Pirkanmaan hyvinvointialueella jokaisen asukkaan pitää saada samana päivänä yhteys terveyskeskukseen ja päästä hoitoon silloin, kun hoitoa tarvitsee. Meillä on kuitenkin probleema: väki vanhenee ja sairastaa yhä enemmän, ja tarvitsemme yhä enemmän hoitoa. Meidän täytyy voida hoitaa ihmiset kunnialla: hyvin ja ihmisarvoisesti.
Hallituksen esitys hoitotakuusta meni juuri läpi eduskunnassa. Hoitoon pääsyn määräaikoja tiukennetaan vaiheittain, ja vuonna 2024 kiireettömään hoitoon pitää päästä seitsemässä vuorokaudessa. Tämä on myös ennaltaehkäisevää toimintaa, sillä moni vaiva mutkistuu, kun hoidon saanti pitkittyy. Vaikka hoitotakuu onkin erittäin hyvä asia, se tarkoittaa myös sitä, että tarvitsemme alalle työntekijöitä – ja mieluiten tyytyväisiä sellaisia.
Hoitoalalla ei ole ollut veto- eikä pitovoimaa. Työpaikkailmoitukseen ei välttämättä tule yhtäkään hakemusta. Hoitajat vaihtavat alaa. Jotain on vialla, jotain on rikki, ja se on korjattava.
Nokiallakin on huomattu hoitajapula: kiireettömän hoidon puhelinpalvelu on välillä hyvin ruuhkautunut, joskus jopa suljettu henkilöstövajeen vuoksi. Tämähän on asiakkaille, potilaille, siis meille kaikille, todella paha juttu. Me emme pärjää ilman hoitoalan ihmisiä. Nokialle on nousemassa uusi sosiaali- ja terveyskeskus, terve rakennus hyvälle paikalle. Pelkät seinät, olivatpa kuinka uudet ja hienot tahansa, eivät kuitenkaan hoida ketään.
Hoitoalan ongelmia ovat olleet palkka, johtajuus, jatkuva kiire ja työolosuhteet. Hyvä johtaminen vaikuttaa työilmapiiriin ja sen kautta jaksamiseen. Ja tottahan sekin vaikuttaa jaksamiseen, jos koko ajan puuttuu henkilökuntaa. Hoitoalalla on suuri ongelma, että työvoimaa, siis myös sijaisia, on vaikea saada. Kun on lomia ja lyhyitä poissaoloja, on erittäin vaikeaa saada ketään tilalle. Alalla luotetaan siihen, että työntekijä joustaa ja jatkaa päiväänsä tai tekee toisen työvuoron heti perään, etteivät työkaverit ja hoidettavat jää pulaan. Työntekijät uupuvat ja väsyvät eivätkä ehdi palautua.
Ennen puhuttiin työn ja elämän yhteensovittamisesta, vaan puhutaanko enää edes juhlapuheissa? Voisiko ajatella, että työelämä joustaisi työntekijän tarpeiden mukaan? Vaaditaanko kaikilta, että pystyy tekemään kaikkia vuoroja kokopäiväisesti, muuten ei tule palkatuksi?
Työntekijän täytyy kokea, että hän saa vaikuttaa työhönsä. Minua huolestuttaa, voiko sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tulevaisuudessakin vaikuttaa työaikoihinsa. Työn suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon työntekijöiden eri elämänvaiheet ja -tilanteet. Kaikkia ei voida survoa samaan muottiin. Minkään työpaikan ei pitäisi pyöriä asenteella: ”kyllä ne taas joustaa!”
On käsittämätöntä kuulla, että nämä sosiaali- ja terveysalan työt eivät tuota mitään. Ihmisen elämän arvo on valtavan suuri. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, korvaamaton. Me huomaamme tämän työn arvon viimeistään, jos sairastumme vakavasti, tai rakas läheisemme tarvitsee kiireesti ambulanssia. Ja siltikin työntekijän palkka on parempi, jos hän hoitaa jotakin konetta, kuin jos hän hoitaa ihmistä.
Meistä jokainen tarvitsee jossain elämän vaiheessa sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä ja hyvää, kiireetöntä hoitoa. On kaikkien etu, että työntekijät voivat hyvin ja siksi työntekijöiden hyvinvoinnin parantaminen on hyvinvointialueen tärkeimpiä tehtäviä. Meillä ei ole varaa päästää enää yhtään työntekijää pois alalta. Tarvitsemme heistä joka ikisen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Nokian kaupunginvaltuustossa.