Elämämme leijuu median luomissa ylitodellisissa virtuaalimaailmoissa. Faktan ja fiktion, unen ja valveillaolon mielikuvat sekoittuvat mainosmaailman hämyiseen mielikuvasumuun. Tampereen Petsamossa asuvan Janne Salon suomentama teos Surrealismin taskusanakirja (Atrain & Nord) antaa viittoja selvitä tässä sumussa.
Tosin ei mitään uutta auringon alla. Jo sata vuotta sitten kirjailija André Breton (1896–1966) asetti julkaisemassaan Surrealismin manifestissa mielihyväperiaatteen toden periaatteen edelle. Nyt käsillä oleva Bretonin ja Paul Éluardin (1895–1952) Surrealismin taskusanakirja (Dictionnaire abrégé du surréalisme) julkaistiin vuonna 1938 surrealismin näyttelyä varten. Janne Salon mukaan kirjan historiallinen merkitys on ollut niin keskeinen surrealismin vastaanotossa, ettei sitä yleensä edes mainita.
– Laajalle levinnyt sanakirja oli usein ensimmäinen teos, jonka kautta esimerkiksi itäeurooppalaiset ja pohjoismaiset taiteilijat kohtasivat surrealistisen liikkeen ajattelua suoraan välittyneessä muodossa toisen käden lähteiden sijaan.
Kirjailija René Crevel (1900–30) halusi astua ulos kaikista tarinoista. Hänen mukaansa surrealismissa todellisuus muuttuu sermiksi, jonka takaa voi kaikilla tasoilla vapaasti halveksua ja jättää huomioimatta ja kieltää älyllisten, moraalisten, tieteellisten, poeettisten ja filosofisten todellisuuksien muuttuvat tiheydet.
Olisivatko vaihtoehtoiset totuudet toteuttaneet tämän Crevelin surrealistisen unelman?
Mielen piste
Maailmansotien välillä kirjallisuudessa ja kuvataiteissa vaikuttanut antiporvarillinen surrealistinen suuntaus vierasti perinteisiä arvoja. Surrealismin taskusanakirjan ilmestyessä Eurooppa oli jo astumassa toista kertaa 20 vuoden sisällä lohduttomille kuolemankentilleen.
Ylitodellisuuden maailmoissa viihtyvä surrealismi syntyi 1910–20-lukujen taitteessa. Jotkut kirjailijat, André Breton etunenässä, turhautuivat dadaistien nihilistisiin provokaatioihin. Lääketieteen opiskelijana Breton sovelsi runoudessaan Freudin kehittämää psykoanalyysia. Hän hyödynsi psykiatrisella klinikalla kuulemiaan potilaiden outoja mielleyhtymiä sekä ennen nukahtamista mieleen tulevia outoja lauseita. Breton määritteli surrealismin tietynlaiseksi mielen pisteeksi, josta käsin elämä ja kuolema, tosi ja kuviteltu, mennyt ja tuleva, välitettävissä oleva ja ei oleva sekä ylin ja alin lakkaavat näyttäytymystä toistensa vastakohtina.
Kyseisen dialektisen lähtökohdan oli esittänyt jo filosofi Herakleitos 2500 vuotta aiemmin: samana pysyvä ja muuttuva kuuluvat yhteen. Kaikista tulee yksi ja yhdestä kaikki.
Rakkaus voittaa järjen
Surrealisteja kiinnostivat myös unet, joissa ihmismieli yhdistelee asioita spontaanisti. Freudilaisia vapaan assosiaation menetelmiä hyödyntämällä surrealistit tavoittelivat mielen vapauttamista yksityisestä, järjen ja yhteiskunnan rajoituksista. Tavoitteena oli vapauttaa alitajuinen mielikuvitus ja synnyttää yllättäviä ja odottamattomia mielikuvia automaattisen kirjoituksen avulla. Breton todisteli vuonna 1924 Surrealismin manifestissa, että surrealismi ei ole todellisuuden ylä- tai alapuolella, vaan se sisältyy todellisuuteen kuten unet ja alitajuiset mielikuvatkin. Surrealistien suosikkiteema oli rakkauden kyky voittaa järki. Naisen kehon kuvaaminen neutraalisti tai kursailemattoman seksuaalisesti olivat surrealististen kuvataiteilijoiden ykkösteemoja.
Ensimmäisenä surrealistisena tekstinä pidetään vuonna 1919 ilmestynyttä Bretonin ja Phillippe Soupaltin proosarunokokoelmaa Magneettikentät. Salvador Dali (1904-89) ja Joan Miró (19893-1983) puolestaan nousivat surrealististen kuvataiteilijoiden kärkihahmoiksi. Dalin teos Muiston pysyvyys vuodelta 1931 nousi surrealistisen kuvataiteen merkkipaaluksi. Runoilijoilla esiintyi paljon luontoteemoja. Tavoitteena oli rikkoa lukijan loogisia odotuksia yhdistelemällä mahdollisimman kaukana toisistaan olevia asioita toisiinsa.
Absurdi ja merkityksetön elämä
Teatteriin surrealistiset vaikutteet ylsivät toisen maailmansodan jälkeen. Absurdissa teatterissa ei surrealistien tavoin haluttu synnyttää kauhuun myönteistä ja rakentavaa suhtautumista, mikä olisi ollut toisen maailmansodan koettujen kauhujen jälkeen mahdotontakin. Sen sijaan ihmiselämä nähtiin merkityksettömänä ja absurdina, kuten irlantilais-ranskalaisen Samuel Beckettin näytelmissä.
Ensimmäinen surrealistisen maalaustaiteen yhteisnäyttely pidettiin vuonna 1925. Mukana olivat muun muassa Joan Miró ja Pablo Picasso. Suomessa surrealismia edustivat kuvataitelijat Otto Mäkilä, Alpo Jaakola ja Juhani Linnovaara. Elokuvataiteen alalla Luis Bunuel nousi tunnetuimmaksi surrealistiseksi ohjaajaksi ja hän jatkoi samalla linjalla 1970-luvulle saakka. Vuonna 1928 Bunuelin ja Dalin kanssa yhteistyössä tekemä elokuva Andalusialalainen koira nostatti kovan kohun.
Surrealistinen liike hajosi toisen maailmansodan alkamiseen. Moni surrealisti siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa liike jatkoi elämäänsä vuoteen 1969 asti. Bretonin kuolema 1966 lamautti ryhmän toiminnan.
Kuvan hätkähdyttävää ja hillitöntä käyttöä
Tänä vuonna tulee sata vuotta Surrealismin manifestin julkaisemisesta. Suomeksi se ilmestyi 1970 Väinö Kirstinän käännöksenä. Mitä on jäänyt surrealismin alkuperäisistä tavoitteista jäljelle? Ainakin se, että todellisuus voittaa aina mielikuvituksen villeimmätkin kuvitelmat. Toteutumatta on jäänyt Paul Éluardin haave, että surrealismi olisi nostanut päivän valoon ihmisen syvän tietoisuuden ja kaventanut ihmisten väisiä eroja. Päinvastoin, surrealistinen kuva- ja viihdetulva on upottanut ihmiset yhä syvemmin tietämättömyyden tummiin vesiin.
Presidentteinä Donald Trump ja Vladimir Putin ovat osoittaneet, että surrealismi ei kuulu pelkästään taiteen alueelle. Se on karannut taiteen aitauksestaan maailmanpolitiikan taistelukentille. Surrealismia voi yhtä hyvin toteuttaa niin maailman johtavan supervallan pääjehu kuin tavallinen tallaajakin.
Louis Aragonin (1897-1982) mukaan surrealismiksi kutsuttu pahe on yhtä kuin hätkähdyttävän kuvan hillitöntä ja intohimoista käyttöä. Vuonna 1927 Aragon liittyi monen muun surrealistin tavoin kommunistiseen puolueeseen ja ryhtyi vuonna 1932 kannattamaan sosialistista realismia. Sodan aikana hän kuului Ranskan vastarintaliikkeeseen. Aragonin esittämä kuvan hätkähdyttävä ja hillitön käyttö on toteutunut. Ihmiskunta ottaa tuhat miljardia valokuvaa vuodessa. Se on joka tunti enemmän kuin koko 1800-luvulla yhteensä.
Olemme siis 85 vuotta Surrealismin taskusanakirjan ilmestymisen jälkeen jo paremmin selvillä, mitä mielihyväperiaatteen asettaminen toden periaatteen edelle merkitsee käytännössä. Ja mitä näiden intohimon hämärien kohteiden ja kuvan hillittömän käytön takana luuraa. Itse kunkin mielenrauhalle ja silmille saattaisi kuvaton päivä viikossa tehdä hyvää.
Kaikesta huolimatta tämä teos tärkeä suomennos, ja Janne Salolta kulttuuriteko. Surrealismin taskusanakirja valaisee viihdyttävästi edellisten sukupolvien asettamia kulttuurisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Aika aikaansa kutakin…