Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto käsitteli tiistai-iltana vuoden 2023 alusta voimaan astuvia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Pohjaesityksessä oli lukuisia ongelmakohtia. Yksi sen häkellyttävimmistä yksityiskohdista oli kuitenkin se, kuinka avoimesti perusteluissa todettiin maksuja valmistellun sen perusteella, minkä verran palveluiden käyttäjiltä enimmillään saa laskuttaa.
Tavoitteena ennaltaehkäisevä maksupolitiikka
Vaikka verotusoikeudettomalla hyvinvointialueella ovat rahat tiukassa, se ei riitä perusteeksi asiakasmaksujen tappiin vetämiselle. Hyvää tiedolla johtamista yksioikoinen enimmäismaksujen periminen ei myöskään ole. Jos oikeasti haluamme tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, meidän on suostuttava käyttämään tietoa.
Tiedämme, että pienituloiset jättävät tarvitsemiaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttämättä maksujen vuoksi. Tiedämme, että avun saamisen pitkittyminen pahentaa ongelmia ja monimutkaistaa tilanteita, mikä lisää sekä kärsimystä että kustannuksia. Lisäksi lukemattomia sote-maksuja päätyy vuosittain ulosottoon. Tiedämme, että Helsingissä terveyskeskusmaksujen poisto ei ole aiheuttanut palveluiden turhaa käyttöä. Ja me tiedämme, että hillitäksemme kustannusten kasvua meidän on kyettävä siirtämään painopistettä raskaista ja kalliista palveluista keveämpiin. Maksuista päätettäessä kannattaisikin huomioida se, että enimmäismaksuilla emme välttämättä edes tavoita taloudellista hyötyä.
Asiakasmaksuja asetettaessa tulisi kenties sittenkin kysyä, mikä on alin mahdollinen maksutaso juuri meidän hyvinvointialueellamme. Millaiset ilmiöt Pirkanmaalla korostuvat ja kuinka niitä voitaisiin osaltaan ratkoa asiakasmaksujen tasoa säätämällä? Palveluiden käyttämisen esteiden purkaminen kaikin mahdollisin keinoin olisi juuri sitä ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, jonka varaan kestävää tulevaisuutta rakennetaan.
Asiakasmaksujen järkevöittämistä ei haluta selvittää
Koska asian palauttaminen valmisteluun ei olisi mennyt läpi valtuustossa – tämän tiedämme kokousta edeltäneistä keskusteluista – päädyin tekemään asiassa ponsiesityksen. Toivomusponnessa esitin, että hyvinvointialue selvittää eri asiakasmaksutasojen vaikutusta palveluihin hakeutumiseen sekä raskaampien palveluiden tarpeeseen. Lisäksi toivoin, että hyvinvointialue selvittää vastaanottomaksuista luopumista tulevaisuudessa, ja että selvityksen perusteella valtuusto arvioi asiaa uudelleen. Ponnet ovat sitovuudeltaan muutosesityksiä selvästi heikompia: ne ovat enemmän toivomuksia kuin ohjeita. Siksi niille voi saada helpommin poikkipuolueellista kannatusta.
Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. Pirkanmaan aluevaltuusto halusi äänin 45 – 33 ja yksi tyhjää pitää kiinni mahdollisimman korkeista asiakasmaksuista, seurauksista viis.
Kirjoittaja on Pirkanmaan Vasemmiston aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja, Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä psykologi.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita