Hallitus kaavailee niin häikäilemättömiä huononnuksia suomalaisten toimeentuloon ja työoloihin, että ammattiyhdistysliike joutuu puolustamaan meitä lakoilla. Ay-liike ajaa tietysti ennen muuta jäsentensä eli miljoonien palkansaajien oikeuksia, mutta samalla se puolustaa pienyrittäjiä.
Tyypillinen suomalainen yritys on 1–2 yrittäjän yksin pyörittämä kampaamo, kahvila, suutari tai pizzeria, jonka asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia. Palkansaajien neuvotteluaseman heikentäminen ja palkanalennukset tuntuvat myös yritysten kassassa. Jos palkkoja leikataan, asiakkailla on entistä vähemmän varaa ostaa yritysten palveluja.
Yrittäjäkin voi joutua työttömäksi. Suomen yrityksistä suurin osa, lähes 200 000, on yksinyrittäjiä, joista 65 prosenttia ansaitsee alle 3 000 euroa kuukaudessa. Siitä ei paljon säästetä pahan päivän varalle. Työttömyysvakuutuskaan ei auta, kun hallitus on heikentämässä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ja asumistukea jopa sadoilla euroilla kuukaudessa.
Hallituksen puhe ”paikallisen sopimisen lisäämisestä” tarkoittaa oikeasti sitä, että työnantaja voisi painostaa työntekijänsä hyväksymään yleistä työehtosopimusta huonommat palkat. Tämä heijastuisi myös yksinyrittäjien tuloihin. Vaikka palkansaajien työehtosopimukset eivät koske yrittäjän palkkiota, ne luovat vertailukohdan sille, millä hinnalla yrittäjä voi myydä työtään.
Hallitus kieltäytyy neuvottelemasta ay-liikkeen kanssa sillä perusteella, että sillä on eduskunnassa enemmistö. Perustelu ei päde. Hallitusohjelmaa ei hyväksytty vaaleissa. Kokoomus ei puhunut ennen vaaleja sairausajan palkan leikkaamisesta tai irtisanomissuojan heikentämisestä, ja perussuomalaiset julistivat, että pienituloisilta leikkaaminen tai lakko-oikeuteen kajoaminen ei käy.
Myös leikkausten perustelu valtion velkaantumisella on tyhjää puhetta, kun samaan aikaan hallitus jakaa veronalennuksia jopa kaikkein rikkaimmille. Sitä paitsi lakko-oikeuden rajoittaminen tai irtisanomisen helpottaminen ei lisää valtion tuloja senttiäkään.
Kirjoittaja on yrittäjä, vasemmistoliiton valtuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella ja 1. varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.