puolueiksi. Toiset syntyivät globalisaatio- ja neoliberalismikriittisistä liikkeistä, kansalaisliikkeistä ympäristön ja rauhan puolesta, kristillisistä ja feministisistä vasemmistoryhmistä.
Eurooppa ei ollut entisellään, ja kaikilla vasemmistopuolueilla ja ryhmillä oli tarve tavata samanmielisiä analyysien ja kokemusten vaihtamiseksi.
Uusi eurooppalainen vasemmistofoorumi (New European Left Forum, NELF) syntyi vuonna 1991. Verkosto järjesti vuosittain kaksi tapaamista siten, että valmisteluista vastasi vuorossa olevan isäntämaan ja yhden toisen puolueen edustajat. Mitään pysyvää organisaatiota ei synnytetty eikä jäsenpuolueita sitovia päätöksiä tehty. Ne puolueet, jotka katsoivat että verkoston kokoukset ovat hyödyllisiä, osallistuivat tapaamisiin pitkään. NELFin aktiivisimmat toimijat olivat etupäässä uusvasemmistolaiset puolueet ja reformistiset kommunistipuolueet. NELFin toiminta hiipui Euroopan vasemmistopuolueen perustamisen jälkeen ja viimeinen kokous pidettiin vuonna 2007. Kirjoituksen lopussa oleva puoluelista näyttää, mitkä tässä kirjoituksessa mainituista puolueista osallistuivat NELFIn toimintaan.
Euroopan kapitalisminvastainen vasemmisto (European Anti-Capitalist Left, EACL) piti ensimmäisen kokouksensa vuonna 2000 ja kokoontui sen jälkeen kerran tai kaksi vuodessa aina vuoteen 2009. Vuoden 2012 jälkeen verkostosta ei ole kuulunut mitään, vaikka Wikipediassa yhä merkitään jokainen EACL:n kokoukseen osallistunut EACL:n aktiivijäseneksi.
EACL erosi NELFistä muun muassa siinä, että trotskilaiset ja trotskilaistaustaiset puolueet toimivat siinä aktiivisesti. NELFiä pidetään Euroopan vasemmistopuolueen esiasteena, radikaalivasemmistolaisempaa EACL:ää sen kilpailijana. Kilpailuasetelmasta on tosin vaikea löytää esimerkkiä. Monet Euroopan vasemmistopuolueen jäsenet osallistuivat myös EACL:n toimintaan eikä tästä liene seurannut mitään ongelmaa. Kirjoituksen lopussa oleva puoluelista näyttää, mitkä tässä kirjoituksessa mainituista puolueista osallistuivat EACL:n toimintaan
Kommunististen- ja työväenpuolueiden kansainvälinen kokous (International Meeting of Communist and Workers’ Parties, IMCWP) on NKP:n perinteitä vaaliva vuosittainen kokous, jonka moottorina on Kreikan KKE. Ensimmäinen kokous pidettiin vuonna 1998. Kokouksiin osallistui alkuaikoina aktiivisesti myös reformistisia kommunistisia puolueita, mutta ne ovat jääneet sivuun. Muutama Euroopan vasemmistopuolueen jäsen osallistuu edelleen IMCWP:n toimintaan. Kirjoituksen lopussa oleva puoluelista näyttää, mitkä tässä kirjoituksessa mainituista puolueista ovat osallistuneet tai yhä osallistuvat IMCWP:n toimintaan.
Kun IMCWP on globaali kokous, eikä sen kokouksissa keskitytä Euroopan asioihin, perusti KKE Euroopan kommunististen ja työväenpuolueiden aloitteen (Initiative of Communist and Workers’ Parties, INITIATIVE) vuonna 2013. Tämä hanke floppasi pahasti, lopulta mukaan ei lähtenyt yhtään varteenotettavaa puoluetta. Jäsenten vaalitulokset esitetään promilleissa prosenttien sijaan.
Euroopan vasemmistopuolueella oli pitkä synnytys
Eurooppalaiselle vasemmistopuolueelle oli monen puolueen mielestä palava tarve jo 1990-luvun alussa. Europarlamentin vasemmistoryhmä ei mitenkään voinut korvata yleiseurooppalaista puoluetta. Ryhmässä ei ollut jäseniä kuin muutamasta EU:n jäsenmaasta eikä yhdestäkään EU:n ulkopuolisesta Euroopan maasta.
Vasemmistolaisen europuolueen perustamiselle loi paineita myös puolueiden aseman virallistuminen Euroopan unionissa. Kilpailevat poliittiset puolueet saivat jo EU:n puoluetukea, mutta vasemmistolla ei ollut puoluetta, jonka pankkitilille tuen olisi voinut maksaa.
Euroopan vasemmistopuolue EL perustettiin vihdoin keväällä 2004. Saksan die Linken edeltäjällä, Demokraattisen sosialismin puolueella (PDS) oli avainrooli puolueen synnyttämisessä. Perustavassa kokouksessa oli sekä perinne- että reformikommunistien edustajia ja uutta vasemmistoa edustavia puolueita. Pohjoismaiset vasemmistopuolueet eivät osallistuneet EL:n perustamiseen.
Perustamiskokouksessa todettiin läsnä olevien puolueiden monenlaiset taustat ja arviot politiikan kysymyksistä. Kokoukseen osallistuneet puolueet sopivat, etteivät ne juutu puoluetta erottaviin asioihin, vaan tekevät yhteistyötä niissä asioissa, joista ollaan yhtä mieltä.
Suhtautuminen Euroopan unioniin oli ehkä suurin Euroopan vasemmistopuolueen perustajia erottanut asia. Kreikan KKP ei edes osallistunut kokoukseen, sillä se piti koko puoluehanketta imperialistisena salajuonena, jonka tarkoituksena oli sitoa vasemmisto oikeiston talutusnuoraan. Muutama KKE:n linjoilla oleva puolue liittyi EL:ään, mutta erosi siitä tai muutti jäsenyytensä tarkkailijan asemaan.
EL:n perustavan kokouksen osanottajista ja vuonna 2004 liittyneistä puolueista enemmistö oli kommunistisia puolueita, mutta sen jälkeen useimmat uudet tulokkaat ovat kuuluneet uuteen vasemmistoon. Pohjoismaisista puolueista ensimmäinen EL:n jäsen oli vuonna 2005 tarkkailijaksi liittynyt Tanskan Enhedslisten ja toinen vuonna 2006 tarkkailijaksi liittynyt Suomen kommunistinen puolue. Molemmat saivat täysjäsenyyden vuonna 2010 yhdessä Vasemmistoliiton kanssa.
Kommunistististen puolueiden osuus EL:n jäsenistä on pudonnut reippaasti viimeisten vuosien aikana. Uusista jäsenistä suurin osa edustaa uutta vasemmistoa. Uutta vasemmistoa edustavat puolueet ovat myös vahvoja. Valtaosa niistä EL:n jäsenistä, joilla on paikka tai paikkoja omassa parlamentissa tai europarlamentissa, ovat uusvasemmistolaisia. EL:n 11 kommunistisesta jäsenpuolueesta seitsemän on ilman parlamentaarista edustusta.
Lähes puolet EL:n jäsenistä on ilman edustusta maansa parlamentissa, monilla ei ole edes ehdokkaita vaaleissa. Böömin ja Määrin kommunistisella puolueella KSČM:llä oli vuoden 2002 vaaleissa 18,5 prosenttia äänistä, mutta on sen jälkeen kulkenut alamäkeä. Viime vaalikaudella puolue asettui johtavan oikeistopuolueen vähemmistöhallituksen tukipuolueeksi, ja menetti kaikki paikkansa parlamenttivaaleissa. Itävallan kommunistinen puolue ei menesty valtakunnallisissa vaaleissa, mutta Steiermarkin osavaltion 300 000 asukkaan pääkaupungissa Grazissa puolueella on pormestari ja suurin valtuustoryhmä.
Euroopan vasemmistopuolueen ulkopuolelle on jäänyt monta tärkeää vasemmistopuoluetta
Vaikka EL on yhä saanut uusia jäsenpuolueita varsinkin uudesta vasemmistosta, on puolueella selvä ongelma vetovoimansa kanssa. Taulukko 6 esittelee joukon puolueita, joilla on yksi, useimmilla useita kansanedustajia, mutta jotka ovat jostain syystä jättäytyneet EL:n ulkopuolelle.
Euroopan vasemmistopuolueen ulkopuolella on 21 vasemmistopuoluetta, jotka ovat edustettuna maansa parlamentissa. Näillä puolueilla on 216 kansanedustajaa 15 maassa, vain 10 kansanedustajaa vähemmän kuin EL:n jäsenpuolueilla.
Lisäksi on joukko punavihreitä parlamentaarisia puolueita, jotka ovat jonkinlaisessa välitilassa vasemmiston ja vihreiden tai vasemmiston ja sosiaalidemokraattien välissä. Serbian huhtikuisissa vaaleissa uusi, sekä EL:n että EGP:n kanssa yhteistyötä tekevä Moramo-vaaliliitto sai 4,7 prosenttia äänistä ja 13 kansanedustajaa. Muita vihreisiin ja sosiaalidemokraatteihin tavallisesti liitettäviä puolueita, joilla on vahva yhteys vasemmistopuolueisiin, esitellään kirjoituksen ensimmäisessä osassa.
Onko Euroopan vasemmistopuolue sitä vai tätä
Mitä Euroopan vasemmistopuolue voisi tehdä saadakseen mukaansa Euroopan koko vihreän ja demokraattisen vasemmiston tai auttaakseen jäseniään vaalivoittoon vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa?
EL:n perusongelma luotiin perustavassa kokouksessa sopimalla konsensus-periaatteesta. Tästä on seurannut se, että vältetään keskustelua niistä asioista, joista ollaan erimielisiä. Joissakin kysymyksissä, kuten suhtautumisessa Euroopan integraatioon, puolue ei ole oikein sitä eikä tätä.
Ei kaikkiin asioihin tarvitse olla valmiita vastauksia. Puolue voi vallan hyvin esittää vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevaisuudesta, mutta sen on osoitettava että se on paneutunut kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin.
Vasemmisto menestyi erinomaisesti vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa. Vasemmisto oli hyvin varustautunut vaalikamppailua hallinneeseen talouspoliittiseen keskusteluun. Vasemmisto voitti vaalit esittämällä vaihtoehtoja uusliberalistiselle kurjistamispolitiikkalle.
Vuoden 2019 eurovaaleissa puhuttiin ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta, pakolaiskysymyksestä ja Euroopan unionin suunnasta. Vihreät olivat vasemmistoa paremmin valmistautuneet esittämään kantansa näihin kysymyksiin ja saivat suurvoiton, vasemmisto kärsi kirvelevän tappion.
Europarlamenttivaalien jälkeen pidetyissä parlamenttivaaleissa vasemmistopuolueet ovat sekä voittaneet että hävinneet.
Euroopan vasemmistopuolueen jäsenet ovat voittaneet Moldovassa ja Kroatiassa mutta kärsineet rökäletappiot Saksassa, Portugalissa, Tšekissä ja Sloveniassa, lievemmät tappiot Kreikassa, Kyproksella, Tanskassa ja Espanjassa.
Vasemmistopuolueeseen kuulumattomat vasemmistopuolueet ovat yltäneet riemuvoittoihin Belgiassa ja Irlannissa, reiluihin voittoihin Kroatiassa, Norjassa. Alankomaissa, Puolassa, San Marinossa, Kreikassa ja Serbiassa mutta kärsineet tappion Islannissa, Alankomaissa, Espanjassa ja Portugalissa.
Näyttää siltä, että Euroopan vasemmistopuolueeseen kuulumattomilla vasemmistopuolueilla on tällä hetkellä parempi tieto siitä, miten kansalaisten luottamus lunastetaan. Euroopan vasemmistopuolueelle voi vain suositella sen pohtimista, miten vielä puolueen ulkopuolella olevat saataisiin jakamaan kokemuksiaan saman pöydän ääreen.
Koko Euroopan vasemmisto sosiaalidemokraatteja ja vihreitä myöten saa aivan varmasti paljon ajattelemisen, analyysin ja keskustelun aihetta Ranskassa viikon päästä alkavista kansalliskokouksen vaaleista.
|||
Tämä kirjoitus julkaistaan osana Kansan Uutisten ja Vasen Kaista -verkkolehden kirjoitusten vaihtoa.
Lue kirjoituksen ensimmäinen osa:
Euroopan parlamentin vasemmistoryhmällä on uusi nimi ja trimmattu kurssi (Vasen Kaista 22.5.2022)
Euroopan parlamentin vasemmistoryhmällä on uusi nimi ja trimmattu kurssi (Kansan Uutiset 22.5.2022)
Lue lisää aiheesta:
Kaupunkeihin, valtavirtaan ja Eurooppaan – Tänne vasemmisto on menossa (Jussi Virkkunen ja Toivo Haimi, Kansan Uutiset, 26.12.2021)
Eurooppalaiset suhtautuvat myönteisesti EU:hun, mutta vaativat uudistuksia (Euroopan parlamentti, lehdistötiedote, 3.6.2021)
Challenges for the European Left Party in 2020 — Five Theses (Cornelia Hildebrandt, Transform! Europe, 24.4.2020)
Vasemmistolta puuttuu yhteinen näkemys EU:sta (Cai Melakoski, Vasen Kaista, 14.8.2020)
Anna Mikkola Euroopan vasemmistopuolueen varapuheenjohtajaksi (Arto Huovinen, Kansan Uutiset, 16.12.2019)
Ilmastopäästöt alas, säännöt eurosta eroamiseen – tätä on vasemmistoliitto EU:ssa, katso Li Anderssonin vaalitentti (Matti Koivisto, Yle, 2.5.2019)
Uuden vasemmiston toiset kolme vuosikymmentä (1990–2018) (Cai Melakoski, Peruste-lehti, 29.10.2018)
Raportti: Euroopan Vasemmistopuolueen kongressi Berliinissä (Teppo Eskelinen, Vasemmistofoorumi, 4.1.2017)
Kirjoituksessa esiintyvien maa- ja vasemmistopuolueiden nimilyhenteiden avain:
(Avain muiden järjestöjen nimilyhenteisiin jäljempänä)
Maakoodi – Maan nimi
Lyhenne; puolueen nimi; puolueen nimi suomeksi: perustamisvuosi; jäsenyydet kansainvälisissä järjestöissä ja verkostoissa
AT – Itävalta
KPÖ; Kommunistische Partei Österreichs; Itävallan kommunistinen puolue; 1918; EL, NELF (tarkk.), IMCWP 2018 asti
BE – Belgia
CW-B; Communistes de Wallonie-Bruxelles; Vallonian ja Brysselin kommunistit; 1989; EL
Demain; Mouvement Demain; Huomisen liike; 2017; EL (tarkk.)
PTB-PVDA; Parti du Travail de Belgique – Partij van de Arbeid van België; Belgian työn puolue; 1979; IMCWP
BG – Bulgaria
BL; Българската левица; Bulgarian vasemmisto; 2009; EL
BY – Valko-Venäjä
BPL; Беларуская партыя левых ‘Справядлівы свет’; Valko-Venäjän vasemmistopuolue ”Oikeudenmukainen maailma”; 1991; EL
CH – Sveitsi
PST-POP; Le Parti suisse du travail; Sveitsin työn puolue; 1944; EL, NELF
solidaritéS; solidaritéS; Solidaarisuus; 1992; EACL
CY – Kypros
AKEL; Ανορθωτικό Κόμμα Εργαζόμενου Λαού; Työväen edistyspuolue; 1926; EL (tarkk.), UEL, NELF, IMCWP
Pohjois-Kypros:
BKP; Birleşik Kibris Partisi; Yhdistynyt Kypros puolue; 2003; EL (tarkk.)
YKP; Yeni Kıbrıs Partisi; Uusi Kypros puolue; 1989; EL (tarkk.)
CZ –Tšekin tasavalta
KSČM; Komunisticka strana Čech a Moravy; Böömin ja Määrin kommunistinen puolue; 1989; EL (tarkk.), IMCWP
LEVICE.; LEVICE.; Vasemmisto; 2020; EL
DE – Saksa
Linke; Die Linke; Vasemmisto; 2007; EL, UEL, NELF
DK –Tanska
Enhl.; Enhedslisten – De Rød-Grønne; Yhtenäisyyslista – punavihreät; 1989; EL, UEL, NELF, EACL
GL – Grönlanti:
IA; Inuit Ataqatigiit; Kansan yhteisö; 1976; NGV
EE – Viro
EÜVP; Eestimaa ühendatud vasakpartei; Viron yhdistynyt vasemmistopuolue; 2008; EL, NELF
ES – Espanja
EH Bildu; Euskal Herria Bildu; Baskimaa yhdisty; 2011;
EUiA; Esquerra unida i alternativa; Yhdistynyt ja vaihtoehtoinen vasemmisto; 1998; EL, NELF, EACL
IU; Izquierda Unida; Yhdistynyt vasemmisto; 1986; EL, UEL, NELF, EACL, IMCWP 2017 asti
PCE; Partido comunista de España; Espanjan kommunistinen puolue; 1921; EL, NELF, IMCWP
Podemos; Podemos; Me voimme; 2014; UEL
Sortu; Sortu; Luo; 2011; EL (tarkk.)
FI – Suomi
SKP; Suomen kommunistinen puolue; 1994; EL, IMCWP
Vas; Vasemmistoliitto; 1990; EL, UEL, NELF, NGV
FR – Ranska
FI; La France Insoumise; Taipumaton Ranska; 2016; EL (tarkk.)
GRS; Gauche Républicaine et Socialiste; Tasavaltalainen ja sosialistinen vasemmisto; 2018; EL (tarkk.)
PCF; Parti Communiste Français; Ranskan kommunistinen puolue; 1920; EL, NELF, IMCWP
GR – Kreikka
KKE; Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας; Kreikan kommunistinen puolue; 1918; UEL, IMCWP
MeRA25; Μέτωπο Ευρωπαϊκής Ρεαλιστικής Ανυπακοής; Euroopan realistinen tottelemattomuusrintama; 2018; UEL, DiEM25
Syriza; Συνασπισμός Ριζοσπαστικής Αριστεράς – Προοδευτική Συμμαχία; Radikaalin vasemmisto liitto– edistyksellinen liittouma; 2004; EL, UEL, NELF, EACL
HR – Kroatia
Možemo!; Možemo! – politička platforma; Me voimme! ‒ poliittinen foorumi; 2014;
NL; Nova ljevica; Uusi vasemmisto; 2016;
RF; Radnička fronta; Työläisten rintama; 2014; EL
HU – Unkari
MM2006; Magyarországi Munkáspárt 2006; Unkarin työväenpuolue 2006; 2005; EL
IE – Irlanti
I4C; Neamhspleáigh ar son an Athraithe; Sitoutumattomat muutoksen puolesta; 2014; UEL
PBP/S; Pobal Roimh Bhrabús/Dlúthphairtíocht; Kansa voittojen edelle/Solidaarisuus; 2015; EACL
SF; Sinn Féin; Me itse; 1905; UEL, NELF (kutsuvieras)
IS – Islanti
VG ; Vinstri græn; Vihreä vasemmisto; 1999; UEL, NGV
IT – Italia
PRC; Partito della rifondazione comunista; Kommunismin jälleensyntymisen puolue; 1991; EL, NELF, EACL, IMCWP 2017 asti
SI; Sinistra Italiana; Italian vasemmisto; 2017; EL (tarkk.)
LU – Luxemburg
DL; Déi lénk; Vasemmisto; 1999; EL, NELF, EACL
MD – Moldova
PCRM; Partidul Comuniştilor din Republica Moldova; Moldovan tasavallan kommunistinen puolue; 1993; EL, UEL, IMCWP 2017 asti
NL – Alankomaat
BIJ1; BIJ1 (Entinen Artikel 1); Yhdessä; 2016;
PvdD; Partij voor de Dieren; Eläinten puolue; 2002; APEU
SP; Socialistische Partij; Sosialistinen puolue; 1971; UEL, NELF
NO – Norja
Rødt; Rødt; Punainen puolue; 2007; NGL
SV; Sosialistisk Venstreparti; Sosialistinen vasemmistopuolue; 1975; UEL, NELF, NGL
PL– Puola
Razem; Lewica Razem; Vasemmisto yhdessä; 2015; DiEM25
PT – Portugali
BE; Bloco de Esquerda Portugal; Portugalin vasemmistoblokki; 1999; EL, UEL, NELF, EACL
PCP; Partido Comunista Português; Portugalin kommunistinen puolue; 1921; UEL, NELF (tarkk.), IMCWP
RO – Romania
PSR; Partidul Socialist Roman; Romanian sosialistinen puolue; 2003; EL, IMCWP
RS – Serbia
MORAMO; Морамо; Meidän täytyy; 2022
SE – Ruotsi
V; Vänsterpartiet; Vasemmistopuolue; 1917; UEL, NELF, NGL
SI – Slovenia
L; Levica; Vasemmisto; 2017; EL, UEL
SK – Slovakia
KSS; Komunistická strana Slovenska; Slovakian kommunistinen puolue; 1992; EL (tarkk.), IMCWP
SM – San Marino
RETE; Movimento Civico Rinnovamento – Equità – Transparenza – Ecosostenibilità; Uudistus – tasa-arvo – läpinäkyvyys – ekokestävyys kansanliike; 2012; UEL
TR – Turkki
Sol; Sol Parti; Vasemmistopuolue; 1996; EL, NELF, EACL
UK – Yhdistyneet kuningaskunnat
LU; Left Unity; Vasemmiston yhtenäisyys; 2013; EL
Pohjois-Irlanti;
SF; Sinn Féin (sama puolue kuin Irlannissa); Me itse; 1905; NELF (kutsuvieras)
Euroopan unionissa rekisteröidyt puolueet, niitä vastaavat Euroopan parlamentin puolueryhmät ja niiden suomalaiset jäsenet, 2019 vaaleissa valittujen (ennen brexitiä)/nykyisten meppien määrä
EL Euroopan vasemmistopuolue (Party of the European Left, EL) – Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä (The Left group in the European Parliament , GUE/NGL) vasemmistoliitto – 41/39
PES Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (Party of European Socialists, PES) – Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (Group of the Progressive Alliance of Socialists and Democrats in the European Parliament, S&D) SDP – 154/145
EGP Euroopan vihreä puolue (European Green Party, EGP) – Vihreät / Euroopan vapaa allianssi ‑ryhmä (Group of the Greens / European Free Alliance, Greens/EFA) vihreät – 74/71
EFA Euroopan vapaa allianssi (European Free Alliance, EFA) katso Greens/EFA
ALDE Euroopan liberaalidemokraattien liitto (The Alliance of Liberals and Democrats for Europe Party, ALDE) – Renew Europe -ryhmä (Renew Europe Group, RE) keskusta, RKP – 108/102
EDP Euroopan demokraattinen puolue (European Democratic Party, EDP) katso ALDE
EPP Euroopan kansanpuolue (European People’s Party, EPP) – Euroopan kansanpuolueen ryhmä (Group of the European People’s Party, EPP) kokoomus – 182/176
ECNM Euroopan kristillinen poliittinen liike (European Christian Political Movement, ECNM) – EPP:n ja ECR:n ryhmät
ECR Euroopan konservatiivien ja reformistien liitto (European Conservatives and Reformists Party, ECR) – Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (European Conservatives and Reformists Group, ECR) Soinin PS – 62/64
IDP Identiteetti ja demokratia puolue (Identity and Democracy Party, IDP) – Identiteetti ja demokratia -ryhmä (Identity and Democracy Group, ID) perussuomalaiset – 73/65
NI/sitoutumattomat/ryhmättömät 57/42
Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät
Muut kirjoituksessa mainitut eurooppalaiset puolueet, instituutiot, yhdistykset ja verkostot
PACE Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (Parliamentary Assembly of the Council of Europe, PACE)
UEL Euroopan yhdistyneen vasemmiston ryhmä (PACE:ssa) Group of Unified European Left, UEL)
NR Pohjoismaiden neuvosto (Nordiska rådet, NR)
NGV Pohjoismaiden vihreä vasemmisto (Nordisk grön vänster, NGV) perustettu 2004
DiEM25 Demokratia Euroopassa -liike 2025 (Democracy in Europe Movement 2025, DiEM25) Osallistui europarlamenttivaaleihin 2019 useissa maissa Euroopan kevät (European Spring) -listoilla, mutta ei saanut yhtään meppiä.
IMCWP Kommunististen- ja työväenpuolueiden kansainvälinen kokous (International Meeting of Communist and Workers’ Parties, IMCWP) Maailmanlaajuinen vuosittainen tapaaminen vuodesta 1998
INITIATIVE Kommunististen- ja työväenpuolueiden aloite (Initiative of Communist and Workers’ Parties, INITIATIVE) 2013–
PPEU Euroopan piraattipuolue (European Pirate Party, PPEU) 2014– Puolueen neljä meppiä kuuluvat Greens/EFA -ryhmään
APEU Eläinpolitiikkaa EUssa (Animal Politics EU, APEU) 2014– Puolueen 2019 saamista kolmesta mepistä kaksi liittyi vasemmistoryhmään ja yksi vihreiden ryhmään. Tänään puolueella on yksi meppi vasemmistoryhmässä.
Entisiä eurooppalaisia vasemmistoverkostoja
NELF Uusi eurooppalainen vasemmistofoorumi (New European Left Forum, NELF) 1991–2007
EACL Euroopan kapitalisminvastainen vasemmisto (European Anti-Capitalist Left, EACL) 2000–2012
CHES tutkimus
Useimpien Euroopan maiden tärkeimpien puolueiden ideologisista ja poliittisista profiileista on saatavilla tutkimustietoa. Talvella 2020 valmistuneessa 2019 CHES (2019 Chapel Hill expert survey) tutkimuksessa 421 poliittisiin puolueisiin ja Euroopan integraatioon erikoistunutta tutkijaa kokosi tietoja 277 puolueen kannoista poliittisen ideologian, Euroopan integraation ja politiikan eri alojen kysymyksiin.
Tutkimus kattaa Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä Islannin, Norjan, Sveitsin ja Turkin. CHES on pitkäaikaisin ja laajin poliittisten puolueiden asiantuntijatutkimus Euroopassa, ja se on tehty kuudesti vuodesta 1999 lähtien.
Kun tutkimus on tehty Euroopan parlamentin nykyisen istuntokauden alussa aineistossa ovat mukana Britannian puolueet, mutta eivät vuoden 2019 jälkeen perustetut puolueet.
CHES-aineiston perusteella voidaan melko luotettavasti kuvata muun muassa Euroopan parlamentissa edustettuna olevien puolueiden sijoittumista akselilla, jonka vasemmassa laidassa on kaikkein vasemmistolaisimmat ja oikeassa laidassa kaikkein oikeistolaisimmat puolueet. Kymmenportaisella asteikolla luku 0 edustaa äärivasemmistoa ja luku 10 äärioikeistoa.
GAL–TAN-ulottuvuus (Green-Alternative-Libertarian vs. Traditional-Authoritarian-Nationalist) puolestaan sijoittaa puolueet asteikolle, joka kuvaa puolueiden sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja. GAL-päädyssä korostetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä, tasa-arvoista avio-oikeutta ja oikeutta aborttiin, TAN-päädyssä perinteitä ja auktoriteettia.
CHES-tutkimus selvittää tutkimuskohteena olevien puolueiden suhdetta 48 asiaan, joista tässä esitellään vain sijoittuminen kahteen, vasemmisto–oikeisto- ja GAL–TAN-akselille. Ne kertovat puolueista tarpeeksi, jotta voisimme tarkastella puolueita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.
Europuolueiden saamat pisteet CHES-tutkimuksessa vastaavat hyvin yleistä mielikuvaa puolueiden arvoista ja sijoittumisesta vasemmisto–oikeisto -akselille, avarakatseinen vasemmisto on vihreätä ja arvomaailmaltaan konservatiivinen oikeisto oikealla. Europuolueiden sisällä on kuitenkin suuria eroja. Euroopan vasemmistopuolueessa ero ylimmän ja alimman arvon välillä on suurempi kuin millään muulla puolueella, vasen–oikea akselilla taas EL on yhtenäisempi kuin mikään muu europuolue.