Porvarihallituksen talouskuripolitiikka on työläisen taakka

Hallitusneuvotteluja käyvät oikeistopuolueet pyrkivät merkittäviin menosopeutuksiin talouden vahvistamiseksi, mutta vastuu tästä sopeuttamisesta vaikuttaa lankeavan raskaasti työväenluokan harteille. Julkisen sektorin säästötoimet, erityisesti 1–2 miljardin sopeutuksen hakeminen sosiaali- ja terveydenhuollosta, ovat vakava huolenaihe.

Leikkauspuheissa tuntuu unohtuvan se, että Suomi on huoltosuhteeltaan heikkenevä maa, joka tarvitsee väestön ikääntyessä satsauksia palveluihin. Samalla unohtuu se, että Suomen terveydenhuolto on jo nyt tehokas moneen muuhun maahan verrattuna. Sen sijaan Suomi käyttää muita Pohjoismaita pienemmän osuuden bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon.

Hallitusneuvottelut tuntuvat keskittyvän ideologiseen talouskuripolitiikkaan ja massiiviseen menojen leikkaamiseen neljän vuoden aikana. Tulopuoli jää kuitenkin tarkoituksella huomiotta. Miksi emme kuule puhetta progressiivisesta verotuksesta tai muista tulojen kasvattamisen keinoista? Tulojen vahvistamisen sijaan kokoomus ajaa neuvotteluissa hyvätuloisten verokevennyksiä velkarahalla.

Samalla työelämään kaavaillut muutokset näyttävät sisältävän pääasiassa heikennyksiä työttömien asemaan ja työntekijöiden oikeuksiin. Onkin ironista, että aikana jolloin palkkatyököyhyys kasvaa ennätysvauhtia ja yhä useammat työssäkäyvät joutuvat turvautumaan perusturvaan elääkseen, oikeisto toistaa mantraa siitä että työ on parasta sosiaaliturvaa.

Väitän, että poliittisen keskustelun pitäisi keskittyä politiikan todelliseen sisältöön – asioihin, jotka vaikuttavat meidän jokaisen arkeen. Kuinka me huolehdimme ihmisistä talousvaikeuksien keskellä? Kuinka korjaamme rapautuvat hyvinvointipalvelumme?

Yksittäisten talouslukujen tuijottaminen ilman taustalla olevan arvopolitiikan avaamista on porvaripolitiikan tunnusmerkki. Onkin tärkeää kysyä: kuinka isänmaallisia ovat leikkaukset koulutukseen, työläisten oikeuksiin, terveyteen ja perusturvaan?

Vasemmisto uskoo, että parasta talouspolitiikkaa on mahdollistaa hyvinvoinnin jakautuminen laajalle. Suomi menestyy osaamisella ja turvallisella työelämällä, ei kilpailemalla huonommilla työehdoilla, riittämättömillä palkoilla sekä yhä heikommalla alimitoitetulla perusturvalla. 

Oikeistopuolueiden lyhytnäköisen talouskuripolitiikan astuessa valtaan, tarvitaan määrätietoista työväenliikettä entistä vahvemmin vastavoimaksi vähävaraisiin kohdistuvia kurjistuksia vastaan.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.