Hallitus väittää haluavansa purkaa hoitojonoja. Se kuitenkin leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista miljardeja ja korottaa asiakasmaksuja.
Hallitus väittää haluavansa kannustaa ihmisiä liikkumaan, mutta korottaa liikuntapalvelujen verotusta ja lisää lapsiperheköyhyyttä sekä heikentää entisestään pienituloisten elämänlaatua leikkauksilla ja kiristyksillä.
Hallitus väittää haluavansa ihmiset töihin. Se poistaa suojaosuuden ja aikuiskoulutustuen, korottaa lukukausimaksuja ja leikkaa sivistystyöstä.
Hallitus väittää olevansa vastuullinen julkisten varojen käyttäjä, silti se ei halua pitää verokertymää edes ennallaan, saati lisätä sitä ja tukkia verovuotoa. Silti se haluaa antaa hyvätuloisille veronalennuksia ja myydä miljardeilla tuottavaa omaisuutta.
Hallitus väitti, että koulutus on erityissuojelussa, silti sieltä leikataan.
Hallitus väittää olevansa huolissaan tulevista sukupolvista, silti perheitä ajetaan tietoisesti köyhyyteen, palveluja karsitaan ja lastensuojelun jälkihoidon ikärajaa lasketaan.
Perussuomalaiset esiintyivät duunarien ja lakko-oikeuden puolustajina, silti hallitus hyökkää voimakkaasti työntekijöitä, ammattiyhdistysliikettä ja lakko-oikeutta vastaan, vailla pienintäkään vaatimusta työnantajilta.
Puheet ovat puheita, mutta teot näyttävät totuuden. Toivon nyt, että toimittajat ja yleinen keskustelu keskittyvät tekoihin, eivätkä hallituksen kauniisiin puheisiin. Kaikki hallitusohjelman kirjaukset ovat poliittisia valintoja, eivät mitään välttämättömyyksiä. Toisinkin olisi voinut valita. Inhimillisemmin ja oikeudenmukaisemmin olisi voinut valita.
Purra sanoi, että empatia sovi politiikkaan. Häneltä se tuntuu puuttuvan kokonaan. Minun mielestäni juuri empatian pitää olla politiikan keskiössä, sillä politiikkaa ei pidä tehdä ensisijaisesti itselle vaan muille. Minä en voisi tehdä politiikkaa ilman empatiaa.
Tässä hallitusohjelmassa minua eniten raivostuttaa, kuinka vähätuloisia ja muutenkin heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan kuin ihmisarvonsa menettäneitä ja heidän tulee todistella ”arvonsa” saadakseen olla osa tätä yhteiskuntaa.
Tämä hallitusohjelma näyttää, mitä me oikeasti kansakuntana ajattelemme kanssaihmisistä, etenkin heistä, joilla on vaikeampaa, ja se saa minut hyvin surulliseksi.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston jäsen ja ammattiyhdistysaktiivi.