Meillä on takanamme hyvinvointialueen ensimmäinen toimintavuosi. Sen aikana Pirkanmaan hyvinvointialueella on tapahtunut valtava määrä asioita, joista me valtuutetut olemme nähneet vain pienen murto-osan. Valitettavasti se, mitä olemme nähneet, herättää enemmän huolta kuin luottamusta tulevaisuuteen.
Näyttää nimittäin siltä, että reformin suurin kärsijä tähän asti on ollut ennaltaehkäisevä palvelutarjonta. Tänä vuonna Pirha on lakkauttanut monia kuntien aiemmin rahoittamia harkinnanvaraisia palveluita tai tiukentanut niiden myöntämisen kriteerejä. Näinpä moni sellainen palvelu, jolla kunnat aiemmin tukivat esimerkiksi ikäihmisten tai osatyökykyisten toimintakykyä tai lapsiperheiden jaksamista, on lopetettu “toistaiseksi” eli kokonaan, ilman vaikutusten tai seurausten arviointia, puhumattakaan mistään poliittisista neuvotteluista tai harkinnasta.
Samaan aikaan meillä on Pirhassa valtava henkilöstöpula, ja kiireettömistä ja ennaltaehkäisevistä palveluista on jouduttu siirtämään työntekijöitä paikkaamaan kiireellisten lakisääteisten palveluiden väenvajausta. Tämä on tarkoittanut jonojen ruuhkautumista monissa pullonkaulapaikoissa. Viimeisimpänä olemme saaneet lukea kuntouttavan työtoiminnan jonojen venähtäneen, minkä takia satojen ihmisten kuntoutuminen ja työllistyminen on nyt limbossa.
Budjetin merkitys on hämärän peitossa
Jos tieto on valtaa, niin meidän valtuutettujen valtaamme kuvaa se, että pääsääntöisesti olemme olleet autuaan tietämättömiä Pirhan ruohonjuuritason ongelmista tai muutoksista, kunnes olemme saaneet kuulla niistä Aamulehdeltä, omilta työntekijöiltämme tai ihan tavallisilta pirkanmaalaisilta.
Talousarvioluonnos on siinä mielessä luonnollista jatkumoa valtuutetun tietopimennolle, että myös sen sisällöstä meillä on vain hyvin ylätasoinen käsitys. Tosiasia on, että vahvasti alijäämäisenäkin talousarvio pitää sisällään monenlaisia leikkauksia ja palvelumuutoksia, joista me emme ole keskustelleet tai päättäneet missään kokoonpanossa. Silti me olemme poliittisessa vastuussa tästä kokonaisuudesta.
Vaikean päätöksen vastakohta ei ole helppo päätös, vaan päätös, joka pohjautuu tietoon ja jonka vaikutuksista on olemassa kohtalainen varmuus. Kun nämä kaksi ehtoa toteutuvat, vaikeistakin valinnoista tulee lopulta hyvin yksinkertaisia.
Tämän budjetin hyväksyminen ei ole helppoa, sillä se, mitä tämä budjetti kokonaisuutena tarkoittaa, on meille hämärän peitossa. Kun emme näe lukujen taakse, emme myöskään pääse arvioimaan budjetin vaikutusta siihen tärkeimpään eli Pirkanmaan asukkaiden oikeuksien toteutumiseen. Tällaisia vaikutusten arviointeja ei olla myöskään esitetty palveluverkon reformista eikä ennaltaehkäisevien palveluiden karsinnasta. Niinpä meillä on tässä kohden vain huteria arvauksia siitä, kuinka Pirhan reformin suunta lopulta palvelee sote-uudistuksen tarkoitusta: tuleeko se turvaamaan yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille, vaiko entisestään kiihdyttämään työntekijöiden lähtöä alalta sekä syventämään pirkanmaalaisten terveyserojen eriytymistä tulotason mukaan.
Valtiovarainministeriöllä on myös vastuu
Reiluuden nimissä haluan kuitenkin antaa kunnian sinne, minne se kuuluu: budjetin raamithan on määritetty valtionvarainministeriössä, joten kiitän valtionvarainministeriötä tässä kohden siitä, että ainakin heidän viestinsä on selkeä. Meidän on joko hyväksyttävä tämä hirttoköydentiukka budjetti, ja siihen vielä tammikuussa muutaman kymmenen miljoonan edestä leikkauksia päälle, tai sitten otettava vastaan ne raipaniskut, jotka ministeriö viisaudessaan haluaa meihin kohdistaa.
Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmä ei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että valtionvarainministeriön mallioppiluus on tässä tilanteessa paras mahdollinen valinta. Me haluaisimme katsoa ministeriön kortit. Jos todella on niin, että ministeriö on valmis hautaamaan elintärkeät investoinnit, joiden toteutumisessa on viime kädessä kyse potilasturvallisuudesta, niin ministeriö kantakoon siitä vastuun. Jos ministeriö ei halua vastata sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvaviin kustannuspaineisiin vaan vie mieluummin Suomen suurimman hyvinvointialueen arviointimenettelyyn ja toteuttaa sitä kautta haluamansa leikkaukset, niin ministeriö kantakoon siitä vastuun.
Kirjoittaja on Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja ja kirjoitus pohjautuu hänen ryhmäpuheenvuoroonsa aluevaltuuston talousarviokokouksessa 4.12.2023.