Astuin aiempaa aktiivisemmin mukaan Tampereen kuntapolitiikkaan viime kuntavaalien 2021jälkeen. Nyt puolentoista vuoden jälkeen on hyvä tehdä perkuuta omista ajatuksista ja saaduista opeista varavaltuutettuna ja asunto- ja kiinteistölautakunnan jäsenenä.
Ensinnäkin arvostukseni kuntapoliitikkoja on kasvanut oman kokemuksen myötä. Politiikka on monille vapaaehtoistyötä moniäänisen kaupungin ja koko kotimaankin eteen. Kokouspalkkioita voidaan arvostella, mutta eivät ne korvaa kuntapolitiikan ruohonjuurella tehtyjä työtunteja. Ihmiset paneutuvat ja tietävät valtavasti, myös riippumatta omista koulutus- ja ammattitaustoistaan. Hienoa on ollut myös huomata, että ennalta ajatellen hyvinkin erilaisista ideologioista ponnistavien kanssa voi löytää yhteisen ajatuksen tai tavoitteen.
Jos haluaa oppia sitä, miten yhteiskunta käytännössä toimii ja miten rakentuu meidän fyysinen ja sosiaalinen ympäristömme teineen, koteineen ja arjen palveluineen, kannattaa lähteä politiikkaan. Vaikka olen viisikymppinen yhteiskuntatieteilijä taustaltani, eli en ihan eilisen teeren tyttö, lusikka on ollut hyvä ottaa kauniiseen käteen ja alkaa vain selvittää uusia asioita ja toimintatapoja.
Opinhaluiselle ja vaikuttamaan pyrkivälle politiikka on kuitenkin mahdollisuuksien kenttä. Ei tosin aina erityisen mukava kenttä, koska se kuitenkin rakentuu konflikteista ja eriävistä intresseistä. Olen havahtunut siihen, miten paljon meillä on Suomessa hyviä politiikkaohjelmia ja lainsäädäntöä kuntienkin toimintaan liittyen. Esimerkiksi itselleni tutussa asunto- ja kiinteistölautakunnassa käsitellään niiden vuoksi jatkuvasti kestävän kehityksen periaatteita, luonnon monimuotoisuudenturvaamista, yhdenvertaisuuden kysymyksiä ja mahdollisuuksia sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Eri asia sitten on, miten näistä tulee käytännössä aina totta.
Politiikan arki rakentuu kokousten ympärille. Esityslistojen ja niiden liitteiden lukeminen on omanlaistaan taidetta. Käsiteltävien asioiden kontekstointi ja merkityksen ymmärtäminen ei aina ole helppoa. Piru kun tunnetusti asuu myös yksityiskohdissa.
Toinen kokouksiin liittyvä havaintoni on, että merkittävä osa asioista sovitaan poliittisten ryhmien neuvotteluissa kokousten välillä. Pormestarikoalition ulkopuolella olevan puolueen edustajat ovat auttamattomasti ulkopuolella myös isosta osasta tärkeitä kokousvalmisteluita. Kokousten välisten sopimisten painoarvo merkitsee myös sitä, että esimerkiksi kaupunginvaltuuston puheet harvoin vaikuttavat enää päätöksiin ja ovatkin luonteeltaan helposti oman ajattelun performansseja kuntalaisille.
Yllätyin siitä, että kuntalaisten ja yhdistysten yhteydenotot poliitikkoihin huomioidaan usein. Tampere ei olekaan niin suuri ja poliittinen järjestelmä niin kasvoton, etteivätkö viestit tulisi luetuiksi ja tavalla tai toisella noteeratuiksi myös kokouksissa, mikäli viestit koskevat esimerkiksi juuri tulossa olevan kokouksen esityslistalla olevia asioita.
Yhteistyö on yleensä ainoa keino todella vaikuttaa. Kovakin kritiikki on joskus tarpeen, mutta pidemmän päälle se ei kovasti auta, jos taustalla ei ole halua löytää kompromisseja tai useampia puolueita laajasti puhuttelevia perusteluita. Omaa valtuustoryhmää tekee mieli tässä suitsuttaa ylitsevuotavasti: meillä on vaikuttamisen mestareita ja taitavia yhteistyösuhteiden rakentajia.
Näistä monista myönteisistäkin havainnoista huolimatta hyvin selväksi on tullut, että köyhien, muuten pienituloisten tai vaikeissa elämäntilanteissa olevien arki huolineen ei ole kaikille kaupungin poliitikoille tuttua tai kiinnostavaa, eikä valtavirta-ajatteluun kuulu tästä perspektiivistä asioiden katsominen. Näistä muistuttamiseen tarvitaan aivan koko ajan juuri meitä vasemmistoliittolaisia.
Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja yhteiskuntatieteiden tohtori. sekä vasemmistoliiton Tampereen kaupungin varavaltuutettu ja asunto- ja kiinteistölautakunnan jäsen. Hän toimii myös Pirkanmaan hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varajäsenä.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
Korjattu kirjoittajan titteli tutkijatohtorista yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 11.1.2023 klo 19.40.