Isäni kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta muutama päivä sitten. Kuulin uutisen siskoltani, joka soitti minulle keskellä yötä. Aamulla kävin shokissa kaupassa ja olin mielestäni menossa kohta töihin. En mennyt sinä päivänä enkä vähään aikaan sen jälkeen. Asiat menivät hetkessä uuteen tärkeysjärjestykseen.
Kun kokee jotain perin juurin elämää ravistelevaa, ei arkisilla asioilla enää ole niin suurta merkitystä. Elämän rajallisuuden tullessa silmille arvostus elämää itseään kohtaan kasvaa. Omaa energiaa pyrkii mieluummin suuntaamaan läheisiin ja itselle merkityksellisiin asioihin ja välttämään käyttämästä energiaa turhanpäiväiseen.
Kuntavaalit lähestyvät ja puheet levenevät. Tiettyjen puolueiden leireissä aletaan jälleen jauhamaan yhtä ja toista, jolla pyritään herättämään tunteita, mutta jolla ei lopulta ole juurikaan merkitystä. Usein somessa valtakunnan puheenaiheiksi räjähtävistä jutuista on todellisuudessa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jotkut esimerkiksi itkevät valtakunnan mediassa, kuinka ilmaiseksi tarjottu ruoka ei ollutkaan omaa suosikkia ja toiset arvuuttelevat muiden sukupuolia istuma-asennon ja ties minkä perusteella. Jos näitä pysähtyy miettimään edes hetkeksi, voi mieleen juolahtaa, että asiat ovat vallan mainiolla tolalla, kun ruokaa eteen tuodaan ja että sukupuoli-identiteettiin liittyvien aiheiden kanssa nyrkkeilevien jo valmiiksi surullisen vaikea, asema vaikenee entisestään ilkeilyn vuoksi.
Elämässä tulee eteen vaikeita tilanteita. Aina ei heti osaa tulkita, mistä on kyse. Kun vähän vetää happea, miettii ja ehkä jopa nukkuu yön yli, ennen kuin julistaa omaa totuuttaan, niin perspektiivi on helpompi säilyttää. Esimerkiksi urheilun sääntöihin voi vaikuttaa paljon järkevämmin pitämällä asia lajiliittojen keskuudessa kuin tekemällä muunsukupuolisen nuoren kouluun lähdöstä vaikeampaa. Varsinkin jos oma reaktio liittyy aiheeseen, josta itsellä ei ole oikein minkäänlaista asiantuntemusta, kannattaa miettiä vielä pari kertaa.
Jos jotain voin oman kokemukseni perusteella toivoa, niin sitä, että ihmiset pystyisivät keskittymään olennaiseen. Käyttäisivät energiansa ja ainoan elämänsä edistämään sitä, että maapallomme, eri yhteisömme ja vaikutussuhteemme olisivat mahdollisimman hyviä kaikille. Toive ulottuu myös tuleviin kuntavaaleihin. Toivottavasti politiikkaa voidaan tehdä omia tavoitteita edistäen, sen sijaan että keskitytään muiden tallomiseen. Yksi elämä, eletään se hyvin.
Kirjoittaja on varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.