Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämisen perusteita erittelevän asiakirjan luku tasasuuruisina perittävistä asiakasmaksuista alkaa sanoilla: ”Terveydenhuollon tasasuuruisena perittävät asiakasmaksut kohdentuvat samanlaisina kaikkiin yli 18 -vuotiaisiin palvelun käyttäjiin. He asuvat omissa kodeissaan ja vastaavat itse sekä asumisensa että elämisensä kustannuksista.”
Tämä muotoilu vahvisti mielikuvani siitä, että asunnottomien ihmisten olemassaolo on taas unohdettu. He nimittäin eivät “asu omissa kodeissaan”. Heitä kuitenkin on – Tampereellakin arviolta yli 200.
Asunnottomuuteen liittyy usein isoja ja pitkäaikaisia toimeentulon ja terveyden ongelmia, ja jotta nämä ongelmat eivät kärjistyisi hoidon puutteessa, olisi erityisen tärkeää, että asunnottomilla olisi tosiasiallinen mahdollisuus maksuvapautuksiin tai -alennuksiin. Kuitenkin maksualennuksen ja -vapautuksen saamisen perusteet ovat tällä hetkellä hankalan byrokraattiset, ja nähdäkseni kohtelevat asunnottomia ihmisiä erityisen vaikealla tavalla.
Kirjaimellisesti ensimmäinen asia, joka maksualennusta tai vapautusta hakevan asiakkaan olisi tämän liitteen mukaan todistettava, on asumiskustannukset vähennettynä asumistuella ja muilla asunnosta saatavilla tuloilla. Asunnottomalla ei välttämättä ole näyttää minkäänlaisia dokumentteja asumiskuluista, eikä asumistukea ylipäätään saa ilman asuntoa. Tämä herättää kysymyksen, mitä tapahtuu, jos asumiskuluja ei pystytä todentamaan. Keskeytyykö hakemus jo tähän ensimmäiseen askeleeseen?
Oma ongelmansa on, että hakemukset tulee tehdä kirjallisesti, ja sitä ennen pitää olla hakenut kaikkia muita mahdollisia etuuksia, mihin voi olla oikeutettu. Asunnottoman edellytykset taistella oikeuksistaan sosiaaliturvabyrokratian kanssa ovat tavallistakin heikommat. Paperitöiden tekeminen, tiliotteiden tulostaminen sekä Kelan asiointipalveluiden käyttö vaativat paitsi sitkeyttä ja mielenterveyttä, myös sisätiloja ja tietoliikenneyhteyksiä.
Pitkä hakemusrumba, jossa joutuu pahimmillaan tulostamaan samat dokumentit useaan kertaan eri virastoille, on itsessään este oikeuksien toteutumiselle. Se ei myöskään ole ilmaista, edes kirjastoissa.
Kohtuullista mielestäni olisi, että asunnottomien ihmisten tilanne huomioitaisiin siten, että hakemuksia käsittelevät virkailijat pystyisivät tekemään työtään joustavasti ja asiakkaan etu edellä. Tämän toki pitäisi olla periaate kaikkien asiakkaiden kohdalla.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton aluevaltuutettu Pirkanmaalta sekä vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.