Elokuun puolivälissä ministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi olevansa valmis ”kantamaan vastuuta” eli leikkaamaan kaikista pienituloisimpien suomalaisten etuuksia. Tässä vastuun kantamisessa on kyse oikeistolaisesta retoriikasta, jossa jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten tilanteen tekemisestä entistä vaikeammaksi luodaan kuvaa jonkinlaisena sankarillisena uhrautumisena. On varmaa, että tällaisesta ministerin suorittamasta vastuunkannosta hän ei koskaan joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Sama henkilö oli jo Sipilän hallituksessa leikkaamassa suomalaisesta koulutuksesta ja suomalaisten nuorten tulevaisuudesta satoja miljoonia. Ei hän siitäkään joutunut sen suurempaan vastuuseen, vaan tuli valituksi uudestaan eduskuntaan.
Toinen usein kuultu oikeiston lausahdus ”on tehtävä kipeitä päätöksiä” on tuttu myös Tampereen kaupunginvaltuustosta. Tällä on perusteltu monenlaisia leikkauksia kaupungin budjettiin ja julkisiin palveluihin. Oikeistolle kipeät päätökset tarkoittavat aina leikkauksia mutta eivät koskaan esimerkiksi veronkorotuksia. Tässäkin on varmaa, että nämä päätökset eivät tee kipeää puhujaan itseensä tai hänen viiteryhmäänsä. Kipeimmin ne osuvat joihinkin ihan muihin ja lähes aina niihin, joiden tilanne on valmiiksi vaikea. Tällaisella puheella luodaan myös mielikuvaa siitä, että päätökset tehtäisiin jotenkin raskain mielin tai vastentahtoisesti. Itse epäilen, että usein nämä kipeät päätökset ovat oikealla niitä kaikkein helpoimpia ja vähiten kipeitä.
Kaikista klassisin perustelu poliittiselle päätöksenteolle on: ”on pakko”. Sillä perustellaan usein erilaisia talouden tasapainottamistoimia eli julkisten palveluiden ja etuuksien leikkauksia. Ihan kuin maailma olisi jotenkin vaihtoehdoton. En muista, että veronkorotuksia olisi koskaan perusteltu ”on pakko” -puheella. Politiikka on aina valintoja eikä niitä oikeastaan juuri koskaan tehdä minkäänlaisen pakon edessä, jossa olisi ainoastaan yksi vaihtoehto. Vaihtoehtoja ja niistä tehtyjä valintoja voi perustella monella tavalla mutta pakkoon vetoaminen on älyllistä laiskuutta ja tahallista sumutusta. Samalla koetetaan estää keskustelua aiheesta ja valitun vaihtoehdon perustelujen kestävyydestä.
Uskon, että näitä kaikkia retorisia keinoja ja monia vastaavia tullaan vielä kuulemaan monta kertaa niin kauan kuin Petteri Orpon hallitus pysyy kasassa. Niiden kuuntelu tulee jatkossakin ärsyttämään mutta samalla myös paljastamaan tehdyn politiikan ja sen perustelujen onttouden.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa sekä Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Tampereen kaupunginvaltuuston kolmas varapuheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
Todella hyvä kirjoitus, kiitos siitä tulee täältä Oulusta päin. Aikoinaan, kauan sitten, kun kokoomuslainen Piia-Noora Kauppi pyrki eduskuntaan hän oli sitä mieltä, että jos toimeentulotuella pystyy ostamaan kännykän, niin tuki on liian suuri. Tämä oli hänen vastaus paikallisen lehden haastattelussa kysymykseen kohtuullisesta toimeentulon määrästä. Porautu jotenkin ikuiseen muistiin.