Venäläistä Wagner-ryhmää ei tarkoitettu Ukrainan taisteluihin

– Kolme asiaa, jotka on syytä tietää Wagnerista, ovat että Wagner-ryhmä on Venäjän poliittisen järjestelmän tuotos, se on suurempi uhka Afrikassa kuin Ukrainassa ja Wagner tai Jevgeni Prigozhin eivät ole uhka Vladimir Putinille, vaikka näin on spekuloitu, listaa väitöskirjatutkija Mikko Räkköläinen, joka luennoi Suomen Rauhanpuolustajien järjestämässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa illassa Tampereen pääkirjasto Metsossa.  

Räkköläinen toimii tällä hetkellä yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa väitöskirjatutkimuksensa ohessa. Hänen tutkimuksensa aiheena on kaupalliset palveluntuottajat Suomen Afganistan-operaation tukena ja kiinnostus on hänellä vahvasti kaupallisissa sotilas- ja turvallisuuspalveluyrityksissä, asekaupassa ja organisaatiokäyttäytymisessä. Hän liittyi hiljattain vasemmistoliittoon kevään eduskuntavaalien tappion motivoimana ja luonnehtiikin itseään yhdeksi ”pienistä eläimistä”.

Wagner-ryhmä on yksityinen venäläinen palkka-armeija, jota johtaa entinen vanki, ravintola-alallakin toiminut Jevgeni Prigozhin. Wagner on tarkoitettu pieniin operaatioihin Afrikassa, jossa se kasvattaa Venäjän vaikutusvaltaa. Pienet joukot tukevat Venäjälle ystävällismielisiä hallintoja sotilaallisella tuella ja koulutuksella samalla, kun Prigozhin tienaa paikallisesti laillisilla yrityksillään saamalla osuuksia öljy- ja kaasukenttien tuotoista sekä hyödyntämällä luonnonvaroja. Wagnerin toiminta Afrikassa on Räkköläisen sanojen mukaan huolestuttavaa.

Wagner osallistui Krimin niemimaan miehitykseen vuonna 2014, ja se rekrytoitiin Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa luultavasti syyskuussa 2022 Bakhmutin taisteluissa. Sodan alussa helmikuussa Wagner ei Räkköläisen mukaan todennäköisesti ollut mukana.

– Arvio on, että Wagner-taistelijoita on Ukrainassa noin 10 000, mutta taistelijat ovat muutaman kuukauden pätkiä siellä, eli väkeä tulee ja menee. Bakhmutin taisteluun rekrytoitiin Wagner-ryhmään noin 40 000 vankia, joita käytettiin taisteluissa tykinruokana, Räkköläinen kertoo.

Prigozhinin räyhääminen ei uhkaa Putinia

Prigozhin on viime aikoina ollut mediassa esillä Venäjän sotilaallista johtoa kohtaan esittämästään kritiikistään. Hän on kovasanaisesti kritisoinut muun muassa Venäjän puolustusministeriä ja asevoimien komentajaa. Räkkölainen kuitenkin huomauttaa, että tällainen avautuminen ei uhkaa Putinin asemaa. 

Räkköläinen luonnehtii Venäjää henkilöityneenä autokratiana, jossa valtaa käytetään henkilöiden välisissä verkostoissa virallisten kanavien asemesta eikä yksinvaltainen järjestelmä perustu ideologiaan eikä armeijan voimaan. Valta on hajautettua ja takaa Putinin aseman säilymisen. Kun kaikki kilpailevat Putinin suosiosta, ei hänen asemalleen synny haastajia.

Prigozhin lukeutuu Putinille hyödylliseksi ystäväksi, joka on tehnyt uransa osoittamalla hyödyllisyyttään. Ennen Wagnerin perustamista Prigozhin on muun muassa pyörittänyt Venäjän trollitehtaita. 

Rähjäämällä videoilla hän ei pysty aiheuttamaan oikeaa uhkaa Venäjän sotilaalliselle johdolle, mutta saa valtavasti huomiota länsimaisilta medioilta. Räkköläinen myös arvioi, että Prigozhin pyrkii luomaan asemaa nationalistipiireissä ja rakentamaan poliittista uraa. Prigozhin on nimittäin saanut kilpailijoita muista yksityisarmeijoista. 

Kaupalliset sotilasyritykset ovat tulleet jäädäkseen

– Toisen maailmansodan jälkeen teknologinen kehitys ja sen kallistuminen johtivat ulkoistamisiin. Isoja armeijoita ei enää myöskään tarvittu samassa mittakaavassa. Kylmän sodan jälkeen haluttiin säästää ja tehostaa vielä enemmän, Räkköläinen avaa taustoja sille, miten kaupalliset sotilaspalveluyritykset ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa länsimaissa. 

Räkköläinen kertoo, että kaupalliset sotilaspalveluyritykset ovat täysin laillisia toimijoita, jotka tuottavat monipuolisesti palveluita. Ne eivät ole sinällään riippuvaisia sotilaallisten konfliktien olemassaolosta, sillä suurin osa niiden toiminnasta on esimerkiksi huoltoa ja logistiikkaa, tukipalveluita, koulutusta ja tiedustelutyötä. Muun muassa tämän vuoksi ei voida Räkköläisen mukaan vetää johtopäätöksiä, että yritysten intresseissä olisi pidentää konflikteja. Suomessa esimerkiksi puolustusvoimien ruokahuolto sekä kiinteistöjen hallinnointi ja ylläpito ovat yksityisten palveluntuottajien varassa.

Sotilaspalveluyritykset hyödyntävät monissa operaatioissa yksittäisiä urakoitsijoita, joita ei kuitenkaan voida luokitella Geneven sopimuksen mukaan palkkasotilaiksi. Yritysten ja työntekijöiden toimintaa säädellään kyllä lainsäädännöllä ja sopimuksilla, mutta valvonta voi olla toisinaan haastavaa. Räkköläinen näkee, että yksi riski yritysten laaja-alaisessa hyödyntämisessä onkin kansalaisten oikeuden kaventaminen tiedonsaantiin.

– Ei ole ongelmatonta myöskään, että turvallisuudesta tehdään kauppatavaraa. Jos ihminen on tarpeeksi rikas, hän voi ostaa näitä palveluita itselleen ja suojella itseään omalta rikolliselta toiminnaltaan.