Tämä artikkeli on kirjoitettu juuri ennen Turkin, Suomen ja Ruotsin yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittamista.
Ranskan valtioon on tapana viitata ”Gallian kukkona” eikä vertaus herätä pahaa verta. Turkkilaiset ja presidentti Recep Tayyip Erdoğan taas ovat olleet tyytymättömiä siihen, että Turkista on käytetty kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä nimimuotoa ”Turkey”.
Vieraskielinen nimi on kismittänyt varsinkin, kun englannin ”turkey” tarkoittaa kalkkunaa ja puhekielessä myös pahasti epäonnistunutta hanketta ja hölmöä tai typerää ihmistä, siis ”ääliötä”. YK onkin jo suostunut muuttamaan nimikäytäntöään Turkin vaatimuksesta (Türkiye).
Suomella ei ole syytä moiseen kiemurteluun. ”Turkey” on käytössä vakiintunut. Lintu enempää kuin sanan muutkaan merkitykset ei luo vääriä mielikuvia kun on puhe Erdoğanin johtamasta Turkista. Omahyväisen presidentin käytös sulttaaniunelmineen muistuttaa elävästi pöyhistelevää kalkkunakukkoa.
Erdoğan on upottanut korruptoituneen poliisivaltionsa talouden kuraan ja saanut rahanarvon romahtamaan. Armeijansa hän on usuttanut hyökkäämään vieraan valtion alueelle tuhotakseen oman maansa vainotun kurdiväestön lisäksi myös Rojavaa puolustavat kurdit.
Niille suomalaispoliitikoille, jotka ovat hakeneet Suomen Nato-jäsenyyshakemukselle perusteluita ”läntisestä arvoyhteisöstä”, Turkki on tarjonnut vieroituskuuriksi ”kylmää kalkkunaa”. Se on tuskallinen mutta tehokas tapa raitistua.
Kokoomus on hakenut näyttävästi Nato-tukea samat arvot jakavalta ”sisarpuolueeltaan”, Yhdysvaltojen republikaaneilta. Professori Noam Chomskyn mukaan republikaanit ovat tosin ”radikaalien sadistien jengi”.
Suomi ei liity ”arvoyhteisöön”. Kysymys ei ole yhteisistä arvoista vaan yhteisistä eduista. Suomi pyrkii sotilasliittoon, koska Venäjän diktatuurin rikollinen hyökkäys Ukrainan kimppuun on vakavasti horjuttanut Euroopan turvallisuutta.
Euroopan asema
Onpa kysymys sitten sotilas- tai energiapolitiikasta, EU jäsenmaineen on Ukrainan kriisissä jälleen todistanut, ettei se ole piitannut Angela Merkelin vuonna 2017 pitämän ”oluttelttapuheen” kehotuksesta: eurooppalaisten tulee ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.
Euroopan maat joutuvat pyytämään Yhdysvaltojen ohjaamaa sotilasliittoa turvallisuutensa takuumieheksi, koska oma yhteinen valmistautuminen ja varustautuminen oli lyöty laimin vuosikymmeniä. Suomi on hoitanut sotilaallisen valmistautumisensa kriisiaikoihin. Energiapolitiikassaan se on toiminut usein yhtä lyhytnäköisesti kuin muukin Eurooppa lisätessään riippuvuuttaan Venäjästä.
Monta sotaa ja kriisiä kokenut Europe-neito koettaa pysytellä Wall Streetin villisti rynnistävän sonnin selässä. Neito pelkää Venäjän raivokasta karhua ja vilkuilee Kiinan uuden silkkitien viekoittelevia lupauksia. Se joutuu ehkä vielä kieltäytymään niistä Kiinan ja Venäjän liittosuhteen ja Yhdysvaltojen etujen vuoksi.
Yhdysvallat jatkaa sekä Natossa että suoraan sitä mitä se on Euroopan ’suojelijana’ tehnyt jo ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa ja kylmässä sodassa. Donald Trumpin kohua nostaneista Nato-puheista huolimatta Eurooppa unioneineen ja sotilaallisine kumppanuuksineen on Yhdysvalloille ongelmaton ja kuuliainen liittolainen, kun sitä vertaa suurvallan muihin ’ystäviin’, esimerkiksi Intiaan, Saudi-Arabiaan, Israeliin ja Turkkiin.
Euroopan unioni ei tahdo aina oikein löytää paikkaansa kansainvälisen politiikan pelipöydissä ‒ paitsi ehkä laskujen maksajana. Kärjistämästään Ukrainan tilanteestakin Yhdysvallat ja Venäjä ryhtyivät keskustelemaan ensin suoraan keskenään. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tunsi varmaan samoin kuin istuessaan Turkin-vierailullaan sivusohvalla sillä aikaa kun miehet puhuivat tärkeistä asioista.
France Interin toimittaja Pierre Haski otsikoi kommenttinsa tammikuussa 2022: ”Amerikkalaiset ja venäläiset puhuvat Euroopasta… ilman eurooppalaisia!” Tutkija David Teurtrie teki saman havainnon:
Eurooppalaiset olivat huolissaan jännitteiden kasvusta Ukrainassa, mutta he eivät olleet läsnä neuvotteluissa. Pariisi ja Berliini asettuivat Yhdysvaltojen kannalle ja työnsivät näin Venäjän neuvottelemaan suoraan amerikkalaisten kanssa.
Teurtrielta on jäänyt huomaamatta, että kysymys ei ole vain unionin neuvotteluhaluista. Venäjän hallitsija vasalleineen ei välttämättä pitänyt EU:ta vakavasti otettavana toimijana. Venäjä hakee menettämäänsä suurvalta-asemaa, joten neuvottelukumppaniksi kelpasi vain kiistaton läntinen suurvalta, Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ikänsä arvostellut Noam Chomsky kuvasi huhtikuussa Venäjän Ukrainassa käymän sodan vaikutusta Euroopan mahdollisuuksiin itsenäisenä toimijana:
”Ja sitten Putin antoi Yhdysvalloille valtavan lahjan. Sota Ukrainassa oli rikollinen, mutta hänen [Putinin] kannalta myös äärimmäisen typerä. Hän soi Yhdysvalloille sen hartaimman toiveen; hän olisi voinut ojentaa Euroopan Yhdysvalloille kultalautasella”.
Turkki hakee omia asemia valtapelissä
Erdoğanin Turkki on Suomen ja Ruotsin kiristäjänä erinomaisessa asemassa, kun Euroopan unioni on siitä riippuvainen. EU on nimittänyt Turkin vanginvartijakseen, joka on miljardilunnaita vastaan estänyt esimerkiksi Venäjän Syyriassa käymää sotaa pakenevia pääsemästä unionin alueelle.
Erdoğanin käytökseen lienee osaltaan vaikuttanut halu maksaa kertyneitä kalavelkoja pohjoismaille ja EU:lle. Naisvihallakin on ehkä vaikutuksensa. Suomen ja Ruotsin pääministerit ovat naisia, ja Turkin presidentin käsitys naisten asemasta politiikassa tuli havainnollisesti esille jo Ursula von der Leyenin Turkin-vierailulla keväällä 2021, kun EU-komission puheenjohtajalle ei löytynyt paikkaa neuvottelupöydän ääressä.
Vaikka Nato-maa Turkin maakaasunetsintä Välimerellä hermostuttaa Nato-maita Kreikkaa ja Italiaa, myös Nato varoo loukkaamasta Turkkia. Se on kaikista omavaltaisuuksistaan ja sotavoimiensa poliittisista puhdistuksista huolimatta edelleen yksi tärkeimmistä Nato-maista ja maantieteellisen asemansa puolesta lukkona Mustanmeren ja Välimeren välissä.
David Teurtrie on huomauttanut, että Erdoğanin autoritaarinen hallitus miehittää edelleen Kyproksen pohjoisosaa ja osaa Syyriasta. Se on siirtänyt joukkoja Irakiin, Libyaan ja Kaukasukselle. Turkkiin ei ole silti kohdistettu ensimmäistäkään pakotetta.
Turkin alkuaan kurdien murhaamiseen kehittämät ja Ukrainalle myymät Bayraktar-droonit ovat osa Erdoğanin peliä, jonka tarkoituksena on saada lisää liikkumatilaa itsenäisenä kansainvälisenä toimijana. Ukrainaa aseistanut Turkki on hankkinut Venäjältä S-400-ohjuksia Yhdysvalltojen varoituksista ja sanktioista piittaamatta.
Ohjuskaupalla Turkki hyvitti samalla varmaan Venäjälle Syyrian alueella vuonna 2015 alasampumansa venäläisen hävittäjäkoneen ja vuonna 2016 Ankarassa murhatun Venäjän suurlähettilään. Vaikka Turkki on toimittanut aseistusta Ukrainalle, tärkeätä välien säilymistä Venäjään edistänee myös venäläisten Ukrainasta varastaman viljan ostaminen.
* * *
Turkin Suomeen ja Ruotsiin kohdistaman kiristyksen tavoitteena on vain tinkiä Euroopan basaarissa hyvät kaupat; mutta jos Yhdysvallat ja Nato joutuisivat ihan oikeasti harkitsemaan, hylkäävätkö ne Turkin vai luopuvatko Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessista, valinta ei veisi kauan.
Silloin Suomi olisi äkkiä samassa asemassa kuin Hjalmar Nortamon tarinan tittelinkipeä ja ”karahtääriä” (arvonimeä) kaivannut Vihtori Pulvo, joka ilkeän kepposen vuoksi ehti jo hetken kuvitella, että hänet oli nimitetty kerrassaan Turkin konsuliksi…
Lue lisää muualla verkossa:
Erdoğan vaatii, että Turkista käytetään kansainvälisissä yhteyksissä vastedes nimeä ”Türkiye” eikä ”Turkey” (Elina Saarilahti, HS, 2.6.2022)
Noam Chomsky: The GOP Is a “Gang of Radical Sadists” (David Barsamian, Jacobin, 14.10.2021)
Arhinmäki moittii Turkin ymmärtäjiä Nato-keskustelussa: ”Surullista katsella Suomen ja Ruotsin nöyristelyä Turkin edessä” (Toivo Haimi, Kansan Uutiset, 14.6.2022)
Uusi suomettuminen iski nopeasti valtamediaan (Markus Leikola, Journalisti, 15.6.2022)
Kansanedustaja ihmettelee, miten Turkin Nato-jarrutus tuli yllätyksenä: ”Kun on kaupanteon hetki, Turkki aivan varmasti käy kauppaa” (Tuula Kärki, Kansan Uutiset, 3.6.2022)
Angela Merkel: Europe must take ’our fate’ into own hands (Giulia Paravicini, Politico, 28.5.2017)
Noam Chomsky and Jeremy Scahill on the Russia-Ukraine War, the Media, Propaganda, and Accountability/ (Jeremy Scahill, The Intercept_, 15.4.1922)
Américains et Russes parlent de l’Europe… sans les Européens ! (Pierre Haski, France Inter, 10.1.2022)
Ukraine, pourquoi la crise (David Teurtrie. Le Monde Diplomatique, Février 2022
Turkin epäillään ostavan Ukrainasta varastettua viljaa – venäläisalukset tuoneet viljaa Sevastopolista (Tom Kankkonen, Yle, 2.6.2022)
Millainen Nato-maa Turkki oikein on? – ”Turkin päämäärä on moninapainen maailma, jossa se pystyy murtamaan aikaisemman riippuvuutensa länsimaihin” (Onni Kari, Kansan Uutiset, 7.5.2022)
Suomi tyytyy ”seuraamaan” tilannetta – Erdoğan käynnistelee Nato-kiistan varjossa uutta sotaa Pohjois-Syyriassa (Antero Eerola, Kansan Uutiset, 28.5.2022)
Asiasta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä:
Turkkiin rähmällään (Rauno Jääskeläinen, 21.6.2022)