Vaaleissa perussuomalaiset yritti esiintyä työväenpuolueena, mutta Petteri Orpon hallitusohjelma on räikeä hyökkäys pienituloisia, palkansaajia ja ammattiyhdistysliikettä vastaan. Puolue oli valmis ilomielin hyväksymään hallitusohjelman, joka ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Vaalipuheiden perusteella joku voisi yllättyä siitä, kuinka perussuomalaiset nyt suitsuttaa hallitusohjelmaa.
Yllättymiselle ei pitäisi olla syytä. Niin äärioikeistolaiselle liikkeelle kuin pääoman puolestapuhujille keskeisintä on säilyttää yhteiskunnalliset hierarkiat ja jyrkentää niitä entisestään. Esimerkiksi Orpon hallitusohjelman kirjaukset lakko-oikeuden rajoittamisesta palvelevat siten erinomaisesti tämän liiton molempia osapuolia. Kapitalismi ei kykene toimimaan ilman sortavia hierarkioita, jotka takaavat halvan työvoiman saatavuuden ja resurssien kasautumisen yhteiskunnan eliitille. Näiden hierarkioiden lujittamiselle äärioikeisto perustaa politiikkansa ja näille hierarkioille yhtenäinen, vahva työväenluokka on uhka.
Pontimensa äärioikeisto saa juuri kapitalismin kriiseistä. Nousevat elinkustannukset, työpaikkojen väheneminen perinteisiltä teollisuusaloilta ja tulevaisuuden epävarmuus luovat huolen ilmapiiriä, ja tämän huolen äärioikeisto osaa kääntää milloin maahanmuuttajien, milloin vasemmiston, milloin minkäkin syyksi. Äärioikeistolle työväenluokan arjen ongelmat ovat kansallisen rappion seurausta, eivät väistämätön osa kapitalistista järjestelmää. Kun talous sakkaa, äärioikeisto pitää huolen, että katseet eivät käänny kapitalistiseen järjestelmään. Siten eriarvoisuuden ja kapitalismiin kuuluvien toistuvien talouskriisien poistuminen tai edes lieventyminen veisi äärioikeistolta kasvualustan.
Ekologisten kriisien kärjistyminen langettaakin demokratian ja vapauden ylle uhkia, jotka ovat aiempaa synkempiä, mutta eivät uusia. Ilmastokriisi on demokratian kriisi. Parlamentaarinen demokratia ei ole kyennyt likimainkaan riittäviin toimiin pysäyttääkseen ihmiskuntaa uhkaavat mullistukset. Samalla tilanne tarjoaa äärioikeistolle vahvan etulyöntiaseman: niukentuvien resurssien maailmassa nationalistinen oma kansa ensin -henkinen ajattelu on kuumaa kauppatavaraa.
Julma maahanmuuttopolitiikka, niukentuvien resurssien omiminen pohjoisen pallonpuoliskon eliitille ja suoranaisen ekofasistinen politiikka saavat tulevina vuosikymmeninä yhä vahvemmin jalansijaa, ellei vasemmistolainen liike kykene esittämään sellaista uskottavaa poliittista vaihtoehtoa, joka vahvistaa demokratiaa, perustuu solidaarisuuteen ja takaa jokaiselle riittävästi resursseja hyvään elämään, mutta ei kenellekään liikaa.
Siinä, missä äärioikeisto tarvitsee talousoikeistoa ja talousoikeisto äärioikeistoa, antifasistinen liike tarvitsee työväenliikettä ja työväenliike tarvitsee antifasistista liikettä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.